Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia > Seminar assignments > Esteratsastuksen lajianalyysi ja valmennuksen perusteet

ESTERATSASTUKSEN LAJIANALYYSI JA VALMENNUKSEN PERUSTEET

  • Open full article: This is link to external server
  • Writer(s): Hyttinen, Anne-Maarit;
  • Publisher: Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia
  • Published: 2013
  • Type: Seminar assignments
  • Research method: Literature review
  • Keywords: esteratsastus, esteratsastuksen tekniikka, harjoitusanalyysi, valmennuksen ohjelmointi, ravinto-opas,
  • Language: Finnish
  • Abstract: Tämän työn tarkoituksena oli koota tietoa esteratsastuksessa tarvittavista eri osa-alueista kuten biomekaniikasta ja fysiologiasta ratsastajan sekä osittain myös hevosen näkökulmasta. Työ käsittelee myös valmennusjärjestelmää, harjoittelun ohjelmointia, kilparatsastajan urapolkua (SRL 2012c), ravinnon merkitystä ratsastajalle sekä ratsastajan kuntotestausta, joka on vielä lajissa kohtalaisen uutta. Työ perustuu sekä tieteellisiin julkaisuihin, ammattilaisten luentoihin että henkilökohtaisiin tiedonantoihin. Esteratsastus on yksi vanhimmista ratsastuksen kilpailumuodoista. Esteratsastuksessa ratsukon eli hevosen ja ratsastajan tehtävänä on ylittää kilpailuradalle ratamestarin suunnittelemat, ratapiirroksen mukaan asetetut, ulkonäöltään ja optiikaltaan erilaiset esteet virhepisteittä annetun ajan puitteissa. Kilpailusuoritus kestää tasosta ja arvostelumenetelmästä riippuen noin 60–90 s. Esteradalla testataan ratsastajan taitoa, hevosen hyppykykyä, tottelevaisuutta, ketteryyttä ja nopeutta sekä ratsukon, hevosen ja ratsastajan yhteistyötä. Tulos määräytyy selkeästi virhepisteiden ja ajan perusteella. Esteradan teknisyys vaihtelee kilpailun tason mukaan. (SRL 2012a.) Esteratsastus vaatii ratsastajalta perus- ja lajitaitojen hyvän hallinnan lisäksi myös rohkeutta sekä päättäväisyyttä, ja nopeaa ennakointi-, sopeutumis- ja ratkaisukykyä esteradalla hevosen ominaispiirteet huomioiden. Näiden ominaisuuksien harjoittaminen vaatii ratsastajalta suunnitelmallista oheisharjoittelua, joka tukee yksilöllisesti ja spesifisti ratsastajan kehitettäviä ominaisuuksia. Laadukkaan, ratsastajalle suunnitellun kuntotestauksen kautta on mahdollisuus löytää kehitettävät lajispesifit osa-alueet, joihin ratsastaja voi keskittyä rakentaessaan valmennussuunnitelmaa. Esteratsastuksessa huippuratsastajat käyttävät maksimaalisesta hapenottokyvystään keskimäärin 60 % ravatessaan ja laukatessaan (Westerling 1983; Hyttinen 2008). Syketaso voi saavuttaa kilpailutilanteessa hetkellisesti 80–90 %:a maksimista (Westerling 1983; Rincón ym. 1992). Maksimaalinen hapenottokyky huippuratsastajilla on keskimäärin 45–50 ml/kg/min (Westerling 1983). Esteratsastus ei vaadi ratsastajalta huippukuntoa, mutta kehon hallinta, koordinaatio sekä lihastasapaino ovat hevosen hallinnan ja kommunikoinnin kannalta erittäin tärkeitä osa-alueita. Ratsastajan lihaksisto tulee olla tasapainossa sekä voimatasoltaan että liikkuvuudeltaan, jotta merkkikieli on mahdollisimman yhtenäinen kaikissa ratsastuksen tilanteissa. Kehon puolierot vaikuttavat kommunikointiin hevosen kanssa (Powers ym 2010). Harjoittelun ohjelmointi etenee pääsääntöisesti hevosen iän, taitotason sekä kyvykkyyden mukaan. Ratsastajalle on laadittava oma oheisharjoitteluohjelma, joka tukee harjoitus- ja kilpailukauden ohjelmaa hevosen harjoitteluohjelmaa tukien. Kilpailukausi esteratsastuksessa on pitkä, se voi kestää tasosta riippuen jopa helmikuusta lokakuuhun. Tämä asettaa myös suuria vaatimuksia harjoittelun suunnitteluun. Valmennuksessa on erittäin tärkeää huomioida ratsukon ominaisuuksien lisäksi myös sekä hevosen että ratsastajan jaksaminen, sillä kilpaileminen sekä harjoittelu ratsukkona ovat vain pieni osa kokonaisuutta.

<< [ previous ] PITKIEN KESTÄVYYSJUOKSUMATKOJEN LAJIANALYYSI JA VALMENNUKSEN OHJELMOINTI 10 000 METRIN NAISJUOKSIJALLA

>> [ next ] LAJIANALYYSI JA VALMENNUKSEN OHJELMOINTI MAASTOPYÖRÄILYN OLYMPIALAJISSA (XCO)