Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia > Seminar assignments > Keihäänheiton lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi: esimerkkeinä naisurheilijat

KEIHÄÄNHEITON LAJIANALYYSI JA VALMENNUKSEN OHJELMOINTI: ESIMERKKEINÄ NAISURHEILIJAT

  • Open full article: This is link to external server  Add to shelf
  • Writer(s): Hentilä, Sini;
  • Publisher: Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia
  • Published: 2020
  • Page count: 43
  • Type: Seminar assignments
  • Research method: Literature review
  • Keywords: lajianalyysi, valmennuksen ohjelmointi, urheilijan polku, harjoituskausi, kilpailukausi, keihäänheitto, harjoittelu, valmennus, keihäänheittäjät, huippu-urheilu,
  • Language: Finnish
  • Abstract: Johdanto. Keihäänheitto on yksi yleisurheilun heittolajeista. Heittotekniikka on monivaiheinen ja heittäjien tekniikoissa on eroavaisuuksia. Kaikki pyrkivät kuitenkin ajoittamaan vetovaiheen liikeketjun niin, että keihään lähtönopeus olisi mahdollisimman suuri ja keihään lentoasento olisi mahdollisimman hyvä. Keihäänheiton tekniikka. Heittosuoritus jaetaan alkuvauhtiin, ristiaskelvaiheeseen, vetovaiheeseen ja keihään lentoon. Alkuvauhti ja ristiaskelvaihe ovat vetovaiheeseen valmistelevia vaiheita. Vetovaihe on heiton onnistumisen kannalta tärkein vaihe ja se alkaa tukijalan maahan tulosta. Heittäjän polvi ja lantio kääntyvät, lantio ja rinta työntyvät eteen, kyynärpää kääntyy sisään ja nousee ylös, keihäs pysyy vielä kaukana takana, kunnes kaarijännitys purkautuu ja heittäjä pyrkii tekemään suoraviivaisen vedon tukijalan päältä. Tukijalka pidetään mahdollisimman suorana, ja koukistumisen jälkeen se pyritään suoristamaan ennen keihään irtoamista. Heiton pituuteen vaikuttavia tekijöitä. Lähtönopeus on tärkein yksittäinen tekijä, mikä vaikuttaa heiton pituuteen. Muiden tekijöiden tärkeys vaihtelee heittäjän, heittotekniikan ja olosuhteiden mukaan. Urheilija-analyysi. Keihäänheittäjältä vaaditaan monipuolisesti erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia. Lahjakkuus monella osa-alueella on eduksi. Lajisuoritus on kestoltaan vain 5–7 sekuntia, mutta harjoitukset ja kilpailut voivat olla kestoltaan puolesta tunnista jopa kolmeen tuntiin. Hyvä keihäänheittäjä on muun muassa räjähtävä, nopea, elastinen, liikkuva, rytmitajuinen, pitkäjänteinen, motivoitunut, kovatahtoinen, oppimiskykyinen, hyvä keskittymään ja rentoutumaan sekä optimistinen. Keihäänheittäjien antropometria vaihtelee paljon. Heittäjät menestyvät parhaiten yleensä 24–32-vuotiaina. Lajin tila ja valmennusjärjestelmä Suomessa. Keihäänheitto on Suomen urheiluhistorian menestyksekkäimpiä lajeja ja Suomessa on paljon arvostettuja keihäsvalmentajia, jotka ovat valmentaneet myös ulkomailla. Keihäänheittotutkimusta on tehty paljon muun muassa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa ja eri oppilaitoksissa. Keihäänheittäjille on tarjolla Suomen Urheiluliiton (SUL) alaisten ryhmien lisäksi monenlaisia valmennusryhmiä sekä leirejä. Naiskeihäänheiton taso Suomessa nykyisellä keihäsmallilla on ollut korkeimmillaan 2000-luvun alussa. Naisten Suomen ennätys on heitetty vuonna 2003. Kun vuosituhannen alun kärkiheittäjät lopettivat, nuoret lupaavat heittäjät eivät ole pystyneet nousemaan aikuisten kansainväliselle tasolle niin laajalla rintamalla kuin odotettiin. Vuonna 2016 Suomi sai kymmenen vuoden tauon jälkeen kolme naista arvokilpailuihin. SUL:n valmennusryhmiä on viisi eri tasoa, ja keihäsvalmentajina ovat Petteri Piironen ja Olavi Parjanen. Liiton tuki on räätälöity urheilijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Jyväskylässä on SUL:n, urheiluakatemian ja seurojen yhteistyössä toimiva keskus, ja yleisurheilu on yksi keskuksen painopistelajeista. Keskuksessa on tarjolla monialaisesti eri palveluita ja yksi valmentajista on keihäänheiton asiantuntija. Kaksi polkua naiskeihäänheiton huipulle. Heidi Nokelainen ja Jenni Kangas ovat tällä hetkellä Suomen naiskeihäänheiton kärkinimiä. Molemmat heittivät vuonna 2016 ensimmäisen kerran yli 60 metriä, mutta ovat kulkeneet huipulle hieman erilaisia polkuja. Valmennuksen ohjelmointi. Keihäänheittäjän polku mukailee urheilijan polkua ottaen huomioon keihäänheiton valmennusjärjestelmän ja toimintaympäristöt. Suomalaisilla keihäänheittäjillä on yleensä yksi kilpailukausi vuodessa ja tämän takia harjoituskauden ohjelmointi voidaan tehdä selkeäksi muutaman pidemmän jakson mukaan. Keihäänheittäjän vuoteen kuuluu yleensä peruskuntokausi, voima- ja/tai nopeusjakso, yksi tai kaksi kilpailukauteen valmistavaa jaksoa, kilpailukausi sekä siirtymäkausi. Harjoittelu koostuu monenlaisista harjoitteista ja sen takia testejäkin tehdään erilaisia. Keihäänheittäjän ravitsemuksessa tärkeimmät asiat ovat arkiruokailun sujuminen sekä riittävän energian ja ravintoaineiden saaminen. Kilpailukaudella energiantarve on pienempää kuin harjoituskaudella. Pohdinta. Maailman kärjen saavuttaminen vaatii useamman vuoden jakson onnistuneita harjoitus- ja kilpailukausia sekä keihäänheittoon panostamisen. Suomalaisten urheilijoiden urakehitystä ovat heikentäneet tai haastaneet muun muassa taloudelliset tekijät ja loukkaantumiset. Ammattimaista valmennusta tai laajaa eri alojen yhteistyötä tulisi kehittää ja mahdollistaa useammalle urheilijalle. Tutkitun tiedon hyödyntämistä voisi pyrkiä kehittämään esimerkiksi KIHU:n, yliopiston ja lajiliiton yhteistyötä lisäämällä. Naisurheilijat ovat vaativia ja rohkeita, kun valitsevat urheilu-uraan panostamisen. He ansaitsevat kannustusta sekä tukea. Keihäänheitto on lajina yllättävä, sillä yhdellä heitolla ennätys voi parantua useamman metrin ja urheilija nousta aivan uudelle tasolle.

<< [ previous ] Vapaaottelun lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

>> [ next ] Moukarinheiton lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi