Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia > Seminar assignments > Judon lajianalyysi ja yläkouluikäisen judokan valmennuksen ohjelmointi

JUDON LAJIANALYYSI JA YLÄKOULUIKÄISEN JUDOKAN VALMENNUKSEN OHJELMOINTI

  • Open full article: This is link to external server  Add to shelf
  • Writer(s): Jokinen, Jaana;
  • Publisher: Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia
  • Published: 2020
  • Page count: 70
  • Type: Seminar assignments
  • Research method: Literature review
  • Keywords: lajianalyysi, ohjelmointi, kamppailulajit, harjoittelu, judo, nuoret, valmennus,
  • Language: Finnish
  • Abstract: Johdanto. Judo on olympiakamppailulaji, jossa kilpailtaessa korostuu korkeatehoiset jaksottaiset työjaksot lyhyillä palautuksilla. Ottelun tavoitteena on voittaa vastustaja joko heittämällä hänet tatamiin, matossa ottamalla sidonta, käsilukko tai kuristus tai sitten kolmen varoituksen turvin, jolloin vastustaja hylätään. Huipputasolla lajissa vaaditaan korkeatasoista teknistaktista osaamista, kovaa fyysistä suorituskykyä ja henkistä kanttia. Lajivaatimusten tulisi ohjata harjoittelua, mutta lasten ja nuorten valmennuksessa pitää ymmärtää nuoren pitkäjänteinen kehittäminen kasvu ja kehitys huomioiden. Lajin ominaispiirteet. Sääntöuudistukset ovat muuttaneet judon luonnetta 2000-luvulla entistä dynaamisemmaksi kamppailulajiksi. Ottelu on jaettavissa pysty- ja mattojudoon. Kilpailuissa on käytössä n. 40 erilaista pysty- ja 20 mattotekniikkaa. Eri heittotekniikoita voi tehdä eri suuntiin ja vasemmalle tai oikealle. Tyypillisesti ottelu koostuu 12 (±) kappaleen noin 20 s korkeatehoisista työjaksoista, joiden välillä on 5–10 s tauko. Ottelussa energiantuotto tapahtuu pääasiallisesti anaerobisesti, mutta isot harjoitusmäärät sekä palautuminen ottelun sisällä ja niiden välillä vaatii myös aerobista energianaineenvaihduntaa. Painoluokkia on seitsemän sekä miehille että naisille, joten lajissa voi kilpailla hyvin erityyppisillä vartalorakenteilla. Urheilija-analyysi. Menestyäkseen kansainvälisesti judokalla tulee olla korkea fyysinen suorituskyky erityisesti ylävartalon maksimivoiman, alavartalon räjähtävyyden sekä aerobisen että anaerobisen kestävyyden suhteen. Jokin ominaisuus voi hallita ottelutyyliä, mutta siitä huolimatta muiden ominaisuuksien tulee olla riittävän hyvällä tasolla. Myös eri tekniikoiden ja otteiden teknistaktiset taidot ovat erinomaisia. Ottelut voittavat he, jotka ovat aktiivisia ja omaavat tehokkaimmat hyökkäykset. Judokan onkin tärkeää hallita ottelua ja otteita heti ottelun alusta alkaen. Läpi ottelun on tärkeää kyetä pitämään oma ottelutyyli, jotta ei tarvitse mukautua vastustajan tyyliin erityisesti otteiden suhteen. Judokan on kyettävä ottelemaan erilaisia tyylejä ja otteita vastaan. Voittoon johtavia tekniikoita on huipuilla pystyssä kolme erilaista ja matossa kaksi. Arvokilpailuissa mitalisten keski-ikä on 26-vuotta. Useimmiten heillä on järjestelmällistä harjoittelua ja kansainvälistä kilpailemista takana 7–10 vuotta. Menestyminen vaatii henkistä kanttia, sillä ottelun muuttuviin tilanteisiin on pystyttävä reagoimaan nopeasti. Usko itseensä on tärkeää pitkäjänteisessä valmennusprosessissa. Harjoitteluanalyysi. Huippusuorituksen teknistaktiset, fyysiset ja ajalliset vaatimukset ohjaavat harjoittelun ohjelmointia. Nuorissa korostuu erityisesti pitkät valmistavat kaudet ja lyhyemmät kilpailujaksot. Sen sijaan aikuisiän harjoittelua ohjaa tiiviimmät kilpailusyklit lyhyemmillä valmistautumisjaksoilla, sillä kilpailuja on läpi vuoden paljon. Hyvien fyysisten ominaisuuksien saavuttamiseksi on äärimmäisen tärkeää, että näiden ominaisuuksien harjoittelu alkaa hyvissä ajoin pitkäjänteisellä ja nousujohteisella suunnitelmalla sekä huolella harkitulla seurannalla. Kun nuorena pohjat on rakennettu huolella, harjoittelun painopiste voidaan nuoriin aikuisiin siirtyessä siirtää lajinomaisen kestävyyden, anaerobisen kapasiteetin sekä räjähtävyyden kehittämiseen ja lajitaitojen vahvistamiseen. Yläkouluikäisen valmennuksen ohjelmointi. Yläkouluikäisen harjoittelun tulee olla kivaa ja innostus lajia kohtaan syvenee intohimoksi. Vaikka judosta on muotoutumassa päälaji, harjoittelun tulee olla hyvin monipuolista. Viikossa tulisi olla 20 tuntia liikuntaa. Nuori totutellaankin säännölliseen ja systemaattisempaan harjoitteluun harjoitusmäärien kasvaessa nousujohteisesti. Fyysisten ominaisuuksien harjoittelu tulee osaksi arkea erillisinä ominaisuusharjoituksina sekä osana lajiharjoituksia. Lajiharjoittelussa tulee olla säännöllisesti erilaisia ottelu- ja tehtäväharjoitteita eripituisilla työjaksoilla. Kilpailuihin osallistutaan säännöllisesti ottelukokemuksen kartuttamiseksi, mutta niihin ei varsinaisesti kevennetä harjoittelua joitain muutamaa vuoden pääkilpailua lukuun ottamatta. Yläkouluvaiheen tavoitteena on rakentaa perustaa myöhempää tehoharjoittelua varten. Lajin tila ja valmennusjärjestelmä Suomessa. 2000-luvulla suomalaiset ovat ottaneet yli 20 nuorten arvokisamitalia (alle 23-vuotiaiden ja nuorempien ikäluokissa), mutta aikuisten arvokisamitali on jäänyt puuttumaan. Tätä lajianalyysia kirjoittaessa Judoliiton organisoima päivittäisvalmennustoiminta ollaan keskittämässä Helsinkiin ja sinne avautuvaan olympiavalmennuskeskukseen. Ratkaisulla saadaan parhaat urheilijat harjoittelemaan yhdessä ja parhaissa olosuhteissa. Aikuisiän menestymisen kannalta onkin jatkossa ratkaisevan tärkeää, kuinka potentiaalisille huippujudokoille saadaan taattua ikäluokkansa kansainvälistä vaatimustasoa vastaava arkiharjoittelu jatkuvan kehittymisen turvaamiseksi.

<< [ previous ] Lentopallon fyysisen valmennuksen suuntaviivat valintavaiheen harjoittelulle