Research Institute for Olympic Sports > Applied research reports > Urheilijaterveydenhuollon selvitys

URHEILIJATERVEYDENHUOLLON SELVITYS

  • Open full article: File on our server  Add to shelf
  • Writer(s): Heikkinen, Esko; Valtonen, Maarit;
  • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
  • Published: 2019
  • Page count: 66
  • Type: Applied research reports
  • Research method: Experimental
  • Language: Finnish
  • ISBN: 978-952-7290-03-3
  • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
  • Abstract: Suomalaisurheilijoiden terveydenhuolto nojautuu julkiseen terveydenhuoltoon, yksityissektoriin, liikun-talääketieteen keskuksiin, urheiluakatemioihin, valmennuskeskuksiin, urheilujärjestöihin ja urheilijoiden henkilökohtaisiin asiantuntijoihin. Painotukset voivat vaihdella, mutta niin urheilijoiden lääkärit, fysiote-rapeutit, psykologit kuin ravitsemusasiantuntijatkin löytyvät mainituista. Laaditun arvion mukaan Suomessa toimii noin 500 urheilulääkäriä (joista 30 liikuntalääketieteen erikois-lääkäriä), 100 urheilufysioterapeuttia, 25 urheilupsykologia ja kymmenkunta ravitsemusasiantuntijaa. Arvioiden esittäminen on erittäin hankalaa, sillä kokopäivätoimisesti urheilijoiden kanssa työskentelevät vain harvat. Resurssit ovat lisäksi pirstaleisesti eri organisaatioissa. Selvityksen toimenpide-ehdotukset perustuvat havaintoihin urheilijaterveydenhuoltomme nykytilasta. Se kaipaa keskitettyä johtoa, jonka luonnollinen kotipesä on Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö. Minimiresurssi päätoimisen ja toimintoja johtavan ylilääkärin lisäksi on yksi kokoaikainen vastuuhen-kilö urheilufysioterapiassa ja -psykologiassa sekä ravitsemusvalmennuksessa. Tämä tarkoittaa runsaan 300 000 euron vuosittaista kokonaiskustannusta. Liikuntalääketieteen erikoislääkäreiden ”brändi” ja tunnettuus on vaatimaton sekä terveydenhuolto-or-ganisaatioiden sisällä että urheiluelämässä. Vaikka erikoisala on yli 30 vuotta vanha, se ei kaikilta osin ole löytänyt paikkaansa urheilijoiden terveydenhuollossa. Samaan aikaan muiden erikoisalojen lääkärit eivät enää ole yhtä kiinnostuneita urheilijoiden asioista kuin takavuosina. Kummankin haasteen suhteen voidaan tehdä toimenpiteitä. Termi ”urheilijaterveydenhuolto” kaipaa käsikirjaa, sillä yleinen tietoisuus urheilijoiden terveitä harjoi-tuspäiviä lisäävistä toimenpiteistä on korkeintaan välttävällä tasolla. Liikuntalääketieteen erikoislääkä-reiden tulee olla näiden toimenpiteiden asiantuntijoita. Ennaltaehkäisevään toimintaan suhtaudutaan kaikkialla myönteisesti, mutta sen sisältö tunnetaan huonosti. Urheiluakatemiat ovat tulevaisuuden urheilijoiden valmennusympäristöjä. Siksi myös urheilijatervey-denhuollon toimenpiteiden on suuntauduttava ensisijaisesti niihin. Akatemioilla on paljon työtä, jotta ne pääsevät tasolle, jota urheilijaterveydenhuollon suhteen voi pitää riittävänä. Urheilijaterveydenhuollon johtaminen edellyttää nykyistä vahvempaa resursointia. Kansainvälisessä vertailussa keskeisten kilpailijavaltioidemme terveydenhuoltoresurssit ovat moninkertaisesti omiamme suuremmat. Valmennuksen toimintaympäristöjen terveydenhuoltotoimintoja on johdettava selvemmin yhdestä paikasta ja niille on luotava yhtenäiset toimintamallit. Huippu-urheilijoidemme terveydenhuolto on hajanaista, vaikka omalääkäri- ja vakuutusjärjestelmä toi-mivat hyvin. Järjestelmän kustannusrakenne on nykykehityksellä kestämätön. Kurssin kääntämiseksi toi-mintoja on keskitettävä harvemmille toimijoille, jotka työskentelevät yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Terveydenhuollon ulkopuolella valmentajat ovat keskeisiä vaikuttajia urheilijoiden terveysasioissa. On selvää, että nykyinen valmentajakoulutuksemme on näiltä osin riittämätön. Valmentajakoulutuksen kai-killa tasoilla tarvitaan lisää urheilijaterveydenhuollon sisältöjä. Terveydenhuollon toimet on osattava hahmottaa oleellisena osana valmennusta ja valmentautumista.

<< [ previous ] Jääkiekkoharrastuksen jatkumiseen vaikuttavat tekijät juniori-iässä - Seurantatutkimuksen kohderyhmänä vuonna 2000 syntyneet jääkiekkoilijat

>> [ next ] Aikuisväestön liikunnan harrastaminen, vapaaehtoistyö ja osallistuminen 2018