Research Institute for Olympic Sports > Applied research reports > Urheilun rakenteet ja tuki suomessa, ruotsissa ja norjassa

URHEILUN RAKENTEET JA TUKI SUOMESSA, RUOTSISSA JA NORJASSA

  • Open full article: File on our server  Add to shelf
  • Writer(s): Jarmo Mäkinen;
  • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
  • Published: 2010
  • Page count: 167
  • Type: Applied research reports
  • Research method: Experimental
  • Language: Finnish
  • ISBN: 978‐952‐5676‐26-6
  • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
  • Abstract: Käsillä oleva raportti juontaa juurensa Kilpa‐ ja huippu‐urheilun tutkimuskeskuksessa (KIHU) vuonna 2008 aloitettuun benchmarking‐projektiin. Projektin tavoitteeksi asetettiin suomalaisen huippu‐urheilun rahoituksen ja rakenteiden nykytilan selvittäminen suhteessa muihin maihin. Meilläkin on huomattu, että useat länsimaat ovat lisänneet panostustaan huippu‐urheiluun merkittävästi. Ne ovat keskittäneet rakenteita ja hakeneet yhä tehokkaampia toimintamalleja. Projektissa halutaan selvittää, mihin kohtaan Suomen huippu‐urheiluresurssit asettuvat kansainvälisessä mittapuussa. Vertailumaiden joukko valittiin urheiluun ja huippu‐urheilujärjestelmään liittyvin perustein taloudellisesti ja väestöllisesti suurin piirtein Suomen kokoluokkaa olevista maista. Vertailumaiksi valikoituvat Suomen ohella Norja, Ruotsi, Hollanti, Uusi‐Seelanti ja Itävalta. Ajallisesti tarkastelut rajoittuvat pääasiallisesti 2000‐luvulle. Vertailuaineisto ajoittuu suurelta osin vuosiin 2004‐2007. Pohjoismaisia maita eli Suomea, Norjaa ja Ruotsia koskevasta selvityksestä päätettiin tehdä perusteellisempi kuin muista maista. Näissä maissa omaa liikunta‐ ja urheilukulttuurin mallia luonnehditaan usein pohjoismaiseksi. Mallin piirteenä pidetään kansalaistoimintaan nojaavaa ja sen pohjalta organisoituvaa urheiluliikettä, jonka eturyhmät ovat saavuttaneet suhteellisen vahvan neuvotteluaseman valtion kanssa liikuntaelämää koskevassa päätöksenteossa. Tämä ja monet muut maiden väliset samankaltaisuudet sekä urheilussa että muussa yhteiskuntaelämässä mahdollistavat hedelmälliset vertailut. Sen lisäksi maiden samankaltaisuus mahdollistaa saatujen oppien adaptaatiota eli omaksumista toimivaksi osaksi suomalaista urheilujärjestelmää. Raportin aihepiiri ei rajoitu ainoastaan huippu‐urheiluun. Siinä vallitsevaa näkökulmaa voisi luonnehtia holistiseksi eli kokonaisvaltaiseksi. Taustalla on oletus siitä, ettei huippu‐urheilua voi täysin eristää muista urheilua ja liikuntaa koskevista rakenteista etenkään pohjoismaissa. Totaalisesti huippu‐urheilun vaatimusten mukaisesti viritetty norjalaisten Olympiatoppenkin toimii yhtenäisen urheiluliikkeen ytimessä demokraattisen vallankäytön alaisena. Ruotsin valtion urheilumäärärahojen jaossa ei tunnisteta huippu‐urheilu‐nimistä osaaluetta. Tämänkaltaisista syistä johtuen selvitys alkaa urheilun ja liikunnan perusrakenteista ja ‐rahoituksesta päätyen huippu‐urheilua lähempänä oleviin aiheisiin. Holistisesta näkökulmasta huolimatta tarkoitus ei ole kiistää liikuntakulttuurin eriytymiskehitystä (Heinilä 1974, 263; Itkonen 1996, 1996, 231‐250). Liikunta kuten muukin kulttuuri synnyttää jatkuvasti uusia ilmiöitä, joista osa vakiintuu ja synnyttää pysyvämpiä rakenteita. Esimerkiksi jaottelu huippuurheiluun, lasten ja nuorten liikuntaan sekä aikuis‐ tai massaliikuntaan näyttää löytäneen tiensä lähes kaikkien suomalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten lajiliittojen toimialueiden jaotukseen. Suomessa nämä toimialueet ovat kuitenkin eriytyneet organisatorisesti pidemmälle kuin Ruotsissa ja Norjassa. Jaotteluiden omaksuminen osoittaa sen, että tuskin norjalaiset ja ruotsalaisetkaan kiistävät näiden toimialueiden eriytymistä liikuntakulttuurin käytännöissä. Heistä ilmeinen enemmistö kuitenkin vastustaa niiden hallinnollista ja organisatorista eriyttämistä järjestöpoliittisista tai muista syistä. Tästä johtuen näissä maissa toimialueiden autonomia ei ole täysin toteutunut. Liikunnan hallinnollinen ja organisatorinen eriytyminen ei ole täydellistä Suomessakaan. Myös huippu‐urheilun käytännöt ovat eriytyneet (Itkonen 2004; Lindfelt 2007). Tässä eriytymisessä taloudelliset selviytymismahdollisuudet näyttelevät keskeistä roolia. Selvityksessä ei ole näitä analyyttisia mahdollisuuksia hyödynnetty, koska taloudelliset tarkastelut ovat rajoittuneet pääasiassa julkiseen tukeen. Lajiliittoja koskevat organisaatiokohtaiset tarkastelut osoittavat kuitenkin niiden toisistaan poikkeavat taloudelliset lähtökohdat. Huippu‐urheilun eriytymistä koskevat jaot tarjoavat hyvän analyyttisen työkalun mikäli eri lajien sponsori‐, media‐ ja yleisötuloja halutaan analysoida jatkossa tarkemmin. Selvityksessä käytetään melko paljon taulukoita ja kuvioita. Yksi vaikea päätös oli se, käytettäisiinkö absoluuttisia vai väestöön tai talouteen suhteutettuja lukuja. Absoluuttisiin lukuihin päädyttiin koska suhteelliset luvut olisivat tarvinneet kuitenkin rinnalleen alkuperäiset muuntamattomat luvut. Tämä olisi kasvattanut erilaisten, eri pohjilta esitettyjen lukujen määrän suureksi lukijan kannalta. Tästä johtuen luvut esitetään absoluuttisina mutta tulkinnoissa maiden väliset mittakaavaerot nostetaan esille silloin kun niillä ilmeinen yhteys tarkasteltaviin asioihin. Merkittävin maiden välinen mittakaavaero on Ruotsin noin kaksinkertainen väestö Suomeen ja Norjaan verrattuna. Lisäksi Norjan BKT henkeä kohden on valtion omistamasta öljyteollisuudesta johtuen huomattavasti suurempi kuin Ruotsissa ja Suomessa. Ostovoimapariteetilla ilmaistuna se on noin kolmanneksen suurempi kuin Ruotsissa ja Suomessa. Taulukoiden ja kuvioiden luvut esitetään inflaatio‐ ja valuuttakorjattuina vuoden 2007 euroissa. Tarkastelu alkaa urheiluliikkeiden nykytilan tarkasteluilla. Se esittelee keskeiset organisaatiot, joiden nimet ja lyhenteet esiintyvät jatkossa tiheästi. Valtion rahoituksen yhteydessä (luku 2) paneudutaan melko perusteellisesti rahapelien voittovaroihin, koska maiden urheilumäärärahat nojaavat niihin. Kolmannessa luvussa tarkastellaan valtion tukia yksityiskohtaisemmin ja seurataan, miten urheiluliike jakaa varat edelleen jäsenorganisaatioilleen erityisesti Ruotsissa ja Norjassa. Luvussa neljä tarkastellaan kuntien liikuntamenoja, seuraavustuksia ja liikuntainvestointeja pääpiirteittäin. Huippu‐urheilun puolelle siirrytään luvussa viisi, jossa analysoidaan lajiliittojen rakennetta, valtion tukea ja kokonaistaloutta. Kuudennessa luvussa tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka johtivat Norjan Olympiatoppenin ja Ruotsin olympiakomitean nykyisen huippuurheiluohjelman syntyyn. Pääasiallinen huomio kohdistuu Norjaan sen pitkälle kehittyneen huippu‐urheilujärjestelmän johdosta. Seitsemännessä luvussa palataan rahoituksen pariin ja analysoidaan maiden huippu‐urheilurahoitusta yksityiskohtaisesti. Jokaisen luvun lopussa on numeroitu yhteenveto, minkä lisäksi kahdeksannessa luvussa kootaan yhteen tutkimuksen tärkeimmät tulokset urheiluliikettä, huippu‐urheilua ja rahoitusta koskien.

<< [ previous ] Miesten lentopallon lajianalyysi kolmella eri tasolla

>> [ next ] Technical and tactical game analysis of elite basketball in three different levels