Research Institute for Olympic Sports > Applied research reports > Kuormittuminen ja palautuminen yksittäisissä harjoituksissa sekä kahdeksan viikon harjoittelujakson aikana harjoittelemattomilla

KUORMITTUMINEN JA PALAUTUMINEN YKSITTÄISISSÄ HARJOITUKSISSA SEKÄ KAHDEKSAN VIIKON HARJOITTELUJAKSON AIKANA HARJOITTELEMATTOMILLA

  • Open full article: File on our server  Add to shelf
  • Writer(s): Kaikkonen, Piia; Nummela, Ari; Hynynen, Esa; Merikari, Jaakko; Rusko, Heikki; Teljo, Marjoona; Vänttinen, Sirpa;
  • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
  • Published: 2006
  • Page count: 71
  • Type: Applied research reports
  • Research method: Experimental
  • Keywords: harjoittelujakso, kuormittuminen, palautuminen, sykevaihtelu, harjoittelemattomat
  • Language: Finnish
  • ISBN: 952-99049-9-1
  • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
  • Abstract: Harjoitusvaikutus syntyy, kun fyysinen harjoitus järkyttää elimistön homeostaasia. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että tähän elimistön homeostaasin järkkymiseen vaikuttavat sekä harjoituksen kesto, intensiteetti että harjoitustiheys. Harjoituksen kuormittavuutta on perinteisesti seurattu sydämen sykkeen, laktaatin ja hapenkulutuksen avulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka hyvin EPOC ja uudet sykevaihteluun perustuvat menetelmät (Hyvinvointianalyysi, Firstbeat Technologies Oy) kuvaavat kestävyysharjoitusten kuormittavuutta ja voidaanko niitä käyttää harjoittelun seurannassa kokonaiskuormituksen ja harjoitusvaikutuksen arvioinnissa. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa verrattiin viiden eritehoisen ja -kestoisen tasavauhtisen harjoituksen kuormittavuutta harjoittelemattomilla henkilöillä. Tutkimuksen tulosten mukaan harjoituksen intensiteetti oli harjoituksen kestoa merkittävämpi tekijä harjoituksen kuormittavuutta määritettäessä. Tulosten perusteella perinteiset harjoituksen intensi- teettiä kuvaavat mittarit kuten sydämen syke, veren laktaattipitoisuus, henkilön oma rasituksen tunne sekä EPOC ovat käyttökelpoisimmat harjoituksen kuormittavuutta kuvaavat mittarit. Myös sykevaihtelua ja siihen perustuvia menetelmiä (mm. Hyvinvointianalyysin stressi- ja palautumisindeksi) voidaan käyttää harjoituksen kuormittavuuden arviointiin välittömän palautumisen tai harjoitusta seuraavan yön aikana. Tutkimuksen toisen osan tarkoituksena oli selvittää, miten erilaiset kestävyysharjoitusjaksot ja voima-nopeusharjoittelu kuormittavat elimistöä ja miten ne vaikuttavat fyysisten ominaisuuksien kehittymiseen liikuntaa harrastamattomilla henkilöillä. Tarkoitus oli myös selvittää, miten sykevälitietoihin perustuvat uudet laskentamenetelmät kuten EPOC, stressi- ja palautumisindeksi soveltuvat harjoittelun kuormittavuuden seurantaan. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan terveiden aikaisemmin harjoittelemattomien aikuis- ten kestävyysominaisuudet kehittyvät ACSM:n suositusten mukaisella harjoittelulla, mutta suurempia parannuksia saadaan aikaiseksi lisäämällä harjoittelun intensiteettiä. Sen vuoksi harjoittelun intensiteettiä parhaiten kuvaavat muuttujat kuten harjoituksen keskisyke, harjoituksen korkein syke, maksimikestävyysharjoittelun osuus kokonaisharjoitusajasta, henkilön oma tuntemus ja EPOCHVA ovat hyviä ennusteita kestävyysominaisuuksia kehittävän harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi. Tässä tutkimuksessa käytetyistä uusista harjoittelun kuormittavuutta kuvaavista muuttujista käyttökelpoisimmaksi osoittautuivat yön aikana mitatut sykevaihtelumuuttujat kuten stressi- ja palautumisindeksi sekä HFP. Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että kestävyyskuntoilua harrastavien henkilöiden kannattaa käyttää sykeanalyysejä harjoitusten kuormittavuuden ja kestävyyskunnon kehittymisen seurantaan. Kovatehoisilla harjoituksilla voidaan nopeammin kehittää kestävyysominaisuuksia, mutta kovatehoiseen harjoitteluun liittyy aina ylikuormitusriski, minkä vuoksi harjoittelun kuormittavuuden ja kehittävyyden lisäksi kestävyyskuntoilua harrastavan henkilön pitäisi seurata myös harjoituksista palautumista. Hyvinvointianalyysilla tehdyn yösykevaihteluanalyysin tuloksia voidaan käyttää harjoittelun seurannassa arvioimaan yksittäisten harjoitusten, harjoitusjaksojen ja henkilöön kohdistuvan ulkopuolisen stressin aiheuttamaa kokonaiskuormitusta elimistölle.

<< [ previous ] Jalkapallon, yleisurheilun teholajien ja kivääriammunnan kuormitus- ja palautumiskonseptien kehittäminen

>> [ next ] Yleisurheilun MM2005-kisojen aluetaloudelliset vaikutukset