University of Jyväskylä - Biology of Physical Activity > Theses > Bachelor’s theses > Kehonkoostumus, suorituskyky ja hormonipitoisuudet naiskorkeushyppääjillä kilpailuihin valmistavalla kaudella

KEHONKOOSTUMUS, SUORITUSKYKY JA HORMONIPITOISUUDET NAISKORKEUSHYPPÄÄJILLÄ KILPAILUIHIN VALMISTAVALLA KAUDELLA

  • Open full article: This is link to external server
  • Writer(s): Lällä, Sini;
  • Publisher: University of Jyväskylä - Biology of Physical Activity
  • Published: 2016
  • Page count: 56
  • Type: Theses, Bachelor’s theses
  • Research method: Experimental
  • Keywords: painonpudotus, kehonkoostumus, suorituskyky, hormonipitoisuudet,
  • Language: Finnish
  • Abstract: Johdanto. Painonpudotus on yleisesti hyväksyttyä ylipainoisten henkilöiden keskuudessa, mutta on nykyisin yleistynyt myös urheilijoiden keskuudessa. Urheilijoiden painonpudotusta voidaan perustella esteettisillä syillä, kyvyllä kilpailla alemmassa painoluokassa tai fyysisen suorituskyvyn paranemisen avulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli seurata kilpailuihin valmistavan kauden valmentautumisen (harjoittelun, ravinnon) vaikutuksia kehonkoostumukseen, suorituskykyyn sekä hormonipitoisuuksiin naiskorkeushyppääjillä. Menetelmät. Yhdeksän suomalaista kansallisen tason naiskorkeushyppääjää (22,4 ± 2,9 v.; 1,77 ± 0,06 m; 62,5 ± 2,4 kg; rasvaprosentti 17,1 ± 2,6 %) osallistui tutkimukseen. Tutkimus koostui kolmesta mittauskerrasta. Ruoka- ja harjoituspäiväkirjoja pidettiin kolmesti viiden vuorokauden ajan, tutkimuksen alussa, puolivälissä sekä lopussa. Alku- ja välimittausten välillä tutkittavia ohjeistettiin pitämään ruokavalionsa samanlaisena. Väli- ja loppumittausten välillä tutkittavia ohjeistettiin vähentämään energiasaantiaan tavoitepainon saavuttamiseksi. Ruokapäiväkirjat analysoitiin Nutri-Flow -ravintotulkkiohjelmalla ja energiankulutus arvioitiin Ainsworth ym. (2011) laatimien MET -taulukoiden avulla. Kehonkoostumus, suorituskyky ja hormonipitoisuudet määritettiin alku- ja loppumittauksissa. Kaksienergisen röntgensäteen absorptiometriaa (DXA) käytettiin rasvaprosentin, rasvamassan, rasvattoman massan, luumassan ja luun mineraalitiheyden määrittämiseen. Rasvaprosentti määritettiin myös ihopoimujen avulla käyttämällä Durnin & Womersleyn (1974) laatimaa ennusteyhtälöä. Paastoverinäyte otettiin kyynärlaskimosta seerumin testosteroni-, estrogeeni-, sukupuolihormoneja sitova globuliini-(SHBG) ja kortisolipitoisuuden määrittämiseksi. Fyysisen suorituskyvyn testeihin sisältyivät 20 m juoksu lentävällä lähdöllä, 30 m juoksu paikalta lähdöllä, esikevennyshyppy, staattinen hyppy lisäpainoilla ja ilman, pudotushyppy 40 cm korkeudelta sekä reaktiivisuushyppely. Tulokset. Tutkittavien energiansaanti oli painonpudotuksen aikana 1660 ± 180 kcal/vrk ja he olivat keskimäärin 530 ± 160 kcal/vrk energiavajeessa. Energiavaje toteutettiin hiilihydraattien ja rasvan saantia laskemalla. Prote-iinin saanti säilyi koko tutkimuksen ajan samanlaisena (112,1 ± 7,4 g; 1,8 ± 0,2 g/kg/vrk; 27,9 ± 3,8 E%). Tutkittavien paino laski 1,7 ± 1,1 kg (p=0,002), rasvamassa 1,0 ± 1,4 kg (p=0,083), rasvaton massa 0,6 ± 0,7 kg (0,024) ja rasvaprosentti DXA:lla (1,2 ± 2,1 %; p=0,123), pihdeillä (1,9 ± 0,2 %; p=0,0003). Luumassassa tai luun mineraalitiheydessä ei tapahtunut muutoksia. Suorituskykymuuttujissa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Seerumin testosteronipitoisuus laski 0,449 ± 0,335 nmol/l (p=0,004). Muissa hormonipitoisuuksissa ei tapahtunut muutoksia, mutta kortisoli pitoisuudessa oli laskeva trendi -77 ± 100 nmol/l (p=0,087). DXA:lla ja pihdeillä mitattujen rasvaprosenttien välillä ei ollut riippuvuutta, mutta molemmilla menetelmillä mitattujen rasvaprosenttien muutokset korreloivat vahvasti (r=0,87; p=0,02). Alhaisemman rasvan osuuden kokonaisenergiansaannista havaittiin olevan yhteydessä alhaisempiin seerumin testosteroniarvoihin loppumittauksissa (r=0,71; p=0,034). Johtopäätökset. Tämän tutkimuksen perusteella asteittaisella painonpudotuksella ei ole haitallisia vaikutuksia suorituskykyyn. Myöskään lihasmassan pienellä vähenemisellä ei näyttäisi olevan vaikutusta suorituskykyyn. Ihopoimumittaukset näyttäisivät soveltuvan painonpudotuksen seurannan apuvälineeksi, mutta Durnin & Womersleyn (1974) ennusteyhtälön käyttö rasvaprosentin määritykseen hoikkien naisurheilijoiden kohdalla voidaan kyseenalaistaa. Painonpudotus näyttäisi johtavan seerumin testosteronipitoisuuden laskuun huolimatta kohtalaisesta (-530 kcal/vrk) energiavajeesta. Myös vähärasvaisen ruokavalion vaikutus seerumin testosteronipitoisuutta alentavana tekijänä saa vahvistusta. Kohtuullinen energiavaje ei kuitenkaan saanut aikaan muutoksia seerumin SHBG -pitoisuudessa, mikä viittaisi kohtuullisen energiavajeen paremmuuteen pyrittäessä pudottamaan painoa. Pienellä otoskoolla, käytettyjen menetelmien epätarkkuudella ja joidenkin tutkittavien heikommalla sitoutumisella tutkimukseen oli mahdollisesti jonkin verran vaikutusta tässä tutkimuksessa saatuihin tuloksiin.

<< [ previous ] Ravitsemus, kehonkoostumus ja suorituskyky naiskestävyysjuoksijoilla

>> [ next ] Naisten keihäänheiton biomekaaninen analyysi Helsingin EM-kilpailuissa 2012