Research Institute for Olympic Sports > Applied research reports > Valmentajakysely - kuvaus suomalaisten valmentajien taustoista ja valmentajauran aikaisista oppimistilanteista

VALMENTAJAKYSELY - KUVAUS SUOMALAISTEN VALMENTAJIEN TAUSTOISTA JA VALMENTAJAURAN AIKAISISTA OPPIMISTILANTEISTA

  • Open full article: File on our server  Add to shelf
  • Writer(s): Blomqvist, Minna, Häyrinen, Mikko; Hämäläinen, Kirsi;
  • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
  • Published: 2012
  • Page count: 60
  • Type: Applied research reports
  • Research method: Experimental
  • Language: Finnish
  • ISBN: 978-952-5676-52-5
  • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
  • Written in cooperation with these organizations: HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
  • Abstract: Tämä julkaisu esittelee laajan suomalaisvalmentajille suunnatun kyselyn tuloksia. Raportissa muodostetaan yleiskuva suomalaisesta valmentajakunnasta sekä esitetään, mitä oppimistilanteita valmentajat ovat valmentajauransa aikana käyttäneet ja kuinka tärkeäksi he ovat nämä oppimistilanteet kokeneet oman valmentajana oppimisen ja kehittymisensä kannalta. Vaikka valmentajan osaamisen kehittymistä on kansainvälisesti tutkittu jo jonkin verran, ei vastaavaa kartoitusta valmentajien oppimistilanteista ja lähteistä ole Suomessa tehty. Kyselylomake lähetettiin kesällä 2009 nettikyselynä kahden eri jakelukanavan kautta 5 064 vastaanottajalle. Vastauksia palautui määräaikaan mennessä yhteensä 2 476 (kokonaisvastausprosentti 49 %). Tähän raporttiin on valittu kaikkien vastaajien joukosta mukaan vastaajat, jotka kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana olivat aktiivisesti toimineet valmentajina tai ohjaajina (n=2213). Valtaosa kyselyyn vastanneista valmentajista oli miehiä (70 %), kaksi kolmasosaa sijoittui ikä-luokkaan 30—49 vuotta ja asui joko yli 50 000 asukkaan kunnissa tai pääkaupunkiseudulla. Valmentajakoulutusta oli 93 %:lla vastaajista ja korkeimpana valmentajakoulutuksena noin puolella oli lajiliiton I-tason koulutus, neljäsosalla II- tai III-tason koulutus ja korkea-asteen valmentajakoulutus oli noin joka viidennellä vastaajalla. Omaa kilpaurheilukokemusta oli 84 %:lla vastanneista, ja valmennustoiminnan aloittamisen yleisimpiä syitä olivat oma lajiharrastustausta tai oman lapsen lajiharrastus. Valmentajakokemusta oli vastaajille kertynyt keskimäärin 10 vuotta, ja kyselyntekohetkellä valtaosa (65 %) toimi valmennustehtävässään vapaaehtoispohjalta. Valmennuskertoja kertyi viikossa keskimäärin neljä, ja aikaa valmentamiseen käytettiin noin 10 tuntia viikossa. Useimmin toteutuneet ja myös tärkeimmiksi koetut oppimistilanteet suomalaisvalmentajilla olivat arkivalmennuksen kautta saatava kokemus ja tieto, oman lajin valmentajilta oppiminen ja omat kokemukset urheilijana. Myös oman valmennustoiminnan arviointi ja pohdinta sekä yhteistyö valmentajakollegoiden kanssa olivat tärkeiksi koettuja ja lähes kaikki valmentajat olivat lisäksi hakeneet valmennukseen liittyvää tietoa kirjoista, lehdistä ja internetistä. Kahdeksan kymmenestä valmentajasta oli osallistunut lajiliiton tasokoulutukseen ja noin puolet vastaajista koki sen erittäin tärkeäksi valmentajana oppimisen ja kehittymisen kannalta. Tärkeimmiksi arvioiduissa oppimistilanteissa havaittiin myös pieniä eroja vastaajien koulutuksesta, kokemuksesta ja urheilutaustasta riippuen. Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan valmentajana oppimista ja kehittymistä tapahtuu suuremmassa määrin kokemuksen kuin koulutuksen kautta hyvin monenlaisissa tilanteissa ja yhteyksissä. Valmentajakoulutuksen sekä muiden valmentajille kohdistettavien tukimuotojen kehittämisessä tulisi ottaa huomioon, että yhtä ainoaa ja oikeaa kehityspolkua valmentajaksi on vaikea määritellä. Tehokkaaseen oppimistulokseen pääseminen näyttäisi lisäksi edellyttävän monien erilaisten oppimistilanteiden yhdistämistä.

<< [ previous ] 14–15-vuotiaiden joukkueurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö

>> [ next ] Valmennuskeskusarviointi