Siirry sisältöön
Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia > Seminar assignments > Nuoren jääkiekkoilijan oheisharjoittelun analyysi ja ohjelmointi

NUOREN JÄÄKIEKKOILIJAN OHEISHARJOITTELUN ANALYYSI JA OHJELMOINTI

  • Open full article: This is link to external server  Add to shelf
  • Writer(s): Pohjanvirta, Ville-Veikko;
  • Publisher: Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia
  • Published: 2021
  • Page count: 87
  • Type: Seminar assignments
  • Research method: Literature review
  • Keywords: harjoittelu, jääkiekko, valmennus, luistelu, oheisharjoittelu, lajitaidot
  • Language: Finnish
  • Abstract: Päämäärä. Tämän työn tarkoituksena on syventyä jääkiekon teknisiin ja etenkin fyysisiin vaatimuksiin. Harjoittelun ohjelmointia lähestytään lapsen ja nuoren kehityksen näkökulmasta. Jääkiekon lajitaidoista luistelua tarkastellaan tarkemmin. Fyysisistä ominaisuuksista taito, nopeus, voima, kestävyys ja liikkuvuus ovat tarkastelun kohteena. Lähteinä ovat pääasiassa vertaisarvioidut tutkimukset luistelusta, jääkiekosta ja muista pallopeleistä sekä fyysisten ominaisuuksien harjoittamisesta. Lisäksi jääkiekon kehityksen ja trendien selvittämiseksi työssä käytettiin kahden asiantuntijan lausuntoa, sekä yleisiä jääkiekkomaailman verkkosivuja, kuten NHL.com ja IIHF.com. Johdanto. Jääkiekko on hyvin uniikki nopeatempoinen pallopeli. Lajivälineet ja siten myös lajitaidot ovat omalaatuisia ja lisäksi alusta eroaa huomattavasti muista pallopeleistä. Lajissa on suuren etenemisnopeuden lisäksi nopeita suunnanmuutoksia ja kovaa kontaktia. Vuosikymmenien ajan tämä kehittynyt suosittu ammattilaislaji on johtanut pelin, pelivälineiden sekä urheilijoiden huomattavaan kehittymiseen. Ammattimaistunut valmennus sekä urheilijat nostavat lajin tasoa edelleen. Lajin nykyiset resurssit antavat pääsarjatason urheilijoille mahdollisuuden panostaa täysin urheilijana elämiseen. Lajin kova taso vaatiikin täyden panostuksen urheilullisuuteen. Suomessa jääkiekon seuratoiminta on verrattain laadukasta ja koko maan kattava jääkiekkoliitto toimii sen selkärankana. Useat lapset aloittavat jääkiekon harrastamisen seurassa jo hyvin varhain, jopa ennen kouluikää. Harjoittelu on usein hyvin lajinomaista jo lasten harrastustoiminnasta lähtien. Lisääntynyt lajispesifisyys ja vähentynyt vapaa-ajan liikunta ovat johtaneet yleisten liikuntataitojen heikentymiseen. Ammattilaistumisen kynnyksellä heikot yleiset liikuntataidot voivat muodostua rajoittaviksi tekijöiksi fyysisten ominaisuuksien kehittämisessä. Ominaisuudet. Fyysisten ominaisuuksien osalta vaatimus on monipuolinen, mutta melko kohtuullinen. Jääkiekkoilijan tulee olla nykypelissä nopea ja räjähtävä, vahva raajoista ja keskivartalosta sekä kestävä aerobisesti ja anaerobisesti. Haastavuus ominaisuuksien kehittämiselle muodostuu interferenssitekijöiden takia, etenkin kestävyyden ja räjähtävyyden välillä. Kilpailukausi on lisäksi pitkä ja pelit ovat luonteeltaan enemmän ylikuormittavia kuin kehittäviä. Yhden kauden aikainen kehittyminen on siis melko maltillista, joten ominaisuuksien kehittämisen tulee olla pitkäjänteistä ja suunniteltua. Pohdinta. Lasten kohdalla lajin vaatimukset ominaisuuksien osalta eivät määritä oheisharjoittelua, vaan lapsen biologien kehittyminen ohjaa toimintaa. Harjoittelu tulee tehdä oikeassa järjestyksessä, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Lapsuudessa monipuolisuus, yleiset liikuntataidot ja liikunnallisen elämäntavan oppiminen ovat tärkeimpiä asioita. Liikuntataitojen karttuessa tulee vauhtia ja haastetta lisätä, jolloin ominaisuudet kehittyvät. Nopeus ja voima kehittyvät räväkän ja monipuolisen liikunnan kautta. Kestävyys taas kehittyy suurella toiminnan määrällä. Murrosiän lähestyessä harjoittelun tulee suuntautua enemmän harjoittelukulttuurin opetteluun ja murrosiän käynnistyessä laadukas ominaisuuksia kehittävä harjoittelu voidaan aloittaa, kunhan nuoren urheilijan liikunnallinen perusta on vahva.

<< [ previous ] Jalkapallon lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi naisten näkökulmasta