Kihun julkaisusarja

The collection includes these publications (66)

    TÄHTISEURA-OHJELMAN ARVIOINTI: SISÄLLÖILTÄÄN OSUVA, SAMALLA VAATIVA LAATUOHJELMA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Pusa, Sanna; Aarresola, Outi; Vihinen, Tuomas;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2020
    • Page count: 76
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-7290-14-9
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tässä raportissa käsitellään Olympiakomitean Tähtiseura-ohjelman starttivaiheen arviointia. Tähtiseura-ohjelma on kaikille suomalaisille urheiluseuroille tarkoitettu laatuohjelma, joka tarjoaa tukea ja apuvälineitä seuran toiminnan kehitykseen ja laadun parantamiseen. Ohjelma on aloittanut toimintansa virallisesti vuonna 2018. Starttivaiheen arviointi on toteutettu kehittävän arvioinnin periaatteella, jossa pyritään tunnistamaan arvioitavan kohteen vahvuudet, onnistumiset ja kehittämiskohteet.
      Tähtiseura-ohjelmassa seurat voivat kehittää toimintaansa kolmella eri osa-alueella: lasten ja nuorten, aikuisten, sekä huippu-urheilun seuratoiminnan osa-alueella. Tähtiseura-ohjelman sisällöt on tarkoitettu kaikkien seurojen käyttöön. Seuratoiminnan malli kuvaa erityisesti seuran toiminnan kokonaisuutta, arvontuottoa jäsenille ja muille osallisille sekä toiminnan vaikuttavuutta. Tähtiseuran kehityspolku laadunkehittämisessä on kuvattu kolmivaiheisesti: 1. Innostuminen seuran kehittämisestä, 2. Seuran kehittäminen laatutekijöiden avulla ja auditointi, 3. Seuran jatkuva kehittäminen strategisella otteella. Tähtiseuran laatutekijät kuvaavat seuran laadun keskeisiä tekijöitä ja siten seuran onnistumisia tai tarvittavia kehittämiskohteita. Kaikille osa-alueille yhteiset laatutekijät jakautuvat neljään osioon: johtaminen ja hallinto, urheilutoiminta, seuran ihmiset ja aineelliset resurssit. Kukin osio sisältää 1–3 teemaa, joiden alle varsinaiset laatutekijät sijoittuvat. Lisäksi seuroille on tarjolla monia työkaluja kehittämistyöhön, kuten valmiita palautekyselyjä. Tähtiseura-ohjelman verkkopalvelussa seura voi tehdä kehittämistyötä sähköisen alustan avulla ja käydä vuoropuhelua seurakehittäjän kanssa. Ohjelmaan osallistuvilla seuroilla on mahdollisuus auditointiin ja Tähtimerkkiin, joka on tunnus laadukkaasta seuratoiminnasta.
      Tähtiseura-ohjelmaa on kehitetty ohjelmatasolla tiettyjen periaatteiden pohjalta. Ensinnäkin ohjelmaa on valittu kehittää tietoperustaisesti, hyödyntäen parasta mahdollista saatavilla olevaa tietoa. Lisäksi ohjelman suunnittelussa ja kehityksessä on osallistettu eri sidosryhmiä aktiivisesti, erityisesti seurakehittäjien verkostoa. Kolmanneksi ohjelmaa on kehitetty erilaisten pilottien ja kokeilujen kautta, joista on saatu arvokasta oppia ja tietoa kehittämisen tueksi.
      Arvioinnin yhteydessä kerättiin tietoa ohjelman eri sidosryhmiltä. Ohjelmaan osallistuvilta lajiliitoilta ja aluejärjestöiltä kerättiin tietoa niiden tilanteesta ohjelman suhteen. Lajiliitoilta kerättiin myös niiden jäsenseurojen tiedot yhteistä seuratietokantaa varten. Lisäksi järjestöjen seurakehittäjiltä kysyttiin näkemyksiä ohjelmasta. Myös Tähtiseuroiksi auditoiduilta seuroilta kysyttiin kokemuksia ohjelmasta. Lisäksi Olympiakomitean seuratiimiä kuultiin ohjelmaan liittyen.
      Tähtiseura-ohjelmassa oli vuoden 2020 alussa mukana 525 Tähtiseuraa. Näillä seuroilla eri Tähtimerkkejä oli 602, joista ylivoimaisesti eniten oli lasten ja nuorten Tähtimerkkejä, 510 merkkiä. Aikuisten Tähtimerkkejä oli 74 ja huippu-urheilun 18. Sellaisia seuroja, joilla oli kaikki kolme eri Tähtimerkkiä, oli vuoden alussa neljä. Ohjelmassa oli mukana Tähtiseuroja yhteensä 42 eri lajiliitosta, ja kaikista 15 liikunnan aluejärjestöstä.
      Arvioinnin yhteydessä kerätty palaute Tähtiseura-ohjelmasta oli valtaosin myönteistä. Mikään ohjelman keskeisistä sisällöistä ei saanut merkittävästi kritiikkiä, joten sisältöjä voidaan pitää onnistuneina. Suurin osa kehittämisehdotuksista sekä seurakehittäjien että seurojen vastauksissa liittyivät ohjelman laatuvaatimusten nousuun ja niiden myötä ohjelman vaatimaan työmäärään sekä ohjelman viestintään ja markkinointiin. Tähtiseura-ohjelmaa ja Tähtiseura-statusta pitäisi vastaajien mukaan saada tehtyä houkuttelevammaksi, jotta seurat saataisiin motivoitua paremmin mukaan laatuohjelmaan ja tekemään kehittämistyötä.

    TUTKIMUKSIA URHEILUSEURAN JOHTAMISEN KYSYMYKSISTÄ

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Aarresola,Outi;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2020
    • Page count: 75
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-7290-09-5
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tässä tutkimuskoosteessa esitellään viimeaikaisia urheiluseuran johtamiseen liittyviä ulkomaisia tutkimuksia. Tutkimusten kokoaminen aloitettiin vuoden 2018 alussa, osana Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen ja Suomen Olympiakomitean yhteistyötä seuratoiminnan tietoperusteisessa kehittämisessä. Kooste on tarkoitettu sekä järjestöjen että seurojen itsensä käyttöön – ja tietysti kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita urheiluseuran johtamisen kysymyksistä.

      Tutkimuskooste koostuu kuudesta luvusta, jotka on jaettu kahteen osaan: Ensimmäisen osan luvut käsittelevät ihmisten johtamista ja ihmisiä johtamassa: vapaaehtoisten johtamista, hallitustyöskentelyä ja johtajuutta. Toinen osa käsittelee urheiluseurojen kapasiteettia, tuloksellisuutta ja hallintoa. Kussakin luvussa esitellään aihetta käsiteleviä tutkimuksia ja hieman teemojen taustoja.

      Koostetta voi lukea haluamassaan järjestyksessä luku tai tutkimus kerrallaan. Suosittelen kuitenkin aloittamaan tämän johdannon lukemisella, jotta koosteen termit ja rajaukset tulevat selviksi. On myös hyvä pitää mielessä, että kooste käsittelee vain johtamisen tutkimuksen näkökulmia, ei kaikkea urheiluseuratoimintaa. Urheiluseuratyöstä on puhuttava myös muilla kuin johtamisen käsitteillä, vaikka tässä koosteessa ei niin tehdäkään. Toivottavasti kooste avaa ajatuksia myös kriittiseen pohdintaan erilaisia johtamisoppeja kohtaan.

    VALMENTAJAKYSELY 2019

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Blomqvist, Minna; Mononen Kaisu; Hämäläinen Kirsi;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2020
    • Page count: 75
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: ISBN 978-952-7290-11-8
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Vaikka valmentajilla on merkittävä rooli sekä liikunnallisen elämäntavan että urheilullisen menestyksen edistäjinä, tutkimuksiin tai selvityksiin perustuvaa tietoa valmentajista on kansallisesti verrattain vähän. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) toteutti laajan eri tasojen ja lajien valmentajille kohdistetun kyselytutkimuksen 2009 (n=2476) ja samalle kohdejoukolle seurantakyselyn vuonna 2013 (n=712). Näiden kyselyjen pohjalta oli ensimmäistä kertaa mahdollista muodostaa yleiskuva suomalaisesta valmentajakunnasta sekä kuvata valmentajien toimintaympäristöä, toimintaa, oppimista ja kehittymistä Suomessa. Tuloksia käytettiin lähtökohtana 2012 alkaneelle valmennusosaamisen kehittämistyölle, jonka tavoitteena oli suomalaisen valmennusosaamisen kehittämisen mahdollistavien rakenteiden ja toimintojen uudistaminen. Valmennusosaamisen parissa tehtävän kehittämistyön jatkaminen on edellytys niin valmennuksen laadun kehittämiselle kuin koko urheilujärjestelmän toimivuudelle, ajatellen sekä urheilussa menestymistä että liikunnallisen elämäntavan edistämistä yhteiskunnassa.

      Suomalaisen valmennusjärjestelmän toimivuus sekä laadukkaiden toimintaympäristöjen jatkuva kehittäminen edellyttävät systemaattista tiedon keräämistä eri ympäristöissä toimivien valmentajien ja ohjaajien määristä, taustoista, motiiveista, tarpeista ja kehityspoluista sekä arvoista ja asenteista. Ainoastaan säännöllisellä tiedon keruulla on mahdollista arvioida erilaisten kehittämistoimien vaikuttavuutta sekä kartoittaa, millaisia kehityskulkuja on havaittavissa ja miten ne heijastavat liikunnassa, urheilussa ja laajemmin myös yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia. Tiedolla johtamisen kannalta on tärkeää, että tarjolla on ajantasaista ja monipuolista tietoja valmentajista ja valmentamisesta kattaen koko liikunnan ja urheilun kirjon harrasteliikunnasta huippu-urheiluun.

      Tämän hankkeen tavoitteena on muodostaa nykykuva suomalaisesta valmentajakunnasta, kuvata valmentajien toimintaa ja toimintaympäristöä sekä tuottaa uutta tietoa ja lisätä ymmärrystä valmentajien kehityspoluista, motiiveista, arvoista ja asenteista. Nykytilan kuvauksen ohella aineisto mahdollistaa myös nyt käsillä olevien tulosten tarkastelun suhteessa 2009 vastaaviin valmentajakyselyn tuloksiin.

      Hanketta ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Hankkeen suunnittelusta, toteutuksesta ja raportoinnista on vastannut KIHU. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat toimineet Suomen olympiakomitea, Suomen paralympiakomitea ja Suomen valmentajat ry, Suomen ammattivalmentajat, Suomen urheilun eettinen keskus sekä lajiliitot. Yhteistyökumppaneiden päätehtävinä ovat olleet osallistuminen kyselyn sisällön suunnitteluun sekä sähköisen kyselyn vastauslinkin välittäminen omille jäsenilleen.

      Raportin tulokset perustuvat 2765 valmentajan vastauksiin, jotka edustavat yhteensä 61 eri lajia (liite 1). Vastaajat edustavat nykyisen valmennustehtävänsä perusteella arvioituna melko kattavasti eri ikäisten ja tasoisten urheilijoiden valmentajia vapaaehtoisvalmentajista ammattivalmentajiin. Meillä ei ole kuitenkaan varmaa tietoa siitä, kuinka hyvin otos edustaa koko suomalaisvalmentajien joukkoa, koska kohteena olevan perusjoukon eli suomalaisvalmentajien kokonaismäärää ei tarkasti tiedetä. Tuloksia tarkasteltaessa on lisäksi huomioitava, että yleensä tämän tapaisiin kyselyihin vastaavat henkilöt saattavat jo lähtökohtaisesti olla keskimääräistä enemmän kiinnostuneita oman toimintansa ja itsensä kehittämisestä.

      Vuoden 2019 valmentajakyselyn raportti koostuu johdannosta, aineiston keruun kuvauksesta, tuloksista, johtopäätöksistä sekä liitteistä. Tulosluku puolestaan on jaettu kuuteen osioon, joista ensimmäisessä luo- daan yleiskuva vastaajista ja kahdessa seuraavassa tarkastellaan valmentajuutta, valmentajakokemusta ja -koulutusta. Neljäs osio pitää sisällä valmennustehtävän nykytilan kuvauksen, viides keskittyy valmentajien osaamisen kehittämiseen ja viimeinen osio luo yleiskuvan valmennustoiminnan lopettaneista tai keskeyttäneistä vastaajista. Jokaisen osion lopussa tarkastellaan lisäksi vertailukelpoisten kysymysten osalta tuloksia suhteessa vuoden 2009 vastaaviin tuloksiin. Osa tulostaulukoista ja kuvioista sekä alkuperäinen kyselylomake (liitteet 2, 3 ja 4) on liitetty ainoastaan raportin sähköiseen versioon.

    AIKUISVÄESTÖN LIIKUNNAN HARRASTAMINEN, VAPAAEHTOISTYÖ JA OSALLISTUMINEN 2018

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Jarmo Mäkinen (toim.);
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2019
    • Page count: 73
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-7290-05-7
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Raportissa tarkastellaan aikuisväestön liikunnan harrastamista ja vapaaehtoistyötä koskevan kyselyn tuloksia. Tarve tähän aihealueeseen keskittyvälle kyselylle ja sitä koskevalle tiedolle on tunnistettu liikuntajärjestöissä ja julkishallinnossa sekä tutkijoiden piirissä. Liikuntasektorilta on puuttunut väestöä koskevia perustietoja esimerkiksi lajien harrastajamääristä, jäsenten määristä seuroissa ja liikunnan vapaaehtoistyön määristä. Tiedon tuotanto näistä aiheista on ollut hajanaista sen jälkeen, kun Kansallinen liikuntatutkimus julkaistiin viimeisen kerran vuonna 2010. Nyt luettavana oleva raportti on ensimmäinen yritys vastata tähän tiedon tarpeeseen. Mikäli väestökyselyn jatkaminen katsotaan tarpeelliseksi, voidaan kyselyn sisältöjä kehittää tulevina vuosina.

      Tätä hanketta ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) ja Suomen Olympiakomitea. Raportin on kirjoittanut tutkimusryhmä, johon ovat kuuluneet KIHUsta Outi Aarresola, Minna Blomqvist, Kaisu Mononen ja Jarmo Mäkinen, LIKES-tutkimuskeskuksesta Matti Hakamäki ja Kaarlo Laine sekä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta Hannu Itkonen ja Anna-Katriina Salmikangas. Lisäksi tutkimusryhmä on toiminut yhteistyössä Suomen Olympiakomitean kokoaman asiantuntijaryhmän kanssa. Raportti perustuu kahteen väestöpohjaiseen paneeliaineistoon, jotka Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus on toteuttanut Kantar TNS:n palveluna vuonna 2018. Ensimmäinen kysely tehtiin toukokuussa ja siihen vastasi 1569 henkilöä. Toinen kysely tehtiin marraskuun loppupuolella ja siihen vastasi 1672 henkilöä. Ensimmäiseen kyselyyn vastanneet eivät voineet vastata jälkimmäiseen kyselyyn, jolloin ne on voitu yhdistää yhdeksi 3241 henkilöä käsittäväksi aineistoksi.

      Kyselyt ovat kohdistettu 15–74-vuotiaille suomalaisille. Vastaajat edustavat koko Suomen väestöä sukupuolen, iän ja asuinalueen suhteen tasapainotettuna. Lähtökohdiltaan aineisto antaa hyvän kuvan suomalaisten liikunnan harrastamisesta, vapaaehtoistyöstä ja osallistumisesta. Kyselyn suunnittelussa hyödynnettiin Kansallisen liikuntatutkimuksen aikuisliikunta- ja vapaaehtoistyö -osioita. Vertailtavuutta näihin aiempiin tuloksiin heikentää kuitenkin ensinnäkin se, ettei tarkoitus ole ollut toistaa aiempaa kyselyä sellaisenaan, vaan kysymysten sisältöjä on osin muutettu vastaamaan paremmin nykyistä tilannetta. Toiseksi Kansallisen liikuntatutkimuksen ympäri vuoden tehtäviin puhelinhaastatteluihin perustuva kyselymetodi poikkeaa tässä käytetystä metodista. Kolmanneksi Kansallisen liikuntatutkimuksen ikäjakauma (19–64-vuotiaat) poikkeaa tämän kyselyn ikäjakaumasta (15–74-vuotiaat). Nämä varaukset mielessä pitäen raportissa esitetään kuitenkin joitakin vertailuja Kansallisen liikuntatutkimuksen raporteissa esitettyihin tuloksiin. Jatkossa vertailujen luotettavuutta voidaan parantaa tekemällä ne aineistoihin perustuen. Kansallisen liikuntatutkimuksen vuosien 2001–2002 ja 2005–2006 aineistot ovat arkistoituna yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon, mutta vuosien 2009–2010 aineisto puuttui vielä raportin kirjoitushetkellä.

      Kyselyn erityispiirteenä on se, että liikunnan harrastamista ja vapaaehtoistyötä selvitetään monissa kysymyksissä lajikohtaisesti. Toisin sanoen ensisijaisena havaintoyksikkönä on lajit ja vasta niiden kautta yksilöt. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tietyt yksilöihin liittyvät piirteet joudutaan johtamaan lajivastausten summana. Tämä on työlästä ja joissakin kohdin tulosten luotettavuus herättää kysymyksiä. Lajispesifin tiedon hintana on epätarkkuus yksilötiedoissa. Tätä voi parantaa lisäämällä jatkossa kyselyyn välittömästi yksilöistä lähteviä kysymyksiä, kuten ’kuinka paljon käytät aikaa liikuntaan viikossa’.

      Kyselyn tulokset esitetään pääosin sen perusjoukon eli 15–74-vuotiaan väestön tasolla. Tilastokeskuksen väestötietojen mukaan tämän määrä oli 4 120 906 henkeä vuonna 2017. Kyselyn virhemarginaali on +/– 2,5 prosenttia. Eri lajien harrastamista kuvaavat taulukot on katkaistu siten, että väestötasolla alle 25 000 harrastajan lajeja ei ole enää otettu taulukoihin mukaan. Kyselyssä saatu lajien harrastamista ja vapaaehtoistyötä koskeva tietomäärä on suuri ja sitä on mahdollista analysoida vastaajien taustamuuttujien suhteen monin eri tavoin. Kaikkia tärkeitä näkökulmia sekä niihin liittyviä tietoja ja taulukoita ei ole mahdollista sisällyttää yhteen raporttiin, erillisiä analyyseja voidaan tehdä aineistosta myös myöhemmin. Raportti on jaettu kolmeen päälukuun, joissa ensimmäisessä tarkastellaan liikunnan harrastamista, toisessa vapaaehtoistyötä ja osallistumista ja kolmannessa liikuntamenoja ja harrastuksiin kulkemista.

    MIESTEN MAALIPALLON TEKNIS-TAKTINEN LAJIANALYYSI 2008–2018

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Häyrinen, M.,Lehto, H., Pokkinen, J., Laitinen, T., Kneip, T., Collet, K., Juvonen, H., Pelkonen, T. & Juntunen, R;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2019
    • Page count: 44
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: Maalipallo, lajianalyysi
    • ISBN: 978-952-7290-08-8
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Maalipallo on näkövammaisille kehitetty vauhdikas joukkuepeli, jossa kentällä on kaksi kolmen hengen joukkuetta. Kaikilla pelaajilla on silmien edessä läpinäkymättömät laskettelulasin tyyppiset lasit. Pelissä käytetään 1 250 gramman painoista palloa, jonka äänilähteenä toimivat pallon sisällä olevat kulkuset. Peli perustuu siis kuuloaistiin. (www.vammaisurheilu.fi.)

      Maalipallo-ottelun tehokas peliaika on 2 x 12 minuuttia. Peliä pelataan lentopallokentän kokoisella (9 x 18 m) alueella, joka on jaettu pitkiltä sivuilta kuuteen kolmen metrin alueeseen. Kentän päädyissä ovat 1,3 metriä korkeat ja 9 metriä leveät maalit. Kentän rajat merkitään erikseen teipillä, jonka alle laitetaan naru pelaajien orientoitumisen helpottamiseksi. (www.vammaisurheilu.fi.)

      Hyökkäävän joukkueen tarkoituksena on heittää pallo vastustajan maalilinjan yli, kun taas puolustava joukkue yrittää torjua vastustajan heitot. Heitossa pallon on kosketettava lattiaan ennen puolueetonta aluetta (6 m) ja uudestaan ennen puolustavan joukkueen aluetta. Puolustaessaan pelaajat heittäytyvät yleensä kyljelleen puolustusalueella kädet vartalon jatkeena. Puolustavan joukkueen pelaaja, joka saa pallon haltuunsa, saa heittää sen välittömästi, ellei peliä ole vihelletty poikki. (www.vammaisurheilu.fi.)

      Maalipalloon liittyvää tutkimusta ei ennen vuotta 2010 ole julkaistu juuri lainkaan, tällä vuosikymmenellä tutkimuksen ja julkaisujen määrä on lisääntynyt huomattavasti. Saksalaiset tutkijat Link ja Weber kehittivät analyysijärjestelmän maalipalloon ja sitä käyttäen tutkivat eri heittotekniikoiden tehokkuutta vuosien 2012 ja 2016 paralympialaisissa sekä vuosien 2013 ja 2015 EM-kisoissa. Analyyseissä olivat mukana sekä miesten että naisten pelit. (Weber & Link 2014; Link & Weber 2018.) Owen (2014) pyrki selvittämään heittotyyppien ja -suuntien yhteyttä voittamiseen naisten peleistä 2012 paralympialaisissa, 2013 EM-kisoissa ja kolmessa kansainvälisessä turnauksessa vuosina 2013 ja 2014. Brasilialainen tutkijaryhmä kehitti ensin analyysiohjelman ja sitten hyödynsi sitä heittojen tekniikan, nopeuden ja tehokkuuden analysoimiseen sekä naisten että miesten peleissä vuoden 2016 paralympialaisissa. (Morato ym. 2017; Monezi ym. 2018; Morato ym. 2018.) Puolalainen tutkijaryhmä tutki puolestaan näkövamman asteen ja antropometristen ominaisuuksien vaikutusta miespelaajien pelisuorituksiin Lontoon paralympialaisten peleissä. Samalla he tutkivat tasapainon yhteyttä mies- ja naispelaajien tasoon. (Molik ym. 2015; Bednarczuk ym. 2017.) Myös maalipalloilijoiden fyysisiä ominaisuuksia on tutkittu joissakin tutkimuksissa. Gulick & Malone (2011) kehittivät muokatun beep-testin, joka on suunnattu maalipalloilijoille. Alves ym. (2018) tutkivat puolestaan brasilialaisten maajoukkuepelaajien fysiologisten ominaisuuksien yhteyttä pelisuorituksiin.

      KIHU ja Suomen maalipallomaajoukkueet ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2008 lähtien. Suurin osa yhteistyöstä on kohdistunut pelianalyyseihin ja niiden perusteella on julkaistu raportteja seuraavasti: Pekingin paralympialaisten miesten pelien analyyseistä raportoitiin Miesten maalipallon lajianalyysi -raportissa (Lehto ym. 2009). Pekingin miesten pelien analyysejä verrattiin vuoden 2009 naisten EM-kisojen analyyseihin (Lehto ym. 2010). Pekingin tuloksia on myös verrattu vuoden 2011 EM-kisoista ja IBSA World Games -turnauksesta tehtyihin miesten pelien analyyseihin (Lehto ym. 2012a; Lehto ym. 2012b). Espoon MM-kisaotteluiden analyysien tulokset on esitetty aiemmin Miesten ja naisten maalipallon teknis-taktinen lajianalyysi -raportissa (Häyrinen ym. 2014).

      Tämän työn tarkoituksena oli selvittää miesten maalipallon kehittymistä vuodesta 2008 vuoteen 2018. Tätä varten käytettiin miesten maalipallopelianalyysejä kolmista paralympialaisista (Peking 2008, Lontoo 2012 ja Rio de Janeiro 2016) ja kaksista MM-kisoista (Espoo 2014 ja Malmö 2018). Lisäksi haluttiin selvittää syitä siihen, miksi lajissa menestytään. Tähän käytettiin analyysejä Rion paralympialaisista sekä Espoon ja Malmö MM-kisoista.

    URHEILIJATERVEYDENHUOLLON SELVITYS

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Heikkinen, Esko; Valtonen, Maarit;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2019
    • Page count: 66
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-7290-03-3
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Suomalaisurheilijoiden terveydenhuolto nojautuu julkiseen terveydenhuoltoon, yksityissektoriin, liikun-talääketieteen keskuksiin, urheiluakatemioihin, valmennuskeskuksiin, urheilujärjestöihin ja urheilijoiden henkilökohtaisiin asiantuntijoihin. Painotukset voivat vaihdella, mutta niin urheilijoiden lääkärit, fysiote-rapeutit, psykologit kuin ravitsemusasiantuntijatkin löytyvät mainituista.

      Laaditun arvion mukaan Suomessa toimii noin 500 urheilulääkäriä (joista 30 liikuntalääketieteen erikois-lääkäriä), 100 urheilufysioterapeuttia, 25 urheilupsykologia ja kymmenkunta ravitsemusasiantuntijaa. Arvioiden esittäminen on erittäin hankalaa, sillä kokopäivätoimisesti urheilijoiden kanssa työskentelevät vain harvat. Resurssit ovat lisäksi pirstaleisesti eri organisaatioissa.

      Selvityksen toimenpide-ehdotukset perustuvat havaintoihin urheilijaterveydenhuoltomme nykytilasta. Se kaipaa keskitettyä johtoa, jonka luonnollinen kotipesä on Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö. Minimiresurssi päätoimisen ja toimintoja johtavan ylilääkärin lisäksi on yksi kokoaikainen vastuuhen-kilö urheilufysioterapiassa ja -psykologiassa sekä ravitsemusvalmennuksessa. Tämä tarkoittaa runsaan 300 000 euron vuosittaista kokonaiskustannusta.

      Liikuntalääketieteen erikoislääkäreiden ”brändi” ja tunnettuus on vaatimaton sekä terveydenhuolto-or-ganisaatioiden sisällä että urheiluelämässä. Vaikka erikoisala on yli 30 vuotta vanha, se ei kaikilta osin ole löytänyt paikkaansa urheilijoiden terveydenhuollossa. Samaan aikaan muiden erikoisalojen lääkärit eivät enää ole yhtä kiinnostuneita urheilijoiden asioista kuin takavuosina. Kummankin haasteen suhteen voidaan tehdä toimenpiteitä.

      Termi ”urheilijaterveydenhuolto” kaipaa käsikirjaa, sillä yleinen tietoisuus urheilijoiden terveitä harjoi-tuspäiviä lisäävistä toimenpiteistä on korkeintaan välttävällä tasolla. Liikuntalääketieteen erikoislääkä-reiden tulee olla näiden toimenpiteiden asiantuntijoita. Ennaltaehkäisevään toimintaan suhtaudutaan kaikkialla myönteisesti, mutta sen sisältö tunnetaan huonosti.

      Urheiluakatemiat ovat tulevaisuuden urheilijoiden valmennusympäristöjä. Siksi myös urheilijatervey-denhuollon toimenpiteiden on suuntauduttava ensisijaisesti niihin. Akatemioilla on paljon työtä, jotta ne pääsevät tasolle, jota urheilijaterveydenhuollon suhteen voi pitää riittävänä.

      Urheilijaterveydenhuollon johtaminen edellyttää nykyistä vahvempaa resursointia. Kansainvälisessä vertailussa keskeisten kilpailijavaltioidemme terveydenhuoltoresurssit ovat moninkertaisesti omiamme suuremmat. Valmennuksen toimintaympäristöjen terveydenhuoltotoimintoja on johdettava selvemmin yhdestä paikasta ja niille on luotava yhtenäiset toimintamallit.

      Huippu-urheilijoidemme terveydenhuolto on hajanaista, vaikka omalääkäri- ja vakuutusjärjestelmä toi-mivat hyvin. Järjestelmän kustannusrakenne on nykykehityksellä kestämätön. Kurssin kääntämiseksi toi-mintoja on keskitettävä harvemmille toimijoille, jotka työskentelevät yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti.

      Terveydenhuollon ulkopuolella valmentajat ovat keskeisiä vaikuttajia urheilijoiden terveysasioissa. On selvää, että nykyinen valmentajakoulutuksemme on näiltä osin riittämätön. Valmentajakoulutuksen kai-killa tasoilla tarvitaan lisää urheilijaterveydenhuollon sisältöjä. Terveydenhuollon toimet on osattava hahmottaa oleellisena osana valmennusta ja valmentautumista.

    URHEILULUKIOT - SEURANTATIETOA VUOSILTA 2006-2018

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Nieminen, Maarit; Lämsä, Jari;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2019
    • Page count: 64
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-7290-01-9
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Suomessa toimii tällä hetkellä 15 erityisen tehtävän saanutta urheilulukioita. Niiden tehtävänä on auttaa nuoria urheilijoita opiskelujen ja urheilun yhteensovittamisessa. Urheilulukioiden toiminnan seurantaa toteuttavat yhteistyössä Suomen Olympiakomitea ja KIHU. Suomen Olympiakomitea vetää urheiluoppilaitosten yhteistyötä ja on vastannut seurantakyselyjen toteutuksesta vuoteen 2013 saakka. KIHU on koonnut kyselyjen tiedot yhteen ja vuodesta 2015 lähtien myös toteuttanut kyselyt Webropol-kyselytyökalun avulla. Tässä selvityksessä esitellään seurantatietoja urheilulukioiden toiminnasta yli kymmenen vuoden ajanjaksolta, vuodesta 2006 vuoteen 2018.

      Selvityksen aineiston muodostavat kolme laajaa kyselyaineistoa lukuvuosilta 2005-2006, 2010-2011 ja 2015-2016, joihin lähes kaikki urheilulukiot ovat vastanneet. Kyselyt on toteutettu sähköisesti. Lisäksi urheilulukioilta on kerätty syksyllä 2016, 2017 ja 2018 tietoja oppilaitoksiin hakeneista ja valituista urheilijoista.

    URHEILUYLÄKOULUKOKEILUN ARVIOINTI LUKUVUOSI 2018-2019

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Nieminen, Maarit; Mononen, Kaisu; Aarresola, Outi;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2019
    • Page count: 93
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-7290-07-1
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tämä arviointi käsittelee Suomen Olympiakomitean koordinoiman urheiluyläkoulukokeilun toista lukuvuotta, 2018–2019. Kokeiluhanke on kolmivuotinen, syksystä 2017 kevääseen 2020. Urheiluyläkoulukokeilussa oli lukuvuonna 2018–2019 mukana 25 koulua 14 eri kunnasta. Kokeilun tarkoituksena on saada aikaan toimintamalli urheiluyläkoulutoiminnan järjestämiseksi ja näin pyrkiä varmistamaan nuoren, yläkouluikäisen urheilijan hyvä päivä ja viikko. Urheiluyläkoulukokeilun neljä keskeistä sisältöaluetta ovat 1) soveltuvuuskoe, 2) Kasva urheilijaksi -oppisisällöt, 3) 10 vuosiviikkotuntia liikuntaa tai urheilua klo 8-16 välisenä aikana ja 4) digioppiminen.

      Urheiluyläkoulukokeilun arvioinnin tarkoituksena on selvittää, miten kokeilun sisältöalueita on kouluissa pystytty toteuttamaan. Lisäksi tarkastellaan oppilaiden kokemuksia. Tässä arvioinnissa keskityimmeerityisesti koulujen ja seurojen yhteistyön käytäntöihin sekä kokeilussa mukana olevien oppilaiden kokemuksiin urheilusta ja koulunkäynnistä. Arvioinnin aineisto kerättiin koulujen itsearviointilomakkeilla, urheiluoppilaiden kyselyllä sekä urheiluakatemiaohjelman yläkoulutiimin haastatteluilla ja toiminnan
      dokumentoinnilla.

      Itsearviointilomakkeen palautti 19 koulua. Tulosten perusteella kokeilua viedään kouluissa eteenpäin monipuolisesti kaikkia neljää sisältöaluetta kehittäen. Soveltuvuuskoe on käytössä kaikilla kouluilla. Kasva urheilijaksi -oppisisältöjä ja niihin liittyviä harjoituskirjoja hyödynnettiin lähes kaikissa kouluissa. Noin puolet kouluista on onnistunut toteuttamaan 10 vuosiviikkotuntia liikuntaa ja urheilua koulupäivän yhteydessä sekä 7. että 8. luokalla. Digioppimisen osalta koulujen toiminnassa on paljon vaihtelua. Osa kouluista on mukana erillisessä monidigihankkeessa, kun taas toisissa kouluissa digitaalisten välineiden käyttö esimerkiksi poissaolojen aikaan saattaa olla vähäistä.

      Koulujen ja seurojen välisen yhteistyön tarkastelu keskittyi erityisesti liikunnan ja urheilun 10 vuosiviikkotunnin toteuttamiseen. Yhteistyön määrässä on koulujen välillä suurta vaihtelua. Tärkeimpänä yhteistyötä edistävänä tekijänä on yhteistyön resursointi. Resursointi tarkoittaa tässä tapauksessa yleensä henkilöä, jolla on aikaa kehittää yhteistyötä.

      Urheiluoppilaiden osalta keskityttiin hyvinvointiin liittyviin kokemuksiin ja selvitettiin muun muassa kouluun ja urheiluun kiinnittymistä sekä koulu- ja urheilu-uupumusta. Tulosten perusteella urheiluoppilaat ovat pääosin motivoituneita, innokkaita harjoittelijoita ja kilpailijoita ja kehittyvät arjen taitojen oppimisessa. Toisaalta joukossa on myös oppilaita, jotka näyttävät oleva varsin kuormittuneita.

      Sekä koulujen ja seurojen yhteistyöhön että oppilaiden hyvinvointiin liittyy vahvasti toimivan kokonaisarjen järjestäminen nuorelle. Tässä on vielä kehitettävää, sillä arvioinnin tulosten perusteella iltaharjoitusten määrää ei toistaiseksi ole pystytty vähentämään ja lisäksi ratkaisut harjoittelun kokonaismäärän ja arjen kokonaiskuormittavuuden hallitsemiseksi näyttävät puuttuvan.

    HUIPPU-URHEILUN ARVOSTUS JA LAJIEN SEURAAMINEN; VÄESTÖKYSELYN 2018 TULOKSIA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Mäkinen, Jarmo; Lämsä, Jari; Pusa, Sanna;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2018
    • Page count: 35
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-7290-00-2
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus osallistui vuonna 2016 kansainväliseen vertailututkimukseen, jossa tarkasteltiin väestön suhtautumista huippu-urheiluun viidessä eri maassa. Tutkimuksen toteuttaminen poiki ajatuksen vastaavien kyselyjen systematisoinnista ja kansalaismielipiteen esiin nostamisesta säännöllisesti liittyen huippu-urheilun arvostukseen, seuraamiseen, esikuviin, menestykseen ja huippu-urheilutoimijoiden luottamukseen. Lisäpontta tähän antoi se, että viimeisin aikuisväestön liikuntaharrastamista ja vapaaehtoistyötä käsittelevä tutkimus oli Kansallinen liikuntatutkimus vuodelta 2010. Tarve ajankohtaiselle, eri lajien harrastamista ja liikunnan vapaaehtoistyötä käsittelevälle tiedolle oli siten suuri sekä liikuntajärjestöissä, julkishallinnossa että tutkimuskentällä.

      Vuoden 2016 kysely toteutettiin syksyllä Rion kesäolympialaisten jälkeen perustuen Taloustutkimus Oy:n paneeliin. Sen kohteena olivat 18–69-vuotiaat suomalaiset iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan painotettuina. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 690 henkilöä. Tässä raportoitava vuoden 2018 kysely toteutettiin puolestaan keväällä PeyongChangin talviolympialaisten jälkeen Kantar TNS paneeliin perustuen. Sen kohteena ovat 15–74-vuotiaat suomalaiset iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan painotettuina. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 569 henkilöä.

      Kyselyn teemat ovat esitetty alla olevassa taulukossa taustatietoja lukuun ottamatta. Tässä raportissa keskitytään urheilun seuraamista, huippu-urheilua ja luottamusta olympiakomiteaan koskeviin tuloksiin.
      Liikunnan ja urheilun harrastamista ja vapaaehtoistyötä koskevista teema-alueista tehdään erillinen raportti vuoden 2019 keväällä.

    LIIKUNNAN JA URHEILUN JULKINEN TUKI JA RAKENTEET SUOMESSA, RUOTSISSA, NORJASSA JA TANSKASSA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Wilhelm Stenbacka, Jarmo Mäkinen, Jari Lämsä, Maarit Nieminen;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2018
    • Page count: 157
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-99-0
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Raportissa selvitetään ja vertaillaan liikuntamäärärahojen rahoituspohjaa, liikunta- ja rheilujärjestelmien rakenteita, kansallisen liikuntapolitiikan tavoitteita, valtion ja kuntien liikunnan rahoituksen määrää sekä huippu-urheilutukien sisältöjä Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Tässä tiivistelmässä voidaan esittää vain osa laajan selvityksen tuloksista. Lisäksi voi tarkastella raportin runsaita ’tiivistetaulukoita’, joihin on koottu lukujen olennainen sisältö. Kunkin luvun loppuun on koottu myös online -viitteet, jotka johdattavat raporttiin syvällisemmin perehtyvän lukijan lukujen ja tietojen lähteisiin.

    LOPETTANEIDEN AMMATTIJÄÄKIEKKOILIJOIDEN ELÄMÄNTYYTYVÄISYYS JA VALMISTAUTUMINEN URAN JÄLKEISEEN ELÄMÄÄN SUOMESSA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Roslund, Pasi; Bertram, Raymond; Konttinen, Niilo;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2018
    • Page count: 23
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: Elämäntyytyväisyys, valmistautuneisuus, urheilu-ura, uran päättyminen, saavutukset, identiteetti, institutionaalinen tuki, koulutus
    • ISBN: 978-952-5676-94-5
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Urheilu-uran päättyminen tapahtuu suhteellisen nuorella iällä. Monet urheilijat eivät kuitenkaan ole valmistautuneita tähän uuteen tilanteeseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä urheilu-uraan liittyvät tekijät vaikuttavat entisten ammattijääkiekkoilijoiden uran jälkeiseen elämäntyytyväisyyteen ja siihen, ovatko he valmistautuneet uran päättymiseen vai eivät. Tutkimuksen aineisto koostui 159:sta entisestä suomalaisesta ammattijääkiekkoilijasta, jotka vastasivat sähköisesti kyselytutkimukseen. Tulosten perusteella korkeampaan elämäntyytyväisyyteen vaikuttivat parempi valmistautuminen uran päättymiseen, suurempi tyytyväisyys saavutuksiin ja korkeampi koulutustaso vastaamishetkellä. Parempaan uran päättymiseen valmistautumiseen oli puolestaan yhteydessä suurempi instituutioilta saatu tuki, vapaaehtoisempi lopettamispäätös ja korkeampi koulutustaso ennen peliuran päättymistä. Entiset jääkiekkoilijat antoivat myös kehitysehdotuksia siihen, kuinka nykyisten pelaajien valmistautumista uran päättymiseen voisi kehittää. Vastaajat ehdottivat pelaajille taloudellista ohjausta, mentori-ohjelmaa ja koulutusmahdollisuuksien tarjoamista varhaisessa vaiheessa.

    URHEILUYLÄKOULUKOKEILUN ARVIOINTI LUKUVUOSI 2017-2018

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Nieminen, Maarit; Aarresola, Outi; Mononen, Kaisu; Pusa Sanna;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2018
    • Page count: 76
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-96-9
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Urheiluyläkoulukokeilun tarkoituksena on luoda valtakunnallinen yläkoulumalli, jonka avulla helpotetaan urheilun ja koulunkäynnin yhdistämistä yläkouluiässä. Kokeilussa on mukana 25 koulua 14 kunnasta. Kokeilua koordinoi Olympiakomitea, mutta käytännön toteutuksesta vastaavat mukana olevat koulut yhteistyöverkostoineen. Kolmivuotinen kokeilu alkoi elokuussa 2017.

      Tämä arviointi käsittelee urheiluyläkoulukokeilun ensimmäistä lukuvuotta, 2017-2018. Arviointia varten on toteutettu kysely kokeiluun osallistuville oppilaille, kerätty kouluilta itsearviot lukuvuoden toiminnasta, haastateltu valtakunnallisen tason toimijoita sekä kerätty dokumentteja kokeilun suunnitteluun ja toteutukseen liittyen. Lisäksi arviointiraportissa on kuvattu lyhyesti valtakunnallisten urheilujärjestöjen näkökulmasta liikunta- ja urheilupainotteisen toiminnan kehittymistä 1980-luvulta tähän päivään.

      Kokeilu on jakautunut neljään keskeiseen sisältöalueeseen: 1) soveltuvuuskoe, 2) Kasva urheilijaksi -oppisisällöt, 3) liikuntaa tai urheilua 10 vuosiviikkotuntia klo 8-16 välisenä aikana ja 4) digioppimishanke. Ensimmäinen kokeiluvuosi on lähtenyt eri kokonaisuuksien osalta varsin hyvin liikkeelle. Valtakunnallinen soveltuvuuskoe on käytössä useimmilla kouluilla ja Kasva urheilijaksi -oppisisällöt on otettu osaksi urheiluluokkien opetusta niin teoriassa kuin käytännössä. Noin puolet kouluista on pystynyt jo kokeilun ensimmäisen vuoden aikana mahdollistamaan 10 vuosiviikkotuntia lukujärjestyksen yhteyteen. Sen sijaan digioppimishanketta on toteuttanut ensimmäisen lukuvuoden aikana alle puolet kouluista.

      Yleisesti ottaen kokeilun ensimmäisen vuosi on ollut varsin onnistunut ja kokeilussa mukana olevat koulut ja niiden henkilökunta ovat olleet pääosin hyvin sitoutuneita hankkeeseen. Kaikilla mukana olevilla kouluilla on jo aikaisemmin ollut vähintään liikuntapainotteista opetusta ja kokeilun myötä koulut ovat päässeet kehittämään toimintaansa, luomaan uusia toimintamalleja sekä verkostoitumaan ja jakamaan kokemuksiaan muiden urheilutoimintaa toteuttavien koulujen kanssa.

    MOTORINEN KOORDINAATIO JA FYYSINEN AKTIIVISUUS 10-VUOTIAILLA LAPSILLA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Mononen, Kaisu; Blomqvist, Minna; Konttinen, Niilo;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2017
    • Page count: 17
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: motorinen koordinaatio, fyysinen aktiivisuus, lapset, KTK, kysely, kiihtyvyysmittari
    • ISBN: 978-952-5676-93-8
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Motorisella koordinaatiolla on merkittävä rooli motoristen perustaitojen taustalla. Heikko motorinen koordinaatio ei hidasta ainoastaan motoristen taitojen oppimista, vaan voi vaikuttaa heikentävästi myös fyysiseen aktiivisuuteen, koulumenestykseen, kaverisuhteisiin ja koettuun pätevyyden tunteeseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rovaniemeläisten 10-vuotiaiden lasten motorisen koordinaation
      tasoa ja fyysistä aktiivisuutta, sekä näiden välisiä yhteyksiä.

      Tutkimuskohteena oli 161 rovaniemeläistä 10-vuotiasta lasta (tyttöjä 83, poikia 78). Motorista koordinaatiota mitattiin KTK-testistöllä. Reippaan liikunnan harrastamisen useutta lapset arvioivat kyselylomakkeella ja päivittäistä reippaan liikunnan määrää ja fyysisen aktiivisuuden tasoa mitattiin lantiolla pidettävällä ActiGraph -kiihtyvyysmittarilla.

      Tutkimuksen tulosten mukaan 75,2 prosentilla lapsista oli normaali ja 11,1 prosentilla hyvä tai erinomainen motorinen koordinaatio. Jonkinasteinen motorisen koordinaation häiriö oli lapsista 13,6 prosentilla. Motorisen koordinaation tasossa ei ollut eroja sukupuolten välillä. 67,7 prosenttia lapsista arvioi liikkuvansa vähintään viitenä päivänä viikossa tunnin tai sitä enemmän koulun liikuntatuntien ulkopuolella.
      Päivittäisen 60 minuutin liikuntasuosituksen saavutti objektiivisen mittauksen mukaan 70,2 prosenttia lapsista. Pojat liikkuivat sekä useammin että enemmän kuin tytöt. Viitenä tai useampana päivänä viikossa vähintään 60 minuuttia liikkuvien lasten motorinen koordinaatio oli parempi kuin kahtena päivänä tai harvemmin liikkuvilla (F(157)=4,616, p=0,004). Päivittäin reippaasti yli 120 minuuttia liikkuvilla lapsilla
      motorinen kokonaisosamäärä oli korkeampi kuin alle 60 minuuttia liikkuvilla (F(156)=2,970 p=0,021). Motorisen kokonaisosamäärän ja päivittäisen reippaan liikunnan määrän välillä oli positiivinen korrelaatio (r=0,340, p <000).

      Motorisen koordinaation ja fyysisen aktiivisuuden välillä havaittiin positiivinen yhteys. Motoristen valmiuksien merkittävää roolia fyysisen aktiivisuuden mahdollistajana tuleekin painottaa lasten liikunnassa.

    VÄESTÖKYSELY HUIPPU-URHEILUN VAIKUTUKSISTA JA SEURAAMISESTA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Mäkinen, Jarmo;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2017
    • Page count: 24
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-92-1
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tässä raportissa esitellään Suomea koskevia tuloksia kansainvälisestä kyselytutkimuksesta, joka on toteutettu yhdenmukaisena Suomen ohella, Iso-Britanniassa, Belgiassa, Japanissa, Australiassa ja Hollannissa.

      Tämä ei ole tutkimuksen lopullinen, kansainvälistä vertailua sisältävä raportti. Kansainvälinen raportti julkaistaan vuoden 2018 aikana. Kaikkia marraskuussa 2016 tehdyn kyselyn tuloksia ei ole kuitenkaan mielekästä jättää niin myöhään ajankohtaan julkaistavaksi, koska niillä voi olla annettavaa huippu-urheilun ulkoisen arviointia (Lipponen 2017) seuraaviin keskusteluihin.

      Suomen tuloksista tuodaan esille ensinnäkin kansalaisten mielipiteet huippu-urheilun myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista. Toiseksi tarkastellaan miten he suhtautuvat huippu-urheilijoihin esikuvina. Näitä kahta ensimmäistä aihetta tarkastellaan raportissa syvällisemmin kuin kahta jälkimmäistä. Kolmanneksi kysytään missä lajeissa he haluavat nähdä suomalaisten menestyvän. Neljänneksi analysoidaan kuinka usein ja millaisten medioiden välityksellä he seuraavat urheilua.

      Kansainvälisen tutkimuksen tausta on niin sanotussa maksuhalukkuus/’willingness to pay’ -tutkimuksessa, jossa vastaajilta kysytään summaa, jonka he olisivat valmiita henkilökohtaisesti maksamaan jostain tuotteesta tai palvelusta. Nämä rahamääräiset tulokset jätetään tämän raportin ulkopuolelle, koska ne voisivat poiketa lopullisesta raportista menetelmän haastavuudesta ja monivaiheisuudesta johtuen. Tutkimusta johtaa Hiroaki Funahashi Tokion Waseda-yliopistosta. Tutkimuksen toteutuksesta Suomessa vastaa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU.

      Kyselyn tekijäksi valittiin kilpailutuksen perusteella Taloustutkimus Oy, jonka paneeliin aineisto perustuu. Sen kohteena ovat 18–69 -vuotiaat suomalaiset iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan painotettuina. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 690 henkilöä. Tämän raportin jakaumia koskevissa esityksissä on käytetty painokertoimia, jotka korottavat vastaustiedot koko perusjoukon eli väestön tasolle.

    VÄESTÖN LUOTTAMUS OLYMPIAKOMITEAAN

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Mäkinen, Jarmo; Lämsä, Jari;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2017
    • Page count: 33
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-91-4
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tämä raportti pohjautuu kyselyyn, jossa tarkasteltiin väestön luottamusta Suomen Olympiakomiteaan. Kyselyssä selvitettiin myös huippu-urheilun muutosprosessin ja muiden viime vuosien tapahtumien vaikutusta koettuun luottamukseen. Lisäksi vastaajilta kysyttiin mielipiteitä valtion ja Olympiakomitean välisestä työnjaosta huippu-urheilussa. Edelleen kysely toteutettiin osana laajempaa kansainvälistä tutkimusta, jonka aiheena ovat kansalaisten halukkuus rahoittaa huippu-urheilua ja arvokisamitalien tavoittelua sekä heidän huippu-urheilun arvostukseen liittyvät asenteensa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on rahoittanut tutkimusta. Kansainvälisen tutkijaryhmän yhteinen raportti ilmestyy vuonna 2018. Osa Suomea koskevan kyselyn tuloksista julkaistaan kesäkuussa 2017. Myös tässä raportissa on hyödynnetty kansainvälisen tutkimuksen kysymyksiä taustamuuttujina. Molemmat tutkimukset nojaavat samaan marraskuussa 2016 tehtyyn kyselyyn eli niissä on samat vastaajat. Kuvio 1 selventää näitä kahta toisiinsa liittyvää tutkimusta.

      Molempien tutkimusten kokonaistoteutuksesta on vastannut KIHU. Kyselyn tekijäksi valittiin kilpailutuksen perusteella Taloustutkimus Oy, jonka paneelin aineisto perustuu. Kyselyyn vastasi 1 690 henkilöä. Vastaajina olivat 18-69 -vuotiaat aikuiset. Menetelmänä oli ositettu otanta ikäryhmän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan väestöä edustavasti valittuna. Tämän raportin tilastollisissa analyyseissa on käytetty painokertoimia, jotka korottavat vastaustiedot koko perusjoukon eli väestön tasolle.

      Raportti etenee siten, että johdannon jälkeen esitellään kyselyn taustateoria, joka on Tostin (2011) integratiivinen legitimaatioteoria. Tätä sekä väitteiden sisältöjä ja operationalisointia käsitellään suhteellisen laajasti. Lukija voi kuitenkin halutessaan siirtyä suoraan niitä seuraavaan tuloksia esittelevään lukuun. Johtopäätöksissä keskitytään analysoimaan ja kiteyttämään kyselyn päätuloksia. Lopuksi tuloksia tarkastellaan vielä huippu-urheilun sisäisen ja ulkoisen arvioinnin kehikossa.

      Huippu-urheilu on ollut vuoden 2016 puolivälistä lähtien useiden kyselyjen aiheena ja arviointien kohteena. Ensimmäisessä vaiheessa käynnistyi sisäinen arviointi. Siinä huippu-urheiluverkostolle eli urheilijoille ja henkilöstölle tehtiin kyselyt 2010-luvun alussa käynnistyneestä huippu-urheilun muutosprosessista, sen tavoitteista ja saavutetuista tuloksista. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU vastasi kyselyiden raportoinnista (Mäkinen et al 2016) ja arvioinnin toteuttamisesta (Lämsä et al 2016).

      Toisessa vaiheessa käynnistyi Valtion liikuntaneuvoston toimeksiannosta huippu-urheilun ulkoinen arviointi. Tässäkin arviointi painottui huippu-urheilun strategisen kokonaiskuvaan sekä muutostyön tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen. Suomen Olympiakomitea ja opetus- ja kulttuuriministeriö olivat arvioinnin kohteena olevia avaintoimijoita. Arviointityön toteutti Arvo-liiton toimitusjohtaja Kimmo J Lipponen (emt. 2017).

      Ulkoisessa arvioinnissa tuotiin esille myös päätulokset väestön Olympiakomiteaa kohtaan tuntemasta luottamuksesta. Tulokset saatiin marraskuussa 2016 toteutetusta kyselystä ja ne annettiin arviointityön tekijälle sisäisenä tiedonantona vuoden 2017 alussa. Tässä raportissa analysoidaan tuloksia perusteellisemmin.

    VALMENNUSKESKUSARVIOINTI 2015

    VALMENTAMINEN AMMATTINA SUOMESSA 2016

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Puska Maija; Lämsä, Jari; Potinkara, Pekka;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2017
    • Page count: 40
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: ISBN 978-952-5676-85-3
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tämä raportti on jatkoa vuosina 2002 ja 2012 toteutetuille selvityksille ”Valmentaminen ammattina Suomessa”. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Suomen Ammattivalmentajat SAVAL sekä Suomen Valmentajat ry. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon Suomessa oli ammattivalmentajia vuonna 2016. Lisäksi selvitettiin ammattivalmentajien työnantajat sekä työsuhteisiin liittyviä laadullisia tekijöitä. Kerättyjä tietoja vertailtiin vuosien 2012 ja 2002 selvityksiin ammattivalmentajien työllistymisessä tapahtuneiden muutosten hahmottamiseksi.

      Selvityksen tiedonkeruu toteutettiin sähköisesti Webropol-kyselyalustalla. Kyselyitä täydennettiin tarvittaessa puhelin- ja sähköpostihaastatteluin. Organisaatioille suunnatut kyselyt lähettiin lajiliitoille ja urheiluakatemioille. Kyselyihin ja puhelinhaastatteluihin vastasi yhteensä 54 lajiliittoa ja 20 urheiluakatemiaa. Valmentajakysely lähetettiin kaikille Suomen Ammattivalmentajat SAVAL:n ja Suomen Valmentajat ry:n jäsenille. Valmentajakysely lähetettiin yhteensä 3327 valmentajalle, joiden joukossa oli sekä ammatti- että vapaaehtoisvalmentajia. Valmentajakyselyyn vastasi 889 valmentajaa, eli sen vastausprosentti oli 27. Vastauksista mukaan analyysiin otettiin päätoimisten ja vähintään puolet tuloistaan valmennuksesta saavien valmentajien vastaukset, joten analysoitavia vastauksia kertyi yhteensä 465. Valmentajakyselyyn vastanneista ammattivalmentajista 69 % oli miehiä ja 31 % naisia ja he olivat keskimäärin 41,5 -vuotiaita. Valmentajista 41 % toimi yksilölajeissa, 47 % joukkuelajeissa ja 12 % molemmissa.

      Selvityksen perusteella Suomessa oli vuonna 2016 1682 ammattivalmentajaa. Päätoimisten ammattivalmentajien määrä oli lisääntynyt noin 383 valmentajalla verrattuna vuoteen 2012. 2000-luvun alkuun verrattuna päätoimisten ammattivalmentajien määrä oli jopa lähes nelinkertaistunut. Urheiluseurat olivat säilyttäneet asemansa ammattivalmentajien suurimpina työnantajina, sillä noin 70 % ammattivalmentajista työskenteli urheiluseuroissa. Toiseksi merkittävimpiä työnantajia olivat lajiliitot. Urheiluakatemiat, -opistot ja -oppilaitokset taas toimivat yleensä sivutyönantajan roolissa. Yhteispalkkauskäytännöt olivat edelleen yleisiä erityisesti näissä organisaatioissa.

      Lajikohtaisessa tarkastelussa eniten ammattivalmentajia työllistävät lajit pysyivät melko samoina kuin vuonna 2012. Jalkapallossa, jääkiekossa, tenniksessä, taitoluistelussa ja uinnissa oli edelleen eniten ammattivalmentajia. Kahdenkymmenen suurimman ammattivalmentajia työllistävän lajin joukkoon nousivat fitnessurheilu, thainyrkkeily ja ampumaurheilu. Kahdenkymmenen suurimman joukosta taas putosivat suunnistus, ampumahiihto ja lumilautailu.

      Valmentajien koulutuksessa ei ollut tapahtunut suuria muutoksia 2010-luvulla. Valmentajan ammattitutkinto (VAT) ja erikoisammattitutkinto (VEAT) säilyttivät suosionsa valmentajien suosituimpina koulutusmuotoina. Valmentajien bruttotulot olivat keskimäärin 2500-3000 euroa kuussa. Valmentajakyselyyn vastasi vuonna 2016 huomattavasti enemmän keskituloisia valmentajia kuin vuonna 2012, jolloin valmentajat olivat jakautuneet selvemmin pieni- ja suurituloisiin valmentajiin. Vuoden 2016 kyselyn tuloksia voidaan kuitenkin pitää luotettavampina valmentajien tulojen suhteen.

      Suomessa toimi eri lajeissa yhteensä noin 80 000 vapaaehtoista- ja ammattivalmentajaa vuonna 2016. Ammattivalmentajien osuus kaikista valmentajista oli siten vain murto-osa. Monesti rajanveto erityisesti osa-aikaisen ammattivalmentajan ja oman työnsä ohessa aktiivisesti valmentavan välillä on hankala. Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoja ainoastaan ammattivalmentajista. On kuitenkin hyvä muistaa, että vapaaehtoispohjalta toimivien valmentajien panos suomalaisen liikunnan ja urheilun kentällä on vähintään yhtä arvokas kuin ammattivalmentajienkin.

    URHEILIJAN POLUN HUIPPUVAIHE: MENESTYKSEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT SEKÄ TUTKIMUS-, KEHITTÄMISJA ASIANTUNTIJATOIMINNAN PAINOPISTEET 2013-2018

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Ari Nummela, Outi Aarresola, Kaisu Mononen, Leena Paavolainen (toim.);
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2016
    • Page count: 56
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-78-5
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tämä asiantuntijatyö on osa huippu-urheilun muutosta, jonka visiona Suomi on vuonna 2020 paras Pohjoismaa menestyksellä ja huippu-urheilujärjestelmän toimivuudella mitattuna. Suomalainen huippu-urheilujärjestelmä rakentuu urheilijan ympärille, urheilijan polkua tukien. Urheilijan polku on tapa kuvata yksittäisen urheilijan kokonaisvaltaista fyysistä, henkistä ja sosiaalista kasvua ja kehitystä lapsuusvaiheesta valintavaiheen kautta huippuvaiheeseen ja urheilu-uran jälkeiseen elämään. Käsillä oleva asiantuntijatyö käsittelee urheilijan polun huippuvaihetta. Urheilijan polun lapsuus- ja valintavaiheeseen on valmistunut omat asiantuntijatyöt (Finni ym. 2014; Mononen ym. 2014).

      Huippuvaiheen asiantuntijatyö pohjautuuuseiden asiantuntijoiden kokemusperäisen tiedon ohella tutkimustietoon, 41 lajin vuosina 2010 – 2011 valmistuneiden urheilijapolkujen analysointiin sekä 33 lajin urheilija- ja lajikohtaisiin kartoituksiin (vammattomien ja vammaishuippu-urheilun yksilö- ja joukkuelajit). Huippuvaiheen asiantuntijatyön tarkoituksena on olla pohjana huippu-urheilun tutkimus-, kehittämis- ja asiantuntijatoiminnan, valmennusosaamisen ja valmentajakoulutuksen kehittämisen linjauksille sekä toiminnan suuntaamiselle.

    LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Jarmo Mäkinen, Jari Lämsä, Outi Aarresola, Janita Frantsi, Tuomas Vihinen, Kaarlo Laine, Kati Lehtonen & Aija Saari ;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2015
    • Page count: 46
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-77-8
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: Likes-tutkimuskeskus
    • Raportissa esitetään opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman kehittämishankkeen ja siihen liittyneen lajiliitoille suunnatun kyselyn (Liite 1) tulokset. Vuonna 2014 toteutettu kehittämishanke koski liikunnan kansalaistoiminnan arviointia, mikä tarkoittaa liikuntajärjestöjen ja seurojen toiminnan sekä niiden piirissä tapahtuvan urheilun ja liikunnan arviointia. Kehittämishankkeeseen liittyvä kysely koski lajiliittojen toimintaa, tavoitteita sekä mittareita. Kysely tehtiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtion liikuntaneuvoston aloitteesta.

      Kehittämishankkeentausta on teemoissa, jotka on nostettu esiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtion liikuntaneuvoston (VLN) raporteissa vuonna 2011 ja 2013 (Valtion liikuntaneuvosto 2011, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Valtion liikuntaneuvosto 2013). Vuonna 2011 julkaistussa raportissa hahmotellaan arviointijärjestelmää, jonka avulla VLN voisi toteuttaa liikuntapolitiikkaa koskevaa arviointitehtäväänsä. Raportissa tarkastellaan strategisia päämääriä sekä odotettuja tuloksia ja niiden vaikutuksia kaikkiaan seitsemällä tavoitealueella. Kehittämishankkeen näkökulmasta raportin keskeinen anti on yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten valtion intervention ajatellaan vaikuttavan kaikilla näillä tavoitealueilla. Vuoden 2011 raportin ansio olikin tämän arviointilogiikan (ohjelmateoreettinen) kuvaus.

      Valtion liikuntaneuvoston vuoden 2013 raportissa käsitellään muun muassa tietotuotantoa liikuntapoliittisen päätöksenteon näkökulmasta. Raportissa tuodaan ansiokkaasti esiin puutteita siinä tietopohjassa, johon arviointilogiikan toteutumisen pitäisi nojautua. Valtion liikuntapolitiikassa voidaan nähdä haasteita siis sekä arviointikäytäntöjen omaksumisessa että tietopohjan kehittämisessä.

      Yleinen, arvioinnin merkitystä painottava hallintokulttuurin muutos edellyttää, että myös valtion liikuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutukset tulevat aiempaa tarkempaan seurantaan. Tähän on reagoitu korostamalla tiedolla johtamisen strategista merkitystä liikuntahallinnossa (Opetusministeriö 2006). Sen avulla ministeriön rahoittamia tutkimuksia on suunnattu tukemaan entistä selkeämmin tiedolla johtamista ja päätöksentekoa (Opetusministeriö 2009). Niiden myötä onkin havaittu aiemman hankemaailman synnyttämän tietopohjan pirstaleisuus, koordinoimattomuus, lyhytjänteisyys, päällekkäisyys ja yhteistyön puute sekä tulosten hajaannus ja leviämättömyys (Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Valtion liikuntaneuvosto 2013, 154).

      Liikuntajärjestöjen arvioinnin kehittämishankkeessa kartoitetaan ja jäsennetään arvioinnin tarpeita liikunnan kansalaistoiminnassa, lisätään alueella toimivien tahojen välistä yhteistyötä ja käynnistetään tietopohjaa systematisoivia osahankkeita. Ennen kaikkea hankkeessa on haluttu edistää liikuntajärjestöjen seurannan ja arvioinnin toimeenpanoa käytännössä.

      Kehittämishanketta on viety eteenpäin lähinnä tutkijoista koostuvassa arviointiryhmässä, johon kuuluvat Outi Aarresalo (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU), Kaarlo Laine (Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES), Kati Lehtonen (LIKES), Jari Lämsä (KIHU), Jarmo Mäkinen (KIHU) ja Aija Saari (Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry). Hankkeen vastuuorganisaatio on ollut KIHU ja vastuuhenkilönä on toiminut Jarmo Mäkinen.

    KASVA URHEILIJAKSI JYVÄSKYLÄSSÄ -HANKKEEN PROSESSIARVIOINTI LUKUVUODELTA 2013-2014

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Aarresola, Outi; Mononen, Kaisu;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2014
    • Page count: 34
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-74-7
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Kasva Urheilijaksi Jyväskylässä -hankkeen tarkoituksena on edistää lasten ja nuorten urheilun laatutekijöitä ja lasten urheilun suomalaista mallia. Laatutekijöitä ovat innostus urheiluun, monipuoliset liikuntataidot, hyvä fyysinen harjoitettavuus ja urheilullinen elämäntapa. Lasten urheilun suomalainen malli puolestaan tarkoittaa perheen, koulun ja seurojen yhteistyötä näiden laatutekijöiden edistämiseksi. Hankkeen kohdejoukkona on peruskouluikäiset, 7–15-vuotiaat lapset ja nuoret. Hankkeessa tehdäänsekä kokeiluja että pitkäjänteistä kehitystyötä. Hanketta hallinnoi Valo, mutta toteutuksesta vastaavat eri tasoilla toimivat verkostot. Hanke on kolmivuotinen, elokuusta 2013 alkaen.

      Kasva Urheilijaksi Jyväskylässä -hankkeen prosessiarviointi koskee lukuvuotta 2013–2014. Arviointia varten on kerätty itsearvioita hankkeen ydinryhmän sekä johtoryhmän henkilöiltä. Lisäksi on haastateltu kymmentä valmennuspäällikköä tai valmennuksesta vastaavaa jyväskyläläisessä urheiluseurassa. Lisäksi arvioinnissa on käytetty hankkeen verkkoympäristöön tallennettua materiaalia.

      Operatiivisessa hanketoiminnassa keskeinen onnistuminen on ollut paikallisen verkostotyön hyvä ja ripeä käynnistyminen. Tätä on edesauttanut selkeänä päämääränä toiminut lasten urheilun malli, jonka äärelle toimijoiden on ollut helppo kokoontua. Toiseksi onnistumista on edesauttanut valmennuspäällikkörinkikokeilu, joka keräsi välittömästi jyväskyläläisiä suurimpia seuroja yhteen. Rinki on toiminut myös yhtenä hankkeen tiedostuskanavana. Kolmanneksi paikallista verkostoitumista on edesauttanut hankkeen johdon tunnettuus ja arvostus alueella ja suomalaisessa urheilussa muutoinkin.

      Kehittämistyö jakautui viiteen kokonaisuuteen: 1) yläkoulujen urheiluluokkatoimintaan, 2) olosuhteisiin, 3) asiantuntija- ja verkostoyhteistyöhön, 4) korkeakouluyhteistyöhön sekä 5) arviointiin ja tutkimukseen. Suuri osa kehittämistyöstä oli siten valtakunnallista. Onnistuneita prosesseja olivat ensinnä akatemiatyöpajat, joissa ratkottiin urheilun yläkouluasioita, keskittyen valintakoekysymyksiin. Toiseksi erilaisille muiden paikallisten prosessien tukemiseen ja urheilun asiantuntijatyön tekemiseen havaittiin olevan suuri tarve, ja tätä on hankkeessa tehty melko paljon. Myös korkeakouluyhteistyössä tehtiin uusia avauksia opinnäytetöiden ja opiskelijoiden hyödyntämisen suhteen. Sen sijaan olosuhteiden kehittämisessä aloitetut toimet eivät ole edenneet toivotulla tavalla. Hankkeen monet eri toimintatavat osoittautuivat haastavaksi arvioinnin kannalta, eikä hankkeen dokumentoinnissa edistytty suunnitellusti.

      Kokeilujen osalta päästiin hyvin alkuun: hankkeen ensimmäisenä toimintavuonna toteutettiin yhdeksän kokeilua. Kokeiluista Täydellinen kouluviikko oli selkeästi suurin ja vaikuttavin kokeilu, joka sai valtakunnallistakin näkyvyyttä. Myös valmennuspäällikkörinki on koettu varsin onnistuneeksi ja kokeilu on jo lähtenyt leviämään muilla paikkakunnilla. Muut kokeilut olivat enemmän toimijalähtöisiä tai kevyempiä kokeiluja. Kaikkia aloitettuja kokeiluja jatketaan ja edelleen kehitetään. Toisena vuonna on tarkoituksenmukaista keskittyä voimallisemmin myös kokeilujen esiintuomiseen ja niiden levittämiseen.

      Yleisesti Kasva Urheilijaksi Jyväskylässä -hanke on saanut innostuneen vastaanoton sekä sisällön että toimintatavan puolesta. Valtakunnallisella ja alueellisella tasolla hanke on tarjonnut yhden foorumin yhteistyön edistämiselle. Paikallisesti taas on innostuttu sekä lasten urheilun teemasta, että kokeilukulttuurista, joka on monelle seuratoimijalle arkipäivää ja tietyllä tavalla jo tuttu kehittämisen tapa. Hankkeen jatkuessa on edelleen syytä täsmentää yhteistä kokeilukulttuurin toimintatapaa – sen tavoitteita ja mahdollisuuksia sekä siihen liittyviä odotuksia. Myös lasten urheilun suomalaisen mallin edistäminen ja sen vastuutaho hankkeen jälkeen tulee ratkaistavaksi kysymykseksi hankkeen aikana.

    KUINKA HITAITA URHEILIJAT OVAT? SELVITYS URHEILIJOIDEN KORKEA-ASTEEN OPINTOJEN ETENEMISESTÄ

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Lämsä, Jari; Korhonen, Anu; Nenonen, Juho; Manninen Timo; Puhakka, Antero; Kainulainen, Jari; Hokkanen, Tuulia ;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2014
    • Page count: 51
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-70-3
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: European College of Sport Sciences (ECSS), Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kaupunki/urheiluakatemia
    • Opiskelun ja urheilun yhteensovittaminen, kaksoisura (dual career), on noussut 2000-luvun ilmiöksi. Urheilun ammattimaistumisen myötä panostus urheilu-uraan on aiempaa päämäärätietoisempaa ja vaativampaa. Kansainvälisten huippu-urheilijoiden elämä ja palkkiot houkuttelevat pientä osaa urheilulahjakkuuksista panostamaan ainoastaan urheilu-uraan. Toisaalta, Suomessa koulutuksella on suuri merkitys yksilön työuralle ja suurin osa nuorista urheilijoista tasapainoilee urheilun ja opiskelun välillä. Joillekin opiskelu tarjoaa antoisan vastapainon fyysiselle urheilulle, kun taas osa tuskailee kahden sektorin asettamien paineiden alla.

      Suomi on ollut aktiivinen urheilijoiden kaksoisuran edistämisessä niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. Euroopan Unionissa (EU) Suomi ja Ruotsi vaikuttivat vahvasti kaksoisuran tukemisen puolesta Euroopan liikuntakasvatus – teema vuoteen 2004 liittyen. Myöhemmin kaksoisurasta on tullut yksi vahvimmista EU:n urheilupoliittisista tukialueista. Kansallisesti Suomessa on edistetty urheilijoiden opiskelua 1980-luvulta lähtien. Alun perin toiselle asteelle rakennettu urheiluoppilaitosjärjestelmä on laajentunut urheiluakatemiaverkostoksi, jonka tavoitteena on mahdollistaa urheilun ja opiskelun yhdistäminen perusasteelta
      aina korkea-asteelle saakka. Kansainvälisesti Suomea pidetään edelläkävijänä juuri urheilijoiden joustavien opiskelumahdollisuuksien kehittäjänä.

      Kaksoisuran edistäminen kohtaa myös haasteita. Suomessa keskustelua on viime vuosina käyty korkea-asteen pitkiksi koetuista opiskeluajoista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vastikään uusitut rahoitusmallit painottavat suoritettujen tutkintojen ja opintopisteiden määrien seurantaa. Myös opiskelijoiden opintorahan myöntämisperusteita on kiristetty useasti. Tässä selvityksessä tarkastellaan korkea-asteella opiskelevien urheilijoiden opintoja ja opintojen etenemistä. Selvityksen avulla tuotetaan tarpeellista lisätietoa oppilaitosten tehokkuutta ja urheilijoiden kaksoisura-mallin kehittämistä koskevaan keskusteluun. Vastaavanlaisia tarkasteluja on aiemmin tehty ainoastaan toisen asteen urheilijaopiskelijoista.

      Selvitys on toteutettu Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen, Itä-Suomen Yliopiston sekä Joensuun urheiluakatemian yhteistyönä. Selvitys on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää sektoritutkimusrahoitusta. Tämä raportti koostuu viidestä luvusta. Aluksi tarkastellaan urheilun ja opiskelun yhteensovittamista Suomessa. Tämän jälkeen esitetään selvityksen tavoitteet sekä toteutuksen eri vaiheet. Tuloksia tarkastellaan sekä koko tutkimusjoukon (n=1085) että vuosien 2008 ja 2012 tilanteista. Lopuksi vedetään tulokset yhteen ja tehdään kehitysehdotuksia urheilijoiden opiskelujen seurannan kehittämiseksi.

    TAVOITTEENA NUOREN URHEILIJAN HYVÄ PÄIVÄ

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Mononen, Kaisu; Aarresola, Outi; Sarkkinen, Pasi; Finni, Jarkko; Kalaja, Sami; Härkönen, Asko; Pirttimäki, Mikko;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2014
    • Page count: 146
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-72-3
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: Jyväskylä yliopisto, Suomen Olympiakomitea, VALO ry
    • Nuorten tavoitteellinen kilpaurheilu koskettaa satoja tuhansia suomalaisia: urheilevia nuoria, valmentajia, seuratoimijoita, vanhempia, opettajia ja monia muita toimijoita. Silti urheilutoiminnassa ei ole selkeää kuvaa siitä, mitä nuorten urheilun pitäisi olla, miten se olisi nuorille kiinnostavaa ja miten se täyttäisi myös huippu-urheilun vaatimukset. On tuntunut mahdottomalta sovittaa nuorten haluja, nuorisokasvatuksellisia asioita ja huippu-urheilusta johdettuja kehittymisen vaatimuksia. On unohtunut, että näiden asioiden ei tarvitse olla aina toisiaan poissulkevia. Tämän asiantuntijatyön tarkoitus on korjata tätä käsitystä, ja omalta osaltaan edistää paremman, nuorten tavoitteellisen kilpaurheilutoiminnan tulevaisuutta.

      Urheilijanpolun valintavaiheen asiantuntijatyö on osa huippu-urheilun muutosprosessia ja keskittyy 13􀐾19-vuotiaiden tavoitteelliseen kilpaurheiluun. Valintavaihe sijoittuu lapsuusvaiheen ja huippuvaiheen välille. Työn suunnittelu käynnistyi Lasten urheilun asiantuntijatyön (Finni ym., 2012) jatkoksi loppuvuodesta 2012. Työn aikana on huippu-urheilun muutosryhmä lopettanut ja Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö aloittanut toimintansa. Muutokset järjestökentässä ovat vaikuttaneet myös tämän asiantuntijatyön etenemiseen ja erilaisiin tarpeisiin urheilukentässä, sekä työstössä mukana olevien kokoonpanoon. Työn viimeistely on tehty pääasiassa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa. Työhön on kirjoittanut nelisenkymmentä tutkijaa, asiantuntijaa tai käytännön toimijaa hyvin monelta eri alalta. Kirjoittajille on haluttu antaa mahdollisuus lähestyä asiaa itselleen ja alalleen omaleimaisella otteella. Työssä tämä näkyy näkökulmien ja tyylien runsautena.

      Asiantuntijatyötä on luettava valintavaiheen yleisesityksenä. Vaikka työ on rajattu koskemaan 13􀐾19-vuotiaita, on tiedostettu, että valintavaihe ei rajaudu kaikissa lajeissa juuri näihin ikävuosiin. Lisäksi yksilöllistä vaihtelua on poluissa tietenkin aina. Asiantuntijatyössä keskitytään tarkastelemaan lapsuusvaiheen laatutekijöiden jalostumista huippu-vaiheen menestystekijöiksi, sekä tätä kehitystyötä tukevaa toimintaympäristöä. Nämä laatutekijät ovat tärkeitä lajista riippumatta.

      Asiantuntijatyö alkaa luvulla Urheilijan polun valintavaiheen tiivistelmä ja johtopäätökset, jossa on tiivistetty työn keskeisimmät asiat ja johtopäätökset. Kiireisimmät lukijat voivat perehtyä vain tähän ensimmäiseen lukuun. Varsinainen työ on jaettu kahteen osaan: Asiantuntijatyön ensimmäinen osa käsittelee laatutekijöiden muuttumista menestystekijöiksi sekä toimintaympäristöä. Toisessa osassa puolestaan esitellään eri tutkimuksista saatuja tuloksia suomalaisten nuorten urheiluun liittyen.

      Valintavaiheen asiantuntijatyö on tarkoitettu urheilutoimijoille nuorten urheilun kehittämiseen ja muille nuorten urheilusta kiinnostuneille. Työstössä on lähestytty nuorten urheilua ja Urheilijanpolun valintavaihetta hyvin monesta eri näkökulmasta. Lukijalle lukuisat lähestymistavat eivät ehkä ihan heti jäsenny selkeäksi kokonaisuudeksi. Väistämättä jokainen kuitenkin löytää itselleen jotain uutta ajateltavaa, oppii tai ymmärtää jotain tärkeää. Pikku hiljaa tuumista punoutuu toimia, joita voi ryhtyä toteuttamaan omassa työskentely-ympäristössään. Ihan jokainen voi haastaa itsensä ajattelemaan ja toimimaan uudella tavalla. Tavoitteena on kehittää entistä kannustavampaa ja toimivampaa polkua urheilevalle nuorelle!

    AIKUISURHEILIJOIDEN SOSIOEKONOMINEN ASEMA JA TALOUDELLISET TUKIJÄRJESTELMÄT

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Kärmeniemi, Mikko; Lämsä, Jari; Savolainen, Jari;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2013
    • Page count: 76
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: sosioekonominen asema, taloudellinen tuki, apurahat, opintotuki, urheilijat
    • ISBN: 978-952-5676-68-6
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: Suomen Olympiakomitea
    • Tässä tutkimuksessa tarkastellaan aikuisurheilijoiden tulotasoa, toimeentulon lähteitä ja julkisten taloudellisten tukien (valtion urheilija-apuraha, opintotuki, Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön opiskeluapuraha) vaikutusta urheilijoiden toimeentuloon. Kyseessä on opetus- ja kulttuuriministeriön tiedolla johtamisen kehittämiseen ja tietopohjan vahvistamiseen liittyvä sektoritutkimushanke, jonka avulla pyritään tuottamaan tietoa urheilijoiden julkisten tukijärjestelmien kehitystyöhön huomioiden urheilun ja opiskelun yhteensovittaminen. Tutkimuksen kohdejoukkoon kuuluivat maajoukkuetoiminnassa mukana olevat täysi-ikäiset urheilijat. Kyselyyn vastasi myös joitakin kansallisen tason urheilijoita. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Kaikkiaan kysely lähetettiin 1 544 urheilijalle, joista vastasi 638 henkilöä. Näin ollen vastausprosentiksi muodostui 41 prosenttia. Tutkimus toteutettiin kahden muun hankkeen yhteydessä eli kyselyn tuloksia hyödynnettiin myös Viron ja Latvian kanssa yhteistyössä toteutetussa dual career -projektissa sekä Joensuun Urheiluakatemian hallinnoimassa korkea-asteen joustavien opiskelumahdollisuuksien kehitystyössä.

      Tutkimukseen vastanneiden urheilijoiden vuoden 2012 tulojen mediaani oli 11 500 euroa. Kansainvälisen kärkitason urheilijoilla taloudelliset resurssit ovat huomattavasti suuremmat. Kaikkia julkisia taloudellisia tukijärjestelmiä voidaan pitää merkittävinä urheilijoiden toimeentuloa ajatellen. Erityisesti valtion urheilija-apurahan merkitys on suuri. Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön apurahan vaikutus kokonaisuuteen on pieni, mutta sen saaneille urheilijoille sillä on suurempi merkitys. Opintotuen osuus urheilevien korkeakouluopiskelijoiden tuloista on noin viidennes ja suurin osa urheilijoista pitää sitä merkittävänä toimeentulon muotona. Opintotuen käyttöön vaikuttaa kuitenkin urheilevien opiskelijoiden opintojen hitaampi eteneminen. Opintojen hitaamman suorittamisen vuoksi huippu-urheilijoiden opintoajat venyvät. Näin ollen ehdotetaan, että jokainen akatemiaverkoston korkeakoulu kirjaisi huippu-urheilun omiin sääntöihinsä lisäajan myöntämisen perusteisiin liittyen yliopistolain 42 §:ään opiskeluoikeuden jatkamisesta. Koska opiskelun taloudelliseen tukemiseen opintotuen lisäksi näyttäisi olevan selkeästi enemmän tarvetta, Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön opiskeluapurahan kehittämiseksi suositellaan lisäresurssien kartoitusta niin OKM:n kuin oman varainhankinnan kannalta. Lisäksi ehdotetaan säätiön sääntöjen muokkaamista siten, että tuki kohdistuisi pääsääntöisesti nuoriin potentiaalisiin urheilijoihin ja että se huomioisi myös lukio-opiskelijat ja avoimissa korkeakouluissa opiskelevat urheilijat. Valtion urheilija-apurahan kehittämiseksi ehdotetaan pienten apurahojen lukumäärän lisäämistä, jotta niillä olisi vaikutus siihen nuorten lahjakkaiden urheilijoiden kohderyhmään, jolla resurssit ovat pienet. Lisäksi ehdotetaan pienen apurahan myöntämismahdollisuutta myös joukkuelajien nuorille lahjakkaille urheilijoille, joita ei vielä voida pitää ammattiurheilijoina.

    KÄSIPALLON LAJIANALYYSI

    TAITOLUISTELUHARJOITTELUN KUORMITTAVUUDEN SEURANTA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Vesterinen, Ville; Hynynen, Esa; Nummela, Ari; Sipari, Tommi;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2013
    • Page count: 36
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: harjoittelu, fyysinen kuormitus, psyykkinen suoritusvire, kuormituksen seuranta
    • ISBN: 978-952-5676-66-2
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Taitoluistelu on taitolaji, joka vaatii monipuolisia ominaisuuksia ja siten suurta harjoittelumäärää. Suuren harjoittelumäärän vuoksi harjoittelun kuormittavuuden arviointi on tärkeä tekijä huipputaitoluistelijoiden harjoittelussa, jotta voidaan ennakoida ja ehkäistä liiallista kuormittumista. Tähän asti harjoittelun kuormittavuuden arviointi taitoluistelussa on perustunut urheilijoiden omaan tuntemukseen ja valmentajien kokemukseen, sillä siihen sopivia menetelmiä ei ole aikaisemmin tutkittu. Tämän projektin tarkoituksena oli selvittää taitoluistelun kilpailusuoritusten fysiologisia vaatimuksia ja kuormittavuutta sekä erilaisten kuormittavuuden seurantamenetelmien soveltuvuutta taitoluisteluharjoitteluun.

      Kilpailusuoritusmittaukset tehtiin 2010 Jyväskylässä, jossa mitattiin sekä fysiologisia että psyykkisiä vasteita lyhyt- ja vapaaohjelmasuoritusten yhteydessä. Kaudella 2010–2011 harjoittelun kuormittavuuden seurantamittauksia suoritti 12 maajoukkuetaitoluistelijaa neljän seurantajakson aikana (yksi viikon leiri ja kolme 3 viikon seurantajaksoa). Jaksojen aikana harjoittelun kuormittavuutta seurattiin päivittäin harjoitusten aikana ja levossa erilaisilla fyysistä ja psyykkistä kuormittavuutta kuvaavilla menetelmillä. Kaudelle 2011–2012 valittiin toimivimmat kuormituksen seurantamenetelmät (yösykevaihteluseuranta, submaksimaalinen sukkulajuoksutesti) ensimmäisen kauden havaintojen pohjalta. Kuormitusseurantaan osallistui 23 maajoukkueluistelijaa, joita seurattiin keskimäärin 5,5 viikon ajan.

      Fysiologisten vasteiden perusteella lyhyt- ja vapaaohjelmasuoritusten aikana intensiteetti on korkea. Vapaaohjelman pidempi kesto selittänee hieman suuremman kuormittumisen verrattuna lyhytohjelmaan. Ohjelmien kestot ovat kuitenkin sen verran lyhyitä, että kokonaiskuormitus ei ole erityisen suurta ja palautuminen suorituksista on melko nopeaa.

      Harjoittelumäärän vähentyessä ja tehon noustessa yösykevaihteluun perustuva palautumisen indeksi ja submaksimaalisen sukkulajuoksun palautussyke nousivat ryhmätasolla harjoituskaudelta kilpailukaudelle. Molemmat muuttujat olivat yhteydessä subjektiiviseen palautuneisuustuntemuksen muutokseen. Havaintojen perusteella näyttää siltä, että kyseiset muuttujat toimivat taitoluisteluharjoittelun kuormituksen seurannassa. Yksilötasolla havaittiin eri luistelijoilla vaihtelevia yhteyksiä sekä psyykkisen suoritusvireen, palautumisen indeksin että suorituksen aikaisten fysiologisten vasteiden välillä.

      Taitoluisteluharjoittelun kuormituksen seurantaa on siis mahdollisuus toteuttaa eri menetelmin. Kaikki menetelmät vaativat kuitenkin säännöllisyyden, eli yhden mittauksen perusteella ei kuormitustilaa pysty määrittämään. Tämän takia kuormitusseurantamittausten tulisi olla rutiininomainen tapa valmennuksessa riippumatta siitä, mitä seurantamenetelmää käyttää.

    TECHNICAL AND TACTICAL ANALYSIS OF WOMEN’S FOOTBALL IN THREE DIFFERENT LEVELS

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Lehto, Henri; Vänttinen, Tomi; Jeglertz, Andrée; Miettinen, Marianne; Saloranta, Marko;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2013
    • Page count: 136
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-63-1
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: Suomen Palloliitto
    • Jalkapallo kehittyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa pelaajien taitotason, taktisen osaamisen ja fyysisten ominaisuuksien parantuessa uusien valmennusmenetelmien ansiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen jalkapallon toimintatapojen tulisi kehittyä kilpailijamaita nopeammin, jotta pelaajiemme tekninen ja taktinen osaaminen tulevaisuudessa vastaisi kansainvälistä huipputasoa. Tässä kilpailussa analyyttisen tiedon hakeminen, tuottaminen ja päivittäminen ovat tärkeässä osassa, mutta vielä tärkeämpää on osata suodattaa valtavasta määrästä tietoa oleellinen ja soveltaa se käytäntöön.

      Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida naisten jalkapallon teknisiä ja taktisia ominaispiirteitä kolmella eri tasolla. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään millainen on suomalaisen naisjalkapallon taso suhteessa kansainväliseen huipputasoon ja tunnistaa niitä kehityskohteita, joihin suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa on erityisesti syytä kiinnittää huomiota. Samalla pyrittiin selvittämään, kuinka kansallisen tason ottelut eroavat teknis-taktisten ominaisuuksien suhteen kansainvälisen tason otteluista. Raportti itsessään on tehty englanniksi, mutta tähän tiivistelmään on pyritty nostamaan muutamia tärkeimpiä löydöksiä tutkimuksesta.

      Analyysiin valittiin kolme ottelua naisten jalkapallon MM-kisoista 2011, kolme Suomen naisten A-maajoukkueen ottelua vuosilta 2011 ja 2012 sekä kolme kärkijoukkueiden välistä ottelua Naisten Liigasta kaudelta 2011. Analyysissa käytettiin kahta erilaista pelianalyysimallia. Teknisessä pelianalyysissa koodattiin kaikki pelaajien otteluissa tekemät tekniset puolustus- ja hyökkäyssuoritukset. Pelin teknisen puolen analyysiä syvennettiin lisäksi taktisella maalitilanneanalyysillä. Maalitilanneanalyysissä analysoitiin hyökkäystilanteet, jotka johtivat maalintekotilanteeseen tai sellaiseen murtautumiseen hyökkäyskolmannekselle, jossa maalitilanne olisi syntynyt mikäli viimeinen syöttö tai ratkaisu olisi onnistunut ("hukattu maalintekotilanne"). Näiden lisäksi jälkimmäinen analyysi sisälsi myös hyökkäyserikoistilanteet.

      Tuloksista voidaan nostaa esiin muutamia mielenkiintoisia löydöksiä. Ensinnäkin havaittiin, että sekä naisten A-maajoukkueen, että Naisten Liigan pelaajat käyttivät pallollisiin suorituksiinsa enemmän aikaa verrattuna kansainvälisen huipputason pelaajiin. Ero pallonkäsittelynopeudessa oli havaittavissa jo kahden kosketuksen suorituksessa ja kasvoi edelleen, kun pelaajat käyttivät useamman kosketuksen pallollisen suorituksensa aikana. Lisäksi havaittiin, että syöttöjen kovuudessa suomalaispelaajat jäävät jälkeen kansainväliseen huipputasoon verrattuna. Mitä kovempi taso, sitä kovempia olivat myös pelaajien syötöt.

      Tulosten perusteella onkin selvää, että naispelaajiemme taitoa ja pelikäsitystä tulee kehittää niin, että he kykenevät toimimaan tarvittaessa pallon kanssa nopeasti ja ovat siten valmiita suoriutumaan kansainvälisten otteluiden tempossa. On toki syytä muistaa, että vaikka nopeus pallollisessa suorituksessa ei sinällään ole aina itseisarvo, pelaajan tulee omata riittävät valmiudet toimia pallon kanssa tarvittaessa nopeasti ja tehokkaasti. Pelaajien syöttötaitoa, taktista osaamista ja pelikäsitystä etenkin ahtaassa tilassa ja prässin alaisena pelattaessa olisi syytä kehittää nousujohteisesti lapsesta alkaen, jotta he kykenevät toimimaan jatkossa paremmin kansainvälisten otteluiden pelitempossa.

      Naisten Liigassa pelaajien syötöt suuntautuivat muita tasoja useammin eteenpäin, epäonnistuivat useammin, pallonhallintajaksojen pituus/joukkue oli lyhyempi ja yhden pallonhallintajakson aikana annettiin vähemmän syöttöjä kahteen muuhun analysoituun tasoon verrattuna. Lisäksi Naisten Liigassa suurempi osuus syötöistä suunnattiin hyökkäyskolmannekselle ja vähemmän syötöistä pelattiin keskialueella. Lisäksi keskialueelle pelatut syötöt epäonnistuivat Naisten liigassa muita tasoja useammin.

      Tulokset antavat viitteitä siitä, että Naisten Liigassa (ainakin analysoidut) joukkueet pelaavat/joutuvat pelaamaan suoraviivaisemmin ja kykenevät harvoin pidempiin pallonhallintajaksoihin. Koska myös naisten jalkapallossa pallonhallinnan ja syöttötaidon osuus on tällä hetkellä korostuneessa asemassa kansainvälisellä tasolla, voidaan ilmoille heittää kysymys siitä, kehittääkö kotimaisen sarjamme suoraviivainen pelityyli naispelaajiemme teknistä osaamista ja antaako tämä riittävästi valmiuksia pelaajien kehittymiselle vastaamaan kansainvälisten otteluiden asettamiin haasteisiin.

      Naisten maajoukkue hallitsi palloa vastustajaansa enemmän kahdessa heikompaa vastustajaa vastaan pelatussa maaottelussa (Valko-Venäjä ja Skotlanti). Huomattavaa on kuitenkin, että suurin osa tästä hallinnasta tapahtui syvällä omalla kenttäpuoliskolla tai keskialueella eikä niinkään hyökkäyskolmanneksella. Etenkin Suomen puolustajien syöttömäärät olivat analysoiduissa maaotteluissa suuria vastustajiin ja muihin tasoihin verrattuna. Pallonhallinnan voittaminen sinällään on hyvä tulos, mutta heikompia vastustajia vastaan palloa tulisi hallita myös syvemmällä vastustajan kenttäpuoliskolla ja toisaalta pallonhallinnalla tulisi päästä myös nykyistä tehokkaammin murtautumis- ja viimeistelyvaiheeseen. Toisaalta taas ottelussa parempaa vastustajaa (Englanti) vastaan, Suomen pallonhallintaosuus oli pienempi ja syötöt onnistuivat huonommin vastustajaan verrattuna. Onkin selvää, että pelaajien taitotasoa tulee entisestään kehittää ja A-maajoukkuepelaajat tarvitsevat jatkuvasti kansainvälisesti tasokkaita otteluita, jotta tekniset ja taktiset suoritukset onnistuvat paremmin myös otteluissa kovempia vastustajia vastaan. Naisten maajoukkueen pelaajilla syöttöjen, haltuunottojen, kuljetusten ja syötönkatkojen määrässä tapahtui selvä pudotus ottelun toisella puoliajalla. Vastustajalla vastaavaa ja yhtä suurta pudotusta suoritusten lukumäärässä ei havaittu. Yleensä palloa enemmän hallitseva joukkue(kuten Suomi 2/3 maaottelusta) ei joudu otteluissa fyysisesti niin kovalle rasitukselle ja täten suoritusten lukumäärän olisi voinut odottaa putoavan enemmän vastustajajoukkueen pelaajilla. Suomen pelaajien fyysisiä ominaisuuksia tulisikin entisestään kehittää, jotta pelisuorituksessa
      tapahtuvaa laskua voitaisiin vähentää ottelun toisen puoliajan aikana.

      Viimeaikoina julkaistut uutiset testitulosten paranemisista antavat tosin viitteitä siitä, että kehitystä tällä saralla on tapahtunut. Sekä naisten A-maajoukkueen, että Naisten Liigan joukkueiden pääsääntöinen murtautumistapa analysoiduissa otteluissa oli keskitykset laidoilta, kun taas MM-kisojen otteluissa murtauduttiin enemmän myös kentän keskisektoreilta lyhyemmillä murtavilla syötöillä. Naisten Amaajoukkueen ja Naisten liigan otteluissa myös suurempi osuus viimeisistä syötöistä lähti kentän laita-alueilta ja pienempi osuus viimeisistä syötöistä kentän keskeltä, ns. ”parhaalta sektorilta” verrattuna A-maajoukkueen vastustajiin ja MM-kisojen otteluihin. Selvää on, että joukkueiden tulisi omata kyky murtautua hyökkäystilanteisiin eri tavoin ja edelleen suomalaispelaajien taitoa ja joukkueiden pelitapaa tulisi nousujohteisesti kehittää, jotta nykyjalkapallolle tyypilliset murtautumiset keskeltä onnistuisivat myös entistä paremmin.

      Kaikkinensa tulokset antavat viitteitä siitä, että Suomi onnistui A-maajoukkuetasolla kohtuullisesti heikompia vastustajia vastaan, mutta pelaajien teknisiä ominaisuuksia ja taktisia seikkoja pitää edelleen kehittää, jotta ero kansainväliseen huipputasoon kaventuisi. Naisten liigan kärjessäkin olevat joukkueet ovat puolestaan analysoitujen teknisten ja taktisten muuttujien osalta jäljessä maaotteluiden ja kansainvälisen tason vaatimuksista ja tällä saralla vaaditaan edelleen kovaa työtä, jotta Naisten liigasta kehittyisi jatkossa entistä enemmän ja entistä paremmin kansainvälisten otteluiden vaatimuksiin soveltuvia pelaajia ja Naisten Liiga itsessään myös kehittyisi.

      --- --- ---

      Finland women’s national team has gained a delightful success in the past few years in football and will play in Women’s Euro-tournament for the third time in a row in Sweden in 2013. It is obvious, that in order to achieve this high level in European football, things have to be and have been done in a correct way in Finnish women’s football in the past years.

      However, as the game constantly evolves and develops and the technical, tactical and physical requirements placed on players change, it is important to get and update relevant information about the requirements of the game and the level of Finnish football in order to develop the level of the game in Finland and the Finnish players.

      Thus, the purpose of this study was to examine the technical and tactical aspects of women’s football in three different levels. World Cup matches were analyzed to get information about the absolute top level in women’s football. Furthermore, national team matches played by Finnish women’s national team as well as Finnish league matches were analyzed in order to clarify the technical and tactical aspects of women’s football in Finland. Also, one of the main purposes was to create an objective review about the level of Finnish football and to point out some key aspects which should be improved and to which coaches and players could concentrate on during training sessions.

    URHEILIJALÄHTÖINEN TUKIPALVELUTOIMINTA 2011–2012

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Nummela; Ari; Hynynen; Esa; Keränen, Tapani; Konttinen, Niilo; Kuitunen, Sami; Lämsä, Jari; Mikkola, Jussi; Sipari, Tommi; Vesterinen, Ville; Vänttinen, Sirpa; ;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2013
    • Page count: 39
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-67-9
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) on perustettu edistämään kilpa- ja huippu-urheilun tutkimustoimintaa sekä sen soveltamista käytännön valmennus- ja koulutustoimintaan. Toimintaajatuksen ja KIHU:n strategian 2009–2015 mukaisesti KIHU:n toiminnan vaikuttavuutta suomalaisessa huippu-urheilussa on pyritty lisäämään suuntaamalla KIHU:n toimintaa entistä lähemmäksi huippu-urheilun käytännön valmennustoimintaa. KIHU:n käytännön palvelutoiminnan kehittämiseksi päätettiin toteuttaa projekti, jossa KIHU:n asiantuntijoiden palvelut tarjotaan suoraan huippu-urheilijoille ja heidän valmentajilleen. Tämän projektin tavoitteena oli kehittää huippuurheilun asiantuntijatoimintaa etsimällä vastauksia kysymyksiin: onko KIHU:n osaamisalueiden mukaisille palveluille kysyntää?; onko KIHU:n palvelutoiminnalla vaikuttavuutta urheilijoiden ja valmentajien käytännön valmennustoiminnassa?; minkälaisia palveluja KIHU voi tarjota?; minkälaisia palveluja urheilijat ja valmentajat tarvitsevat?; kuinka monen urheilijan palvelemiseen KIHU:n nykyiset resurssit riittävät?

      Tämä projekti toteutettiin kahden harjoitusvuoden aikana vuosina 2010–2013. Projektiin kutsuttiin mukaan Jyväskylän seudulla asuvat olympiakomitean tukiurheilijat tai arvokisaedustajat, joista 21 (17 miestä ja 4 naista) osallistui projektiin. Alussa urheilijoille ja heidän valmentajilleen esiteltiin kaikki KIHU:n asiantuntijatoiminta, joka olisi heidän käytössään seuraavan kahden vuoden ajan. KIHU:n tarjoamat asiantuntijapalvelut olivat: (1) fyysisten ominaisuuksien seuranta; (2) veriarvojen seuranta; (3) elimistön kuormittumisen seuranta, (4) suoritustekniikan seuranta, (5) psyykkinen valmennus ja seuranta, (6) tutkimustiedon haku ja koulutus valmentajia kiinnostaviin aihealueisiin sekä (7) valmennuksen konsultointi. Jokaiselle urheilijalle tehtiin henkilökohtainen suunnitelma asiantuntijapalvelujen käytöstä. Projektiryhmän toimintatapana oli, että jokaiselle urheilijalle ja valmentajalle nimettiin asiantuntijoista vastuuhenkilö, joka ensisijaisesti oli yhteydessä urheilijaan ja valmentajaan ja auttoi heitä esiin tulleissa ongelmissa. Lisäksi projektiryhmä kävi pari kertaa vuodessa läpi projektin tilanteen eri urheilijoiden ja valmentajien osalta.

      Projektin onnistumista ja asiantuntijapalveluiden käyttöä ja merkitystä urheilijoille arvioitiin urheilijoille ja valmentajille suunnatun Webropol-kyselyn ja KIHU:n asiantuntijakyselyn avulla. Tämän projektin selkeä johtopäätös on, että huippu-urheilijat ja heidän valmentajansa tarvitsevat projektissa tarjottua asiantuntijatoimintaa, mutta nykyinen suomalainen huippu-urheilujärjestelmä ei tue heitä asiantuntijuuden hyödyntämisessä. Viisi merkittävintä havaintoa asiantuntijatoiminnan kehittämiseksi ovat: (1) Huippu-urheilussa tarvitaan asiantuntijatoimintaa ja se tulee keskittää huippuvaiheen urheilijoihin ja valmentajiin, (2) keskeisimmät asiantuntija-alueet ovat: lääketiede, fysioterapia, hieronta, fysiologia, biomekaniikka, psykologia, teknologia ja ravitsemus, (3) asiantuntijatoiminta pitää räätälöidä urheilijan ja valmentajan tarpeiden mukaan, (4) asiantuntijapalvelut pitäisi järjestää osaksi suomalaista huippu-urheilujärjestelmää, (5) asiantuntijatoiminta pitäisi olla osa huippu-urheilijoiden valmennussuunnitelmaa.

      Huippuvaiheen asiantuntijatoiminta pitää järjestää siten, että se lisää osaamista lajin sisällä ja lajien välillä. Koska asiantuntijaresurssit ovat rajalliset, niin asiantuntijatoiminta pitäisi keskittää urheiluakatemia- ja valmennuskeskuspaikkakuntiin siten, että keskeisiltä huippu-urheilijoiden harjoittelupaikkakunnilta löytyy usein tarvittavia asiantuntijapalveluita kuten terveys- ja hyvinvointipalvelut sekä harjoittelemiseen ja kilpailemiseen liittyvä fysiologinen ja biomekaaninen asiantuntemus. Harvemmin tarvittavat asiantuntijapalvelut voidaan hoitaa keskitetymmin huippu-urheiluyksikön ja osaamisohjelman kautta. Suomessa asiantuntijaresurssit pitäisi keskittää niihin lajeihin, joissa on riittävän suuri määrä potentiaalisia menestyjiä arvokisoissa sekä niihin joukkuelajeihin,joilla on menestymisen edellytyksiä arvokisoissa. Sen lisäksi näiden lajien ulkopuolelle jäävien huippuyksilötukiurheilijoiden asiantuntijatuki pitäisi järjestää osana valmennustukijärjestelmää. Asiantuntijatoiminta pitäisi järjestää niin, että kaikilla huippuyksilötukiurheilijoilla asiantuntijatoiminta on luonnollinen osa valmennusta eikä joukko erillisiä palveluja, joita urheilijan ja valmentajan pitää itse pystyä järjestämään.

    14–15-VUOTIAIDEN JOUKKUEURHEILIJOIDEN HARJOITTELU, URHEILUPOLUT JA MIKROYMPÄRISTÖ

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Aarresola, Outi; Konttinen, Niilo;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 41
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: nuoret, joukkueurheilu, kilpaurheilu, sosiaalistuminen, harjoittelu
    • ISBN: 978-952-5676-50-1
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Nuoriin urheilijoihin kohdistunut monitieteinen tutkimushanke käynnistyi Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa vuonna 2010. Tutkimushanke tarkastelee retrospektiivisesti nuorten urheilijoiden kehityspolkuja motivaation ja urheiluun sosiaalistumisen näkökulmista. Myös nuorten harjoittelua selvitetään. Tutkimushanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

      Tutkimushankkeen ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin postikysely nuorille urheilijoille. Kyselyyn vastasivat vuonna 1995 syntyneet lisenssiurheilijat jalkapallosta, jääkiekosta, koripallosta, yleisurheilusta, maastohiihdosta, taitoluistelusta ja telinevoimistelusta. Vastaajia oli yhteensä 2522 ja vastausprosentti oli 21. Kysely koostui seuraavista aihekokonaisuuksista: taustatiedot, urheiluharrastaminen, sosiaalinen ja fyysinen ympäristö sekä psykologiset itsearvioinnit. Raportissa käsitellään kyselyn tuloksia, pois lukien viimeinen aihekokonaisuus. Tämä raportti keskittyy pääasiassa joukkuelajien tuloksiin, yksilölajeista on oma vastaava julkaisunsa.

      Nuorten urheiluharrastamisen polkuja tutkittiin Côtén DMSP-mallin (Developmental Model of Sport Participation) avulla (ks.Côté, Baker & Abernethy 2007). Tarkoituksena on jäsentää nuorten urheilijoiden erilaisia harrastuspolkuja erityisesti lajivalinnan sekä kilpailemisen ja omatoimisen harjoittelun suhteen. Tarkasteltavia vaiheita oli kolme: varhaislapsuus, alakouluikä ja yläkouluikä. Tutkimuksen joukkuelajien urheilijoista 95 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajien urheilijoista 81,5 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajeissa lisenssiurheilijat eroavat kuitenkin selvästi toisistaan eri lajeissa: 13–15-vuotiaista taitoluistelijoista vain 11 % ja telinevoimistelijoista 17 % kilpaili päälajinsa lisäksi jossain muussa lajissa, tai oli vasta valinnut/valitsemassa päälajiaan. Hiihtäjistä samassa tilanteessa oli 65 % ja yleisurheilijoista 70 %. Kaikkiaan aineistossa muodostui lukuisia erilaisia polkuja, mikä on tärkeä huomio lasten ja nuorten liikuntaharrastusta koskevien toimenpiteiden kannalta. Joukkuelajien urheilijat harjoittelivat kokonaisuudessaan (omaa lajiaan ohjatusti tai omatoimisesti sekä muita lajeja) keskimäärin 9–10 tuntia viikossa ja 6–9 kertaa viikossa. Yksilölajeissa yleisurheilijat ja hiihtäjät harjoittelivat keskimäärin 8–9,5 tuntia ja 6–7 kertaa viikossa, taitoluistelijat ja telinevoimistelijat 12,5–16 tuntia ja 8,5–11 kertaa viikossa. Tutkimukseen osallistuneet urheilijat eivät kokeneet suuria esteitä harrastamisessaan. Joka kymmenes uskoi lopettavansa harrastuksen ennen täysi-ikäiseksi tuloa. Urheiluharrastukseen liittyvistä tuloksista ilmenee, että joukkuelajien tulokset ovat pitkälti samansuuntaisia, mutta yksilölajeissa erottuvat nk. varhaisen erikoistumisen lajit ja myöhäisen erikoistumisen lajit toisistaan.

      Nuorten sosiaalisessa ympäristössä vanhemmat ovat odotetusti merkittävä tekijä urheiluharrastuksen
      kannalta. Vanhemmat osallistuvat pääasiassa harjoituksiin ja kisoihin tai peleihin kuljettamiseen sekä
      kotikisojen ja pelien seuraamiseen. Nuoret myös itse listaavat vanhemmat tärkeäksi vaikuttajaksi, vaikka nuoruusiässä kaverit koetaankin hieman tärkeämmäksi. Lisäksi monen urheilijan vanhemmalla on kilpaurheilutausta, isillä useammin kuin äideillä, ja lähes puolet vastaajista ilmoitti sisaruksen harrastavan samaa lajia kuin he itse. Fyysisen ympäristön tarkastelussa ilmeni, että liikuntapaikoista eniten käytettiin kouluiässä ulkoliikuntapaikkoja ja lähiliikuntapaikat ovat tärkeitä. Harjoituksiin kulkemisessa autokyyti oli kaikkein yleisin yksittäinen kulkutapa.

    14–15-VUOTIAIDEN YKSILÖURHEILIJOIDEN HARJOITTELU, URHEILUPOLUT JA MIKROYMPÄRISTÖ

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Aarresola, Outi; Konttinen, Niilo;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 40
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: nuoret, yksilöurheilu, kilpaurheilu, sosiaalistuminen, harjoittelu
    • ISBN: 978-952-5676-48-8
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Nuoriin urheilijoihin kohdistunut monitieteinen tutkimushanke käynnistyi Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa vuonna 2010. Tutkimushanke tarkastelee retrospektiivisesti nuorten urheilijoiden kehityspolkuja motivaation ja urheiluun sosiaalistumisen näkökulmista. Myös nuorten harjoittelua selvitetään. Tutkimushanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

      Tutkimushankkeen ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin postikysely nuorille urheilijoille. Kyselyyn vastasivat vuonna 1995 syntyneet lisenssiurheilijat jalkapallosta, jääkiekosta, koripallosta, yleisurheilusta,maastohiihdosta, taitoluistelusta ja telinevoimistelusta. Vastaajia oli yhteensä 2522 ja vastausprosentti oli 21. Kysely koostui seuraavista aihekokonaisuuksista: taustatiedot, urheiluharrastaminen, sosiaalinen ja fyysinen ympäristö sekä psykologiset itsearvioinnit. Raportissa käsitellään kyselyn tuloksia, pois lukien viimeinen aihekokonaisuus. Tämä raportti keskittyy pääasiassa yksilölajien tuloksiin, joukkuelajeista on oma vastaava julkaisunsa.

      Nuorten urheiluharrastamisen polkuja tutkittiin Côtén DMSP-mallin (Developmental Model of Sport Participation) avulla (ks.Côté, Baker & Abernethy 2007). Tarkoituksena on jäsentää nuorten urheilijoiden erilaisia harrastuspolkuja erityisesti lajivalinnan sekä kilpailemisen ja omatoimisen harjoittelun suhteen. Tarkasteltavia vaiheita oli kolme: varhaislapsuus, alakouluikä ja yläkouluikä. Tutkimuksen joukkuelajien urheilijoista 95 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajien urheilijoista 81,5 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajeissa lisenssiurheilijat eroavat kuitenkin selvästi toisistaan eri lajeissa: 13–15-vuotiaista taitoluistelijoista vain 11 % ja telinevoimistelijoista 17 % kilpaili päälajinsa lisäksi jossain muussa lajissa, tai oli vasta valinnut/valitsemassa päälajiaan. Hiihtäjistä samassa tilanteessa oli 65 % ja yleisurheilijoista 70 %. Kaikkiaan aineistossa muodostui lukuisia erilaisia polkuja, mikä on tärkeä huomio lasten ja nuorten liikuntaharrastusta koskevien toimenpiteiden kannalta.

      Joukkuelajien urheilijat harjoittelivat kokonaisuudessaan (omaa lajiaan ohjatusti tai omatoimisesti sekä
      muita lajeja) keskimäärin 9–10 tuntia viikossa ja 6–9 kertaa viikossa. Yksilölajeissa yleisurheilijat ja hiihtäjät harjoittelivat keskimäärin 8–9,5 tuntia ja 6–7 kertaa viikossa, taitoluistelijat ja telinevoimistelijat 12,5–16 tuntia ja 8,5–11 kertaa viikossa. Tutkimukseen osallistuneet urheilijat eivät kokeneet suuria esteitä harrastamisessaan. Joka kymmenes uskoi lopettavansa harrastuksen ennen täysi-ikäiseksi tuloa. Urheiluharrastukseen liittyvistä tuloksista ilmenee, että joukkuelajien tulokset ovat pitkälti samansuuntaisia, mutta yksilölajeissa erottuvat nk. varhaisen erikoistumisen lajit ja myöhäisen erikoistumisen lajit toisistaan.

      Nuorten sosiaalisessa ympäristössä vanhemmat ovat odotetusti merkittävä tekijä urheiluharrastuksen
      kannalta. Vanhemmat osallistuvat pääasiassa harjoituksiin ja kisoihin tai peleihin kuljettamiseen sekä
      kotikisojen ja pelien seuraamiseen. Nuoret myös itse listaavat vanhemmat tärkeäksi vaikuttajaksi, vaikka nuoruusiässä kaverit koetaankin hieman tärkeämmäksi. Lisäksi monen urheilijan vanhemmalla on kilpaurheilutausta, isillä useammin kuin äideillä, ja lähes puolet vastaajista ilmoitti sisaruksen harrastavan samaa lajia kuin he itse. Fyysisen ympäristön tarkastelussa ilmeni, että liikuntapaikoista eniten käytettiin kouluiässä ulkoliikuntapaikkoja ja lähiliikuntapaikat ovat tärkeitä. Harjoituksiin kulkemisessa autokyyti oli kaikkein yleisin yksittäinen kulkutapa.

    KEIHÄSOLYMPIADI - YKSILÖLAJIN RYHMÄVALMENNUSTA KOKONAISVALTAISELLA VALMENNUSOTTEELLA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Kujanpää, Ville;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 69
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: selvitys, keihäänheitto, valmennus, harjoittelu
    • ISBN: 978-952-5676-60-0
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Keihäsolympiadi on Pajulahden urheiluopistolla vuonna 2004 käynnistetty opetus- ja kulttuuriministeriöntukema nuorisovalmennushanke, jossa isoa ryhmää nuoria keihäänheittäjiä useastaeri ikäluokasta on valmennettu ryhmävalmennuksen keinoin kokonaisvaltaisella valmennusotteella. Projekti on ”pilottihanke”, jonka toimintakonseptia tullaan mahdollisesti hyödyntämään muissa lajeissa. Tämä raportti on selvitys Keihäsolympiadi -projektista. Raportti sisältää myös arviointia projektista.

      Selvitys toimii myös kirjallisena dokumenttina Keihäsolympiadista, sillä projektista on vähän kirjallista materiaalia tarjolla. Raportin aineisto koostuu Keihäsolympiadin rehtorin Leo Pusan sekä urheilijoiden haastatteluista, urheilijakyselyistä, erilaisista hankkeen dokumenteista, osallistuvasta havainnoinnista sekä rakennetusta keihäänheiton tietokannasta. Aineisto on kerätty vuosina 2008–2012 ja raportti kirjoitettu vuoden 2012 aikana.

      Keihäsolympiadin tavoitteet ovat olleet kahdenlaiset. Toisaalta on tavoiteltu nuorten kokonaisvaltaista henkistä ja sosiaalista kasvua, toisaalta urheilullista menestystä. Näitä tavoitteita ei projektin aikana kuitenkaan priorisoitu. Keihäsolympiadin keskeisimpiä valmennusratkaisuja ovat olleet kokonaisvaltainen valmennus ja ryhmävalmennus yksilölajissa. Kokonaisvaltaisella valmennusotteella on pyritty painottamaan urheilijoille, miten kaikki heidän elämäänsä vaikuttavat tekijät, myös urheilun ulkopuoliset, vaikuttavat myös urheilu-uraan. Ryhmävalmennus yksilölajissa
      on uudenlainen valmennusmetodi, jonka urheilijat ovat kokeneet erittäin hedelmälliseksi. Projektilla on ollut paljon positiivisia vaikutuksia paitsi osallistujien urheilu-uraan, myös urheilun ulkopuoliseen elämään.

      Projektiin osallistuneet urheilijat ovat menestyneet mainiosti junioritasolla saavuttaen vuosina 2004–2012 yhteensä 58 SM-mitalia ja kolme MM-mitalia. Siirtyminen nuorisourheilusta aikuisurheiluun ei kuitenkaan ole onnistunut kivuttomasti, sillä saldona aikuisten sarjoista on vasta yksi SM-mitali. Yhdeksi syyksi tähän voidaan katsoa urheilijoiden kärsimät lukuisat loukkaantumiset.

      Jos Keihäsolympiadin toimintakonseptia lähdetään toteuttamaan muissa lajeissa, on tiettyihin seikkoihin kiinnitettävä erityisesti huomiota. Ehdottomana edellytyksenä projektin onnistumiselle on sopiva valmennustiimi, joka on sataprosenttisen sitoutunut projektiin. Myös urheilijoiden tulee sitoutua projektiin, jotta syntyy valmentajien ja urheilijoiden tiivis ydinryhmä, joka takaa projektin jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden. Projektille tulee luoda selkeät priorisoidut tavoitteet alusta saakka. Lisäksi urheilijoiden päivittäisvalmennukseen pitää pystyä vaikuttamaan riittävästi. Viimeksi mainittuun kohtaan ei Keihäsolympiadissa löydetty täysin toimivaa ratkaisua.

    SPLISS II - URHEILUJÄRJESTELMÄT SUOMEN KANSALLINEN VÄLIRAPORTTI

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Kärmeniemi, M; Mäkinen, J; Lämsä, J ;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 65
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: huippu-urheilu, politiikka, kilpailukyky
    • ISBN: 978-952-5676-62-4
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Suomi osallistuu kansainväliseen huippu-urheilujärjestelmien SPLISS II -vertailututkimukseen, johon Suomen lisäksi ottaa osaa 15 muuta valtiota. Tutkimusta johtaa ja koordinoi SPLISSkonsortio, jossa on edustajat Belgiasta, Alankomaista ja Iso-Britanniasta. Kansainvälisen vertailuraportin on määrä valmistua vuoden 2013 loppupuolella. Vasta sen pohjalta on mahdollista vetää johtopäätöksiä kansallisten huippu-urheilun toimintapolitiikkojen kilpailukyvystä. Tässä kansallisessa väliraportissa käydään läpi projektissa suomalaisille huippu-urheilijoille, valmentajille ja lajiliittojen huippu-urheilujohtajille suunnattujen kyselyiden tuloksia.

      Kyselyiden kohdejoukkoon kuuluvat olympialajien urheilijat (lukuun ottamatta vammaishuippuurheilijoita), jotka on sijoitettu lajinsa 16:sta parhaan joukkoon maailmassa tai 12:sta parhaan joukkoon Euroopassa. Näiden lisäksi kysely suunnattiin urheilijoille, jotka saavat suoraa taloudellista tukea menestyäkseen aikuisten kansainvälisissä arvokilpailuissa. Valmentajista kohdejoukkoon kuuluvat edellä mainittujen huippu-urheilijoiden henkilökohtaiset valmentajat, nuorten olympiavalmentajat ja joukkuelajeista maajoukkuevalmentajat. Lajiliitoista kyselyyn pyydettiin vastaamaan huippu-urheilusta vastaavaa henkilöä eli käytännössä joko huippu-urheilujohtajaa tai toiminnanjohtajaa. Kyselyiden vastausprosenteiksi muodostui urheilijoiden osalta 46 % (N=170), valmentajien osalta 56 % (N=126) ja huippu-urheilujohtajien osalta 49 % (N=35).

      Kyselyt käsittelevät yhdeksää osa-aluetta, jotka on tunnistettu olennaisiksi tekijöiksi tehokkaan huippu-urheilujärjestelmän rakentamisessa. Nämä osa-alueet ovat taloudellinen tuki, urheiluohjelmien rakenne ja organisointi, urheiluun osallistuminen, lahjakkuuksien identifiointi ja kehittäminen, urheilijan tukipalvelut uralla ja uran jälkeen, harjoitteluolosuhteet, valmennus- ja valmennuksen kehittäminen, kansallinen ja kansainvälinen kilpailutoiminta ja tieteellinen tutkimus.

      Taloudellinen tuki sekä valmennus ja valmennuksen kehittäminen nousivat kyselyissä esiin sidosryhmien mielestä keskeisimpinä osa-alueina huippu-urheilumenestyksen kannalta, mutta myös osa-alueina, jotka kaipaavat Suomessa eniten parantamista. Näiden lisäksi lahjakkuuksien identifioimista ja kehittämistä, harjoitteluolosuhteita ja urheiluun osallistumista pidettiin keskimääräistä tärkeämpinä osa-alueina. Huippu-urheilun julkinen taloudellinen tuki on Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna pieni. Urheilijat, valmentajat ja lajiliittojen huippu-urheilujohtajat kokevat, että se ei nykyisellä tasollaan mahdollista huippu-urheilun kehittymistä. Valmennuksen osalta urheilijat ovat pääosin tyytyväisiä valmentajien ammattitaitoon, mutta valmentajat kokevat ammattinsa arvostuksessa paljon parantamisen varaa. Lahjakkuuden tunnistamiseen ja kehittämiseen ei ole yhtenäisiä käytäntöjä eikä riittävästi ammattitaitoisia valmentajia. Harjoitteluolosuhteiden laatu ja saavutettavuus arvioidaan sidosryhmien toimesta keskimäärin riittäviksi.

    SUOMALAISEN JALKAPALLON LAJIANALYYSI

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Vänttinen, Tomi; Lehto, Henri, Kalema, Rudy ;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 129
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-57-0
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: Sami Hyypiä Akatemia, Suomen Palloliitto
    • Suomen Palloliiton liittokokous asetti vuonna 2009 julkaisemassaan toimintastrategiassa kunnianhimoisen vision (”unelman”) olla vuonna 2020 jokaisella toiminnan osa-alueella Euroopan 10 parhaan jalkapallomaan joukossa. Uuden strategian seurauksena liiton painopistealueiksi nostettiin mm. osaamisen kehittäminen ja huippujalkapallo. Vuonna 2010 Palloliitto aloittikin huippu-urheilujärjestelmänsä kehittämisen yhteistyössä Suomen Olympiakomitean kanssa. Tätä kehitysprosessia varten muodostetun prosessiryhmän keskusteluissa nähtiin tarpeelliseksi päivittää viimeksi 1990-luvulla tehty jalkapallon lajianalyysi vastaamaan nykytilannetta pelin fyysisten ja teknisten ominaisuuksien osalta. Päivitetyn lajianalyysin ensimmäinen osa "Fysiologia ja tekniset suoritukset" – kirjallisuuskatsaus valmistui Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen koostamana vuonna 2010.

      Tässä lajianalyysityön toisessa osassa selvitettiin puolestaan pelianalyysien avulla miten Suomen maajoukkueet suoriutuvat vastustajiinsa verrattuna ja eroavatko kansallisen tason ottelut teknis-taktisten ominaisuuksien suhteen kansainvälisen tason otteluista miehissä ja U-17 -ikäryhmässä. Raportin tulokset perustuvat pelianalyyseihin, jotka tehtiin neljästä miesten A-maajoukkueen EURO2012-karsintaottelusta, neljästä Veikkausliigaottelusta, kolmesta nuorten U-17-maajoukkueen EM-karsintaottelusta ja kolmesta B-nuorten SM-sarjaottelusta. Näiden analyysien perusteella suomalaisen jalkapallon tasosta pyrittiin muodostamaan objektiivinen kuva, jonka avulla on mahdollista tunnistaa niitä kehityskohteita, joihin suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa on erityisesti syytä kiinnittää huomiota.

      Palloliiton 2012 julkaisemassa valmennusfilosofiaa: yhtenäisessä valmennuslinjassa korostetaan yksilökeskeistä ”Yksilökeskeisessä valmennusfilosofiassa pelaajien henkilökohtaiset kehitystarpeet ja osaamisalueet ohjaavat joukkueen valmentamista. Pelaajalähtöinen valmentaminen edellyttää yksilön erityisosaamisen ja kehitystarpeiden huomioimista sekä päivittäisessä valmennuksessa, pelaajavalinnoissa että joukkueen pelaamisessa.” ”Laadukkaampi pelaajakehitys edellyttää, että yksilön ominaisuudet tunnistetaan. Pelaajalähtöinen, yksilöllinen valmennus ja pelin ymmärrys nousevat valmennustyön ydinasioiksi kaikessa pelaajakehitystyössä.” Tämä raportti pyrkii tukemaan yksilökeskeistä valmennusfilosofiaa tuomalla esiin millaisia teknisiä ja taktisia suorituksia tehdään eri pelipaikoilla kansainvälisen tason otteluissa. Näiden suoritusten ja pelipaikkojen asettamien vaatimusten huomioiminen pelipaikkakohtaisessa harjoittelussa on ensiarvoisen tärkeää kehitettäessä suomalaista jalkapalloa.

      Jalkapallo on maailman suosituin urheilumuoto, minkä vuoksi kansainvälinen menestyminen lajissa on erityisen vaikeaa. On hyvä pitää mielessä, että jalkapallo kehittyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa pelaajien taitotason, taktisen osaamisen ja fyysisten ominaisuuksien parantuessa uusien valmennusmenetelmien ansiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen jalkapallon toimintatapojen tulisi kehittyä kilpailijamaita nopeammin, jotta pelaajiemme tekninen ja taktinen osaaminen tulevaisuudessa vastaisi kansainvälistä huipputasoa. Tässä kilpailussa tiedon hakeminen, tuottaminen ja päivittäminen ovat tärkeässä osassa, mutta vielä tärkeämpää on osata suodattaa valtavasta määrästä tietoa oleellinen ja soveltaa se käytäntöön.

    SUORITUSKYKYYN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT JA VÄSYMINEN SPRINTTIHIIHDOSSA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Mikkola, Jussi; Hynynen, Esa; Linnamo, Vesa; Nummela, Ari; Talkkari, Jani; Vesterinen, Ville;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 38
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: maastohiihto, hiihtoharjoittelu, kunto-ominaisuudet, voimantuotto
    • ISBN: ISBN 978-952-5676-55-6
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: Jyväskylän yliopiston liikuntabiologia
    • Sprinttihiihto on ollut maastohiihdon kilpailukalenterissa noin kymmenen vuotta. Sprinttihiihto poikkeaa normaalimatkoista lyhyemmän kilpailumatkan (800–1800 m) ja intervalliluonteisen kilpailumuodon (finaaleihin pääsevät urheilijat hiihtävät 2–3 tunnin aikana neljä erää) perusteella. Tämän projektin tarkoituksena oli selvittää sprinttihiihdon lajisuoritukseen vaikuttavia tekijöitä ja tutkia sprinttihiihdossa tapahtuvaa väsymistä. Lisäksi tutkittiin sprinttihiihdossa paljon käytetyn tasatyönnön biomekaniikkaa, sen muutoksia kilpailun aikana sekä näiden biomekaanisten tekijöiden vaikutusta hiihtonopeuteen.

      Projektin päämittaukset tehtiin 2006 Hipposhallissa Jyväskylässä ja 2007 Vuokatin hiihtotunnelissa. Molemmissa tehtiin sprinttihiihtokilpailusimulointi (4 x 850–1150 m / 20 min). Jyväskylässä testattiin lisäksi hiihtäjien kestävyys-, voima- ja nopeusominaisuuksia. Vuokatissa mitattiin kilpailun aikaisia tasatyönnön sauva- ja suksivoimia. Lisäksi projektiin sisältyi mittauksia ja kuvauksia syksyn 2006 lumileirillä ja tammikuun 2007 SM-kisoissa. Hipposhallin mittauksissa väsyminen kumuloitui simuloidun rullahiihtosprinttikilpailun aikana vähän eli 20 minuutin aikana erien välillä palauduttiin hyvin. Toisaalta Vuokatissa sprinttereiden keskinopeus hidastui selvästi simuloinnin edetessä eli väsyminen kumuloitui. Väsymisessä oli kuitenkin suurta yksilöiden välistä vaihtelua. Hipposhallin mittausten mukaan hyvät aerobiset ominaisuudet estävät väsymistä sprinttikilpailun aikana eli hyvät aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä pystyy säilyttämään erien keskinopeuden paremmin kuin huonommat aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä.

      Sprinttihiihtosuorituskyky rullasuksilla oli vahvasti yhteydessä lajinomaiseen ylävartalon kestävyyssuorituskykyyn ja hiihtosuorituksen ”anaerobiseen” taloudellisuuteen. Vuokatissa lumella tehty havainto ylävartalon osalta oli samansuuntainen, eli keskinopeudeltaan parhaat hiihtäjät pystyivät säilyttämään tasatyöntövoimat loppukirissä parhaiten. Hipposhallin tulokset myös osoittivat, että lajinomainen anaerobinen suorituskyky ja aineenvaihdunnallinen anaerobinen kapasiteetti ovat merkittäviä erityisesti sprinttikilpailun alussa (aika-ajo) ja aerobisten ominaisuuksien merkitys kasvaa kilpailun edetessä pidemmälle. Yleisistä voima- ja nopeusominaisuuksista ainoastaan penkkipunnerruksen suhteellinen voima oli yhteydessä sprinttihiihtosimuloinnin keskinopeuteen. On kuitenkin huomattava, että tutkimustilanteesta puuttuivat usein lopputuloksen ratkaisevat hiihtäjä-hiihtäjää vastaan käydyt kirikamppailut. Näissä kiri- ja rytminvaihtotilanteissa nopeilla voimantuotto-ominaisuuksilla on ratkaiseva merkitys. Toisaalta hyvä aerobinen kestävyys varmistaa, että näitä nopeus- ja voimaominaisuuksia voidaan ylipäätään käyttää loppukirikamppailuissa. Sprinttihiihtäjän harjoittelussa on siis löydettävä tasapaino aineenvaihdunnallisten kestävyysominaisuuksien ja hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksien kehittämisessä.

    TECHNICAL AND TACTICAL GAME ANALYSIS OF ELITE FEMALE BEACH VOLLEYBALL

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Häyrinen, Mikko; Tampouratzis, Kostas;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 45
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: beach volleyball, match analysis, female, winning
    • ISBN: 978-952-5676-59-4
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: Finnish Volleyball Association
    • The purpose of this study was to make an update on the technical and tactical game analysis of top-level female beach volleyball to set a reliable view of game. Another goal was to analyse different technical skills as possible determinants on winning in international top-level female beach volleyball.

      A temporal analysis concerning the duration of the rallies, breaks and sets was made. For the technical and tactical analysis 1174 rallies from 31 sets and 16 different matches played in World Tour 2010 and 2011 and European Championships 2011 between world top female beach volleyball teams were analysed. All ball contacts were analysed using a coding system developed for this study using Data Volley 3.4.8 -match analysis software.

      The rally duration in female elite beach volleyball was 6.9 seconds, the real playing time in one set 4 min 26 s, the duration of a set 18 min 10 s and the duration of a break 24 s. 61 % of the points were scored by attacking, 24 % from the opponent’s errors, 9 % by serving and 5 % by blocking. 39 % of the points were scored in break point situation and 61 % in side out situation. The start of the set proved to be very important, because 87 % of the sets were won by the teams which were ahead at the technical time-out.

      Attacking was the most used skill followed closely by setting and serving. Blocking was the least used skill; still a lot of blocking attempts without ball contact were made. The attacks were divided equally to spikes and shots whereas majority of the attacks were executed in side out situation. Jump float serve was the most used serving technique and so the most used reception type was jump float receiving.

      Jump float and float serves were found to be as effective and jump serve the least effective serve technique. Especially the error percentage in jump serving was high. The efficiency of spikes in side out attack situations was little lower than shots. In counter attack situations the efficiency of shots was higher. The success percentage in side out attack situation was higher than in counter attack situation and error percentage little higher, respectively. More block touches were achieved after opponent’s spike attacks when compared to shot attacks and also more kill blocks were similarly achieved after spike attacks. The digs were performed almost as often after opponent’s spike and shot attacks, but the players were more successful in defending opponent’s shot attacks than spike attacks.

      The set winners were clearly better in side out attacking and blocking and also in counter attacking, receiving and serving. In side out attacking the winners and losers were especially differentiated by succeeding in spiking. In blocking the winners were clearly better in blocking against spikes.

      In conclusion it can be said that the loading of a female beach volleyball match has decreased slightly. The results suggest that attacking and blocking were the most decisive skills concerning winning a set in top-level female beach volleyball. Especially the side out attacking considered being a very important skill.

    TYÖNANTAJIEN KOKEMUKSIA NUORTEN OLYMPIAVALMENTAJAHANKKEESTA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Manninen, Timo; Lämsä, Jari; Härkönen, Asko;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 52
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: kumppani, Suomen Olympiakomitea, työnantajat, valmentajat
    • ISBN: 978-952-5676-58-7
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: Suomen Olympiakomitea
    • Suomen Olympiakomitea aloitti nuorten olympiavalmentajapalkkauksen vuonna 2006. Nuorten olympiavalmennushankkeen tavoitteena on mahdollistaa eri lajien lahjakkaille nuorille urheilijoille laadukas päivittäisvalmennus päätoimisten valmentajien toimesta. Nuorten olympiavalmentajien (NOV) työnantajina toimivat lajiliitot, urheiluseurat, urheiluopistot, urheiluakatemiat sekä kaupungit/kunnat. Valtaosa työnantajista on lajiliittoja. Työnantaja ja Olympiakomitea tekevät keskenään yhteistyösopimuksen valmentajan palkkauksesta. Olympiakomitea osallistuu valmentajan palkkaukseen keskimäärin 15 000 euron vuosiosuudella, joka on noin kolmannes valmentajan palkkakuluista. Työnantajan ja Olympiakomitean lisäksi hankkeessa on usein kolmas palkanmaksajataho. Palkkauksen liittyen sovitaan valmentajan toimenkuvasta, valmennusryhmään kuuluvista urheilijoista, toimintaympäristöstä, kouluttautumisesta ja raportointivastuusta. Nuorten olympiavalmentajamäärät ovat kasvaneet vuosittain ja 60 valmentajan tavoitteeseen päästiin vuonna 2011, vuoden alkuperäisestä tavoitteesta myöhässä.

      Nuorten olympiavalmentajaselvityksen tarkoituksena oli työnantajan näkökulmasta arvioida hankkeen toteutumista ja sen kehittämistä. Koska kesälajien NOV:ien palkkausta koskevat yhteistyösopimukset ovat katkolla 31.12.2012, selvityksessä keskityttiin pelkästään kesälajien valmentajien työnantajiin. Tutkittavia teemoja olivat työnantajan oma toiminta, kumppaneiden toiminta, valmentajan toiminta sekä nuorten olympiavalmennushankkeen kehittäminen. Arviointia varten haastateltiin 22 työnantajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina puhelinhaastatteluina, jotka kestivät 30–50 minuuttia. Haastatteluiden aikana tehtiin muistiinpanot, jotka kirjoitettiin puhtaaksi välittömästi saman päivän aikana.

      Hanke vastasi erittäin hyvin työantajien tarpeita. Sen avulla saatiin lisättyä pätevien päätoimisten valmentajien määriä ja näin vahvistettua nuorten urheilijoiden valmennusta. Lisäksi tavoiteltiin urheilijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä ja menestymistä. Työnantajat olivat hoitaneet Olympiakomitean asettamat velvoitteet. Yhteispalkkausjärjestelmä koettiin hyväksi toimintamalliksi ja sen myötä pystyttiin lähtemään mukaan hankkeeseen. Yleisin palkkausmuoto oli yksi kolmasosa per osapuoli (työnantaja, Olympiakomitea ja kolmas kumppani). Yleensä yhteistyössä toimijoiden välillä ei ollut ongelmia, mutta muutamassa tapauksessa urheiluseurakumppani aiheutti ylimääräisiä haasteita. Valmentajien toimenkuvat vastasivat Olympiakomitean kanssa sovittua. Valmentajat olivat myös suoriutuneet työstään hyvin. Työantajat nostivat valmentajien työn haastavuuden esille ja muun muassa työnohjaukseen kaivattiin tukea. Muita kehityskohteita olivat työnantajan ja Olympiakomitean välisen yhteydenpidon lisääminen, valmentajien verkostoituminen ja lajien välinen yhteistyö.

      Työnantajat arvioivat hanketta positiivisesti. Jatkossa selvitetään nuorten olympiavalmentajien kokemuksia aiheesta ja verrataan niitä työnantajien kokemuksiin hankkeen toimivuudesta. Huippu-urheilun muutosryhmän tavoitteena on lisätä nuorten olympiavalmentajamäärää (200 valmentajaa vuoden 2015 lopulla) merkittävästi. On tärkeää pohtia, miten tämä toteutetaan järkevästi. Mistä saadaan resursseja tavoitteen toteuttamiseen unohtamatta nykyisten toimintaympäristöjen tärkeyttä? Suurin osa työantajista suhtautui myönteisesti akatemiakehitykseen ja se voisikin olla järkevin tapa kehittää myös nuorten olympiavalmennusta. Se mahdollistaisi muun muassa työnantajien korostaman valmentajien verkostoitumisen ja lajien välisen yhteistyön kehittämisen.

    VALMENNUSKESKUSARVIOINTI

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Lämsä, Jari; Nummela, Ari;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 100
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: valmennuskeskus, arviointi, resurssit, osaaminen, kumppanuus
    • ISBN: 978-952-5676-54-9
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Valmennuskeskusarviointihanke toteutettiin Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta vuoden 2011 jälkimmäisellä puoliskolla. Arvioinnin tarkoituksena oli tuottaa tietoa suomalaisten liikunnan koulutuskeskusten yhteydessä toimivista valmennuskeskuksista päätöksenteon tueksi. Arvioinnin tavoitteena oli aluksi määritellä huippu-urheilun valmennuskeskustoiminnan kriteerit ja sen jälkeen kerätä tietoa valmennuskeskustoiminnasta sekä asettaa opistot järjestykseen valmennuskeskustoiminnassa.

      Suomalainen valmennuskeskustoiminta on viime vuosikymmeninä kehittynyt lähinnä paikallisten ja alueellisten toimijoiden omien strategioiden, tavoitteiden ja päätösten perusteella. Keskusten tehtäviä on linjattu myös yhteistyössä opetusministeriön ja olympiakomitean kanssa. Tämä kehitystyö ei kuitenkaan ole johtanut keskusten virallistamiseen, eikä valmennuskeskustoiminnalle näin ollen ole luotu toimintaa etukäteen määrittäviä kriteerejä. Valmennuskeskusten arvioinnissa hyödynnettiin panos-tuotos mallia keskusten toiminnan kuvaajana, painottaen panosten ja prosessien arviointia. Arvioinnissa kysyttiin seuraavia kysymyksiä: Miten valmennuskeskus on organisoitu ja millaisia resursseja sillä on käytössään? Millaista huippu-urheiluvalmennuksen osaamista opistoilla on ja miten osaaminen kohtaa käytännön tarpeen? sekä Millä tavoin yhteistoiminta valmennuskeskusten ja lajiliittojen välillä rakentuu, toimii ja kehittyy?
      Arviointiin osallistuivat kaikki 14 urheilu- ja liikuntaopistoa. Arviointiaineisto koottiin valmennuskeskuksille ja valmennuskeskushenkilöstölle suunnatuilla kyselyillä, lajiliittojen toiminnanjohtajien ja huippu-urheilujohtajien haastatteluilla sekä arviointikäynnillä opistoilla. Arvioinnin kohteita oli yhteensä 22 ja ne jakautuivat eri osa-alueisiin seuraavasti: huippu-urheilun rakenteet ja resurssit (6), olosuhteet (3), valmennuksen asiantuntemus ja osaaminen (5), lajikumppanuudet (3) sekä leiri- ja päivittäisharjoittelu (5). Arvioinnissa jokainen osa-alue pisteytettiin ja lopulta opistoille laskettiin kokonaispistemäärä, jonka mukaisesti ne voitiin asettaa paremmuusjärjestykseen.

      Arvioinnin tulosten perusteella Kuortaneen ja Pajulahden valmennuskeskustoiminta osoittautui vahvimmaksi ja monipuolisimmaksi. Suomen urheiluopiston vahvuutena olivat laajat kumppanuudet sekä valmentajakoulutus. Vuokatin ja Lapin urheiluopistojen aktiivinen panostus hiihtolajeihin nosti opistot korkealle arvioinnissa. Eerikkilän, Kisakallion ja Varalan opistoissa on jokaisessa tehty merkittäviä muutoksia valmennuskeskustoiminnassa. Eerikkilän ja Palloliiton uudelleen löytynyt yhteistyö täyttää strategisen kumppanuuden kriteerit, Kisakallio on perustanut valmennuskeskuksen ja herättänyt mielenkiintoa useissa lajeissa, kun taas Varalassa urheiluakatemiatoiminta on korvaamassa aiempaa valmennuskeskustoimintaa. Muissa opistoissa valmennuskeskustoimintaa oltiin joko käynnistämässä tai toiminta pohjautui vahvasti terveys- ja harrasteliikunnan varaan.

      Arvioinnin johtopäätöksissä tehdään ehdotus valmennuskeskusten toiminnan ja tehtävien määrittämisestä yhteistyössä opistojen, opetus- ja kulttuuriministeriön, Olympiakomitean sekä muiden sidosryhmien kesken, jotta valmennuskeskusten toiminnan kehittäminen ja myös arviointi osana suomalaista huippu-urheilua paranisi.

    VALMENTAJAKYSELY - KUVAUS SUOMALAISTEN VALMENTAJIEN TAUSTOISTA JA VALMENTAJAURAN AIKAISISTA OPPIMISTILANTEISTA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Blomqvist, Minna, Häyrinen, Mikko; Hämäläinen, Kirsi;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 60
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-52-5
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Written in cooperation with these organizations: HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
    • Tämä julkaisu esittelee laajan suomalaisvalmentajille suunnatun kyselyn tuloksia. Raportissa muodostetaan yleiskuva suomalaisesta valmentajakunnasta sekä esitetään, mitä oppimistilanteita valmentajat ovat valmentajauransa aikana käyttäneet ja kuinka tärkeäksi he ovat nämä oppimistilanteet kokeneet oman valmentajana oppimisen ja kehittymisensä kannalta. Vaikka valmentajan osaamisen kehittymistä on kansainvälisesti tutkittu jo jonkin verran, ei vastaavaa kartoitusta valmentajien oppimistilanteista ja lähteistä ole Suomessa tehty.

      Kyselylomake lähetettiin kesällä 2009 nettikyselynä kahden eri jakelukanavan kautta 5 064 vastaanottajalle. Vastauksia palautui määräaikaan mennessä yhteensä 2 476 (kokonaisvastausprosentti 49 %). Tähän raporttiin on valittu kaikkien vastaajien joukosta mukaan vastaajat, jotka kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana olivat aktiivisesti toimineet valmentajina tai ohjaajina (n=2213).

      Valtaosa kyselyyn vastanneista valmentajista oli miehiä (70 %), kaksi kolmasosaa sijoittui ikä-luokkaan 30—49 vuotta ja asui joko yli 50 000 asukkaan kunnissa tai pääkaupunkiseudulla. Valmentajakoulutusta oli 93 %:lla vastaajista ja korkeimpana valmentajakoulutuksena noin puolella oli lajiliiton I-tason koulutus, neljäsosalla II- tai III-tason koulutus ja korkea-asteen valmentajakoulutus oli noin joka viidennellä vastaajalla. Omaa kilpaurheilukokemusta oli 84 %:lla vastanneista, ja valmennustoiminnan aloittamisen yleisimpiä syitä olivat oma lajiharrastustausta tai oman lapsen lajiharrastus. Valmentajakokemusta oli vastaajille kertynyt keskimäärin 10 vuotta, ja kyselyntekohetkellä valtaosa (65 %) toimi valmennustehtävässään vapaaehtoispohjalta. Valmennuskertoja kertyi viikossa keskimäärin neljä, ja aikaa valmentamiseen käytettiin noin 10 tuntia viikossa.

      Useimmin toteutuneet ja myös tärkeimmiksi koetut oppimistilanteet suomalaisvalmentajilla olivat arkivalmennuksen kautta saatava kokemus ja tieto, oman lajin valmentajilta oppiminen ja omat kokemukset urheilijana. Myös oman valmennustoiminnan arviointi ja pohdinta sekä yhteistyö valmentajakollegoiden kanssa olivat tärkeiksi koettuja ja lähes kaikki valmentajat olivat lisäksi hakeneet valmennukseen liittyvää tietoa kirjoista, lehdistä ja internetistä. Kahdeksan kymmenestä valmentajasta oli osallistunut lajiliiton tasokoulutukseen ja noin puolet vastaajista koki sen erittäin tärkeäksi valmentajana oppimisen ja kehittymisen kannalta. Tärkeimmiksi arvioiduissa oppimistilanteissa havaittiin myös pieniä eroja vastaajien koulutuksesta, kokemuksesta ja urheilutaustasta riippuen. Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan valmentajana oppimista ja kehittymistä tapahtuu suuremmassa määrin kokemuksen kuin koulutuksen kautta hyvin monenlaisissa tilanteissa ja yhteyksissä. Valmentajakoulutuksen sekä muiden valmentajille kohdistettavien tukimuotojen kehittämisessä tulisi ottaa huomioon, että yhtä ainoaa ja oikeaa kehityspolkua valmentajaksi on vaikea määritellä. Tehokkaaseen oppimistulokseen pääseminen näyttäisi lisäksi edellyttävän monien erilaisten oppimistilanteiden yhdistämistä.

    VALMENTAMINEN AMMATTINA SUOMESSA 2012

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Kärmeniemi, Mikko;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2012
    • Page count: 43
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: valmentajat, ammattilaiset, ammatillistuminen
    • ISBN: 978-952-5676-56-3
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tämä selvitys on jatkoa Suomen Valmentajat ry:n toteuttamalle selvitykselle Valmentaminen ammattina Suomessa 2002. Raportin tarkoituksena on kartoittaa Suomessa toimivien ammattivalmentajien lukumäärä ja työnantajat sekä hahmottaa laadullisia tekijöitä valmentajien työolosuhteissa. Tämän lisäksi tarkastellaan sitä, miten edellä mainitut tekijät ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiedot on kerätty kyselylomakkeilla niin eri organisaatioilta (lajiliitot, urheiluopistot, urheiluoppilaitokset ja Puolustusvoimat) kuin itse valmentajilta, minkä lisäksi puhelin- ja sähköpostihaastatteluita on käytetty vaadittavien tietojen kartoittamiseksi. Valmentajakysely (N=2956) lähetettiin kaikille Suomen Valmentajat ry:n jäsenille ja vastauksia saatiin kaikkiaan 462, lopulliseksi vastausprosentiksi muodostui näin ollen 16 %. 56 prosenttia vastaajista edustaa yksilölajeja ja naisia vastaajista on puolestaan neljäsosa.

      Selvityksen tuloksena havaittiin, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana valmentajakunnassa on havaittavissa ammattimaistumista. Ammattivalmentajien määrä on kasvanut reilulla 400 valmentajalla, mutta vieläkin keskeisempi muutos on päätoimisten valmentajien määrän kehitys eri organisaatioissa. Toteutetut kehittämistoimenpiteet ovat voineet vaikuttaa näihin muutoksiin positiivisesti. Urheiluseurat toimivat edelleen ammattivalmentajien pääasiallisena työllistäjänä ja niiden osuus on suhteellisesti arkasteltuna kasvanut sitten vuoden 2002. Lajiliitoissa valmentajamäärät ovat puolestaan vähentyneet eniten, mutta myös ne ovat onnistuneet lisäämään päätoimisten lukumääriä. Lajikohtainen tarkastelu osoittaa, että monessa lajissa on myös tehty ansiokasta työtä valmentamisen ammattimaistumisen suhteen. Eniten ammatti valmentajien lukumäärä on kasvanut jääkiekon, jalkapallon, tenniksen, taitoluistelun ja uinnin parissa. Pudotusta taas on tapahtunut koripallossa, voimistelussa, yleisurheilussa ja suunnistuksessa.

      Ammattivalmentajakunnan laadullisia muutoksia tarkasteltaessa havaitaan, että viimeisen kymmenen vuoden aikana valmentajien keski-ikä on noussut. Se kertoo toisaalta siitä, että työpaikoista on muodostunut pysyviä, mutta myös siitä, että nuorille ei ole löytynyt päätoimisia paikkoja. Koulutuksen osalta valmentajan ammattitutkinto ja valmentajan erikoisammattitutkinto ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman tavoiteltuna koulutusmuotona. Tuloissa kehitys on puolestaan kaiken kaikkiaan ollut positiivista, mitä voidaan pitää luonnollisena kehityspiirteenä ottaen huomioon päätoimisten valmentajien määrän kasvu. Lisäksi kirjalliset työsopimukset ovat yleistyneet, mutta niiden sisällöt ovat edelleen kirjavia.

    FORTUM TUTOR -OHJELMAN ARVIOINTI

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Nieminen, Maarit;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2011
    • Page count: 60
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: tutorointi, valmentajat
    • ISBN: 978-952-5676-39-6
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tutorilla tarkoitetaan yleensä henkilöä, joka auttaa oppijaa hankkimaan itsenäisessä opiskelussa tarvittavia taitoja ja strategioita. Organisoidussa koulutuksessa tutorointi on asiantuntijoiden suunnitelmallista, määrätietoista ja joustavaa toimintaa, jolla tavoitellaan ohjattavien oppijoiden saavuttavan oppimistavoitteensa entistä itsenäisemmin työskennellen. Fortum Tutor -ohjelmassa tutoroinnilla tarkoitetaan valmentajien innostamista, kouluttamista sekä henkilökohtaista tukea valmentamisessa. Tutoria voidaan pitää valmentajan henkilökohtaisena sparraajana, ”lempeänä peräänkatsojana”.

      Suomen Palloliitto ja Fortum käynnistivät keväällä 2009 Fortum Tutor -ohjelman. Ohjelman tarkoituksena on auttaa ja tukea alle 12-vuotiaiden jalkapalloilijoiden aloittelevia valmentajia. Fortum Tutor -ohjelman toiminnassa keskeisellä sijalla on valmentajan ja tutorin välinen, yleensä harjoituksissa tapahtuva, kanssakäyminen. Tutor vierailee joukkueen harjoituksissa ja antaa valmentajalle kehitys- ja parannusehdotuksia, jotta valmentajien taidot paranisivat ja sitä kautta
      lapsille saataisiin laadukkaampia harjoituksia. Tässä arvioinnissa selvitettiin valmentajien, tutoreiden ja seuratoimijoiden kokemuksia ohjelmasta sekä kuvattiin ohjelman toimintaa ja tarkasteltiin sen tavoitteiden toteutumista.

      Arviointia varten haastateltiin kymmenen valmentajaa kuudesta seurasta sekä toteutettiin ohjelmassa mukana oleville tutoreille ja seurojen yhteyshenkilöille kysely. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituina lomakehaastatteluina ja ne kestivät 20–40 minuuttia. Yhtä lukuun ottamatta haastattelut toteutettiin puhelimitse. Haastateltaviksi valittiin sekä miehiä että naisia, ohjelmassa toista vuotta mukana olevia ja valmennustaustaltaan hieman erilaisia valmentajia. Haastattelut
      litteroitiin ja vastaukset teemoiteltiin analysointia varten. Tutoreiden kysely toteutettiin strukturoituna lomakekyselynä, johon vastasi 77 % ohjelmaan osallistuvista tutoreista. Myös kysely seuratoimijoille toteutettiin strukturoituna kyselynä ja siihen vastasi 67 % ohjelmaan osallistuvien seurojen yhteyshenkilöistä.

      Raportin perusteella sekä valmentajien, tutoreiden että seuratoimijoiden suhtautuminen Fortum Tutor -ohjelman toimintaan oli pääosin positiivinen. Valmentajat kokivat saaneensa hyötyjä niin harjoitustapahtuman kehittämiseen kuin itseluottamusta omaan toimintaan valmentajana. Tärkeimpänä asiana valmentajat pitivät tutoreilta saatua henkistä tukea. Tutoreiden näkemysten mukaan ohjelma toimii jo tällaisenaan hyvin, eikä vaadi suuria muutoksia tulevaisuudessa.
      Seuratoimijoiden mielestä tutorointia tulisi tulevaisuudessakin suunnata mahdollisimman laajalle valmentajajoukolle.

      Arvioinnin pohjalta Fortum Tutor -ohjelman kehittämisessä tärkeitä kysymyksiä ovat muun muassa ohjelman tavoitteet tulevaisuudessa, tutorointiin osallistuvien valmentajien ja seurojen sitouttaminen toimintaan sekä tutoroinnin kohdistaminen sitä tarvitseviin ja haluaviin valmentajiin. Yksittäisen valmentajan kannalta tutorointia pitäisi vielä enemmän pystyä räätälöimään valmentajan henkilökohtaisten tarpeiden mukaan.

    KOHTI KESTÄVÄÄ HUIPPU-URHEILUMENESTYSTÄ: LAJILIITTOJEN HUIPPU-URHEILUJÄRJESTELMIEN KEHITYSPROSESSIN ARVIOINTI

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Kujanpää, Ville;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2011
    • Page count: 63
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: arviointi, huippu-urheilu, valmennusjärjestelmä, yhteistyö
    • ISBN: 978-952-5676-37-2
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Lajiliittojen huippu-urheilujärjestelmien kehitysohjelma on Suomen Olympiakomitean vuonna 2007 käynnistämä hanke. Hankkeeseen osallistuivat olympiakomitean kanssa yhteistyössä Kilpa-ja huippu-urheilun tutkimuskeskus ja neljä valtakunnallista valmennuskeskusta; Vierumäki, Pajulahti, Kuortane ja Vuokatti. Hankkeen tarkoituksena on saattaa lajiliittojen huippu-urheilun strateginen kehittäminen raiteilleen. Tässä raportissa arvioidaan kehitysprosessin pilottivaihetta, johon osallistui viisi lajiliittoa; Koripalloliitto, Lumilautaliitto, Tennisliitto, Taitoluisteluliitto ja Voimisteluliitto. Pilottivaihe ajoittui ajanjaksolle syksy 2007 – kevät 2009.

      Raportin sisältö perustuu pääasiassa prosessiarviointiin, joka tarkoittaa hankkeen toiminnan arviointia hankkeen toiminnan aikana. Raportti sisältää myös jonkin verran jälkiarviointia, jossa keskitytään prosessin tuloksiin. Arvioinnin aineisto koostuu prosessiin osallistuneiden henkilöiden verkkokyselystä, prosessin keskeisten toimijoiden haastatteluista sekä prosessin tuloksena syntyneistä kirjallisista dokumenteista. Kaikki lajiliitot olivat tyytyväisiä prosessin antiin ja näkivät prosessin läpikäymisen merkittävänä askeleena oman huippu-urheilutoimintansa kehitystyössä. Prosessin aikana jokainen laji teki kattavan analyysin huippu-urheilunsa tilasta ja sai hyvät askelmerkit sen kehittämiseen. Prosessin aikana tehty työ konkretisoitui loppuraportissa, joka on nimeltään lajin huippu-urheilun kehitysohjelma 2010-luvulle. Siinä huippu-urheilun keskeiset kehitystoimenpiteet on kiteytetty strategisiksi kehityshankkeiksi. Prosessin aikana kävi ilmi, että vaikka pilottivaiheen lajien luonteet eroavat toisistaan, painivat ne pitkälti samanlaisen problematiikan parissa. Prosessin seurauksena suurempi joukko lajin toimijoita ymmärtää aiempaa paremmin, kuinka pitkäjänteistä työtä
      huippu-urheilun kehittäminen vaatii. Erittäin tärkeänä pidettiin sitä, että prosessin aikana lajin keskeiset toimijat saatiin säännöllisesti saman pöydän ääreen keskustelemaan lajin tulevaisuudesta. Lajin sisäinen, lajien välinen sekä lajin ja sidosryhmien keskinäinen yhteistyö on tiivistynyt huomattavasti prosessin seurauksena. Suurimpana varjona kehityshankkeiden jalkautuksen yllä nähtiin puutteelliset henkilö- ja talousresurssit. Tästä huolimatta jalkautusvaihe on käynnistynyt kaikkien lajien osalta hyvin.

      Suurimpana kysymysmerkkinä tulevaisuutta ajatellen on se, miten hyvin käynnistynyt huippuurheilun kehitystyö ja lajien välinen yhteistyö turvataan jatkossa. Lajit toivoivat heti prosessin jälkeen ja toivovat edelleen olympiakomitealta vahvaa tukea ja seurantaa kehityshankkeiden jalkautuksessa. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle olympiakomitean resurssit tuen antamisessa riittävät.

    PIKALUISTELUN JA MODIFIOIDUN JALKAPRÄSSITESTIN VOIMANTUOTTO JA LIHASAKTIIVISUUDET

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Ihalainen, Simo; Mikkola Jussi; Hynynen, Esa; Hänninen Janne; Järvinen Timo; Keränen Tapani, Lehtinen Pirjo; Nummela Ari;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2011
    • Page count: 27
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-36-5
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Kehitysprojektin tarkoituksena oli parantaa pikaluistelijoiden tehontuoton testausta uuden modifioidun
      jalkaprässin prototyypin avulla. Jalkaprässin toimivuutta testivälineenä tutkittiin vertaamalla
      30 sekunnin mittaista jalkaprässisuoritusta vastaavan pituiseen luistelusuoritukseen. Luistelusuoritusta
      ja jalkaprässisuoritusta vertailtiin toisiinsa fysiologisten (syke, laktaatti) ja biomekaanisten
      (voimantuotto, EMG) muuttujien avulla. Lisäksi jalkaprässin testituloksia vertailtiin lajikohtaiseen
      suorituskykyyn eri luistelumatkoilla.

      Tutkimuksessa käytettyjen fysiologisten muuttujien osalta suoritukset vastasivat toisiaan. Voimantuottoajassa suoritukset poikkesivat koko potkun keston osalta, mutta luistelun puristusvaihe vastasi jalkaprässin konsentrista voimantuottoaikaa. Luistelussa tuotetut voimat olivat suurempia
      kuin jalkaprässin voimat. Luistelun lihasaktiivisuudet vastasivat jalkaprässisuoritusta paremmin
      etureisien ja pohkeiden osalta kuin takareisien osalta. Suurin ero luistelun ja jalkaprässin potkujen
      välillä oli luistelun lähes isometrisen liukuvaiheen puuttuminen jalkaprässin potkusta. Tämän
      selkeän suoritusten välisen eron takia luistelun potkun simuloiminen jalkaprässissä oli
      mahdollista ainoastaan luistelun potkun puristusvaiheen osalta. Luistelun puristusvaihe ja jalkaprässin
      konsentrinen vaihe vastasivatkin toisiaan hyvin. Jalkaprässin antamista testituloksista
      löytyi tilastollisesti merkitsevät yhteydet lajikohtaiseen suorituskykyyn potkun maksimivoiman,
      keskimääräisen voiman, impulssin, hetkellisen tehon ja konsentrisen vaiheen tehon osalta.

      Laajempaa testauskäyttöä varten jalkaprässin ohjelmistoa on edelleen kehitettävä. Testeissä
      käytetty ohjelmisto laski tuotetun tehon arvot väärin, joten tehon arvot oli laskettava manuaalisesti
      kulmanopeuden ja voiman perusteella. Nopea palautteen anto ei tällöin ollut mahdollista,
      mikä on ehdoton vaatimus jalkaprässin käytölle pikaluistelijoiden testilaitteena. Testistä pitäisi
      pystyä antamaan nopeasti ainakin 30 sekunnin keskimääräinen teho, maksimaalinen tehonarvo
      (5 parhaan potkun keskiarvo) ja väsymisindeksi. Ohjelmistopäivitysten lisäksi myös prässin
      laitteistopuoli vaatii vielä kehitystä. Prässin kulmamuuttujien laskemiseen käytetty anturi ei soveltunut
      maksimaalisen suorituksen mittaamiseen, sillä suorituksen aiheuttamat kolahdukset ja
      iskut aiheuttivat virheitä mittaustuloksiin. Edellä mainittujen seikkojen takia erityisesti tehontuoton
      tuloksiin pitää suhtautua varauksella.

    TÄHTÄYSPISTEEN LIIKKEEN JA KEHON TASAPAINON VAIKUTUS AMMUNTASUORITUKSEEN MAAJOUKKUETASON JA KANSALLISEN TASON ILMAKIVÄÄRIAMPUJILLA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Ihalainen, Simo, Mononen, Kaisu; Kuitunen, Sami; Konttinen, Niilo; Salonen, Matti, Wedman, Pasi;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2011
    • Page count: 21
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: Kivääriammunta, tähtäyspisteen liike, kehon tasapaino
    • ISBN: 978-952-5676-45-7
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Ilmakivääriammunnassa suoritus koostuu neljästä eri osa-alueesta, jotka ovat pito, tähtäys, liipaisu ja jälkipito. Myös vakaan kehon tasapainon on katsottu olevan perusedellytys hyvän ammuntatekniikan saavuttamiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata huippuampujien ja kansallisen tason ampujien tähtäyspisteen liikettä ja tasapainoa toisiinsa, ja määrittää ammuntasuorituksen kannalta oleellisimmat muuttujat pidon, tähtäyksen, liipaisun ja tasapainon osalta.

      Tutkimukseen osallistui 15 Suomen ampumaurheiluliiton maajoukkueleireille osallistunutta kivääriampujaa, joista neljä maailmancupiin säännöllisesti osallistunutta ampujaa luokiteltiin huippuampujiksi ja muut kansallisen tason ampujiksi. Tutkittavat ampuivat omalla aseellaan kilpasarjan, johon kuului naisilla 40 laukausta ja miehillä 60 laukausta. Kaikista laukauksista mitattiin tähtäyspisteen liike ja osuma optoelektronisella ammunnanharjoittelujärjestelmällä (Noptel Oy, Suomi). Tähtäyspisteen liikettä kuvaavista muuttujista valittiin pääkomponenttianalyysin perusteella 9 muuttujaa kuvaamaan laukauksen pitoa, tähtäystä, liipaisua ja tähtäyksen kestoa. Ampujan kehon tasapaino tähtäyksen aikana mitattiin voimalevyn avulla (Metitur Oy, Suomi). Tasapainoa kuvaaviksi muuttujiksi valittiin painekeskipisteen paikan keskihajonta (sdX ja sdY) kolmella eri aikavälillä. Nämä ajanjaksot olivat 7-2, 2-0 ja 0,5-0 sekuntia ennen laukausta.

      Huippuampujien ryhmän osumien pistekeskiarvo (10,38 ± 0,07) oli odotetusti parempi (p<0.001) kuin kansallisen tason ampujien pistekeskiarvo (10,19 ± 0,16). Lisäksi huippuampujien pito, tähtäys ja liipaisu olivat parempia, sekä tasapaino vakaampi kuin kansallisen tason ampujilla. Huippuampujat myös käyttivät tähtäykseen pidemmän ajan kuin kansallisen tason ampujat. Kaikista tutkimuksessa mitatuista muuttujista pitoa kuvaava tähtäyspisteen vaakasuuntainen
      huojunta viimeisen sekunnin aikana ennen laukausta (DevX) oli vahvimmin yhteydessä osumien pistekeskiarvoon, ja DevX selitti 66 % pistekeskiarvon vaihtelusta. Kehon tasapainon osalta ampumalinjaan nähden kohtisuorassa suunnassa tapahtuvan huojunnan suuruus (sdX) oli yhteydessä sekä sarjan pistekeskiarvoon että pidon vakauteen, tähtäykseen ja liipaisuun. Huippuampujien ryhmän tasapaino tässä suunnassa oli myös kansallisen tason ampujia parempi. Tärkeimmistä pidon, tähtäyksen, liipaisun ja tasapainon muuttujista laadittiin viitearvot, joiden perusteella ampujan on mahdollista arvioida yksilöllisiä ammuntatekniikan vahvuusalueita
      ja kehityskohteita.

    TAVOITTEENA LAADUKAS MARATONKOULU

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Vesterinen, Ville; Hokka, Laura; Hynynen, Esa; Häkkinen, Keijo; Mikkola, Jussi; Nummela, Ari; Taipale, Ritva; Vänttinen, Sirpa;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2011
    • Page count: 40
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: maratonharjoittelu, yksilöllinen harjoittelu, kunto-ominaisuuksien kehitys, palautumisen seuranta
    • ISBN: 978-952-5676-44-0
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Urheilun ja kuntoliikunnan laadukas palvelujärjestelmä -kehittämishankkeeseen liittyen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa toteutettiin kaksi maratonkoulua vuosina 2007–2009. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää palveluprosessi, joka takaa turvallisen, laadukkaan, tuloksekkaan ja yksilölliset tekijät huomioon ottavan palvelun kunnon kehittämisestä kiinnostuneille kuntoilijoille tai urheilijoille.

      Noin seitsemän kuukauden maratonkouluihin valittiin yhteensä 62 (maratonkoulu I. 30 miestä, maratonkoulu II. 21 naista ja 11 miestä) kuntoilijaa (33,8 ± 7,3 v). Kuntoilijoille laadittiin yksilöllinen harjoitusohjelma, jonka tähtäimenä oli maraton/puolimaraton maratonkoulun lopussa. Kuntoilijoiden harjoittelua ja kunnon kehittymistä seurattiin mm. harjoituspäiväkirjaseurannalla, yösykevariaatiomittauksilla sekä voima- ja juoksutestein, johon sisältyivät mm. MART- (maksimaalinen anaerobinen juoksutesti) ja maksimaalinen hapenoton testi. Mittaukset tehtiin neljä kertaa; projektin alussa sekä perus-, voima- ja maratonharjoittelujaksojen jälkeen.

      Maratonkoulun aikana maksimaalinen hapenotto kehittyi 6 ± 11 %, juoksumattotestin maksiminopeus 8 ± 12 %, anaerobisen kynnyksen nopeus 11 ± 13 % ja aerobisen kynnyksen nopeus 14 ± 13 %. Projektin lopussa 46 kuntoilijaa juoksi harjoittelun tavoitteena olleen maratonin.

      Heistä 23 oli ensikertalaisia (ka 4:27 ± 0:27), joista kaikki juoksivat maratonin kunniakkaasti maaliin. Kuntoilijoista 23:lla oli jo kokemusta maratonista (ennen projektia 4:03 ± 0:31 > projektin jälkeen 3:45 ± 0:23). Heistä uuden maratonennätyksen juoksi kaikkiaan 18 henkilöä (suurimmat ennätysparannukset n. 40 min). Lisäksi osa kuntoilijoista juoksi projektin lopussa puolimaratonin. Maratonkoulun aikaisten kuntomuutosten ja maratontulosten perusteella harjoittelun voi todeta onnistuneen yleisesti hyvin. Tulosten perusteella näyttäisi, että kuntoilijoiden peruskestävyysharjoitusten vauhtien laskemisella ja toisaalta vauhtiskaalan suurentamisella, harjoituksien keston vaihtelulla ja viikkorytmityksellä harjoittelusta saatiin selvästi tuottavampaa, jopa ilman kokonaisharjoittelumäärän kasvua. Harjoittelun kuormittavuuden ja elimistön palautumisen seuranta oli maratonkoulun aikana suuressa roolissa. Palautumisen seuranta osoittautui erittäin hyödylliseksi myös kuntoilijoilla, vaikka harjoittelu yksistään ei ole niin kuormittavaa kuin esimerkiksi urheilijoilla. Sen sijaan harjoittelun, työn ja muun elämän kuormitus yhdessä saattaa aiheuttaa ylikuormitusta, jonka takia yksilöllisen harjoitusohjelman sekä harjoittelun kuormittavuuden ja elimistön palautumisen seurannan on suositeltavaa olla osana laadukkaan maratonkoulun sisältöä. Nykymenetelmin tämä on kuitenkin haastavaa toteuttaa kustannustehokkaasti, joten uudelle
      harjoittelun seurantamenetelmälle on tarvetta.

    ULKOISEN PALAUTTEEN MERKITYS AMPUMASUORITUKSEN HARJOITTELUSSA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Konttinen, Niilo; Mononen, Kaisu; Ruiz, Montse; Pihlaja, Tuomo;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2011
    • Page count: 27
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: ampumaharjoittelu, ulkoinen palaute, tulospalaute, äänipalaute, psykomotorinen
    • ISBN: 978-952-5676-43-3
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tutkimushankkeessa selvitettiin tehostetun näkö- ja äänipalautteen vaikutusta oppimisprosessiin ampumasuorituksen harjoittelussa. Tutkimus toteutettiin KIHUn ja puolustusvoimien yhteistyönä vuosina 2000–2009 ja koehenkilöinä toimi kaikkiaan 218 varusmiestä ja 32 kadettia. Tutkimushanke koostui viidestä eri osatutkimuksesta, joissa kaikissa käytettiin optoelektronista ammunnanharjoittelulaitteistoa tavanomaisen ampumaradalla tapahtuvan kovapanosammunnan sijasta.

      Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa uutta kokeellista tutkimustietoa suorituksesta annettavan ulkoisen palautteen merkityksestä monimutkaisen taitosuorituksen oppimisessa. Puolustusvoimien äkökulmasta tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoa ampumakoulutuksen kehittämistä varten.

      Tutkimuksissa käytetyt ääni- ja näköpalautteet osoittautuivat tehokkaiksi ja niiden avulla saavutettiin parempia tuloksia kuin perinteisen palautteettoman ampumaharjoittelun avulla. Tulosten perusteella on selvää, että tehostetuilla palautemuodoilla olisi mahdollista tukea myös puolustusvoimien ampumakoulutusta. Lähes kaikissa tutkimuksissa havaittiin positiivinen yhteys palautteen määrän ja tuloskehityksen välillä.

      Puolustusvoimien kannalta tärkeä havainto on, että jo varsin vähäisellä omatoimisen harjoittelun lisäyksellä voidaan saavuttaa merkittävä parannus varusmiesten ampumataidossa. Osatutkimusten harjoitusjaksojen kokonaiskesto oli vain 5-6 tuntia ja ammuttujen laukausten määrä koehenkilöä kohti noin 450. Tutkimuksessa käytetyillä optoelektronisilla laitteistoilla omatoiminenkin harjoittelu voidaan suorittaa turvallisesti. Kovapanosammuntoihin verrattuna etuina ovat myös alhaiset kustannukset ja vähäiset ympäristövaikutukset.

      Varusmiehet ja kadetit olivat hyvin motivoituneita osallistumaan tutkimuksiin. Valtaosa heistä arvioi harjoittelun parantaneen ampumataitoa. Harjoittelun ei myöskään koettu haitanneen varusmiespalvelusta; valtaosa vastaajista arvioi tutkimukseen osallistumisen päinvastoin tuoneen jopa lisää mielekkyyttä palvelukseen.

    URHEILUVAMMOJEN ESIINTYMINEN JA NIIDEN HOITO NUORISOURHEILUSSA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Konttinen, Niilo; Mononen, Kaisu; Mononen, Pihlaja, Tuomo; Sipari, Tommi; Arvinen-Barrow, Monna; Selänne, Harri ;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2011
    • Page count: 16
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-40-2
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tässä raportissa esitellään laajan urheilua harrastavien nuorten keskuudessa tehdyn kyselyn tuloksia. Kysely lähetettiin seitsemän eri lajiliiton yhden ikäluokan kaikille urheilijoille ja kyselyn yhtenä osa-alueena olivat urheiluvammat. Urheiluvammalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sellaista harjoittelun tai kilpailemisen seurauksena tai niiden yhteydessä esiintynyttä fyysistä haittaa, joka esti urheilijaa harjoittelemasta tai kilpailemasta vähintään neljän päivän ajan. Tutkimuksen tavoitteena oli saada yleiskuva urheiluvammojen esiintymisestä nuorilla urheilijoilla. Kysymysten avulla kartoitettiin urheiluvammojen määrää, hoitoa ja seurauksia.

      Urheiluvammat katkaisevat urheiluharrastuksen ja voivat pahimmillaan johtaa urheilun lopettamiseen kokonaan. Tässä tutkimuksessa kerättyä tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi vammojen ennaltaehkäisyn suunnittelussa ja jatkotutkimusten kohdentamisessa. Aineisto mahdollistaa lajien välisen vammariskin vertailun ja eri lajeille tyypillisten vammojen tunnistamisen.

    HUIPPU-URHEILUN RAHOITUS JA RAKENNE ITÄVALLASSA

    KILPA- JA HUIPPU-URHEILUN T&K -TOIMINTA SUOMESSA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Haarma, Maarit; Lämsä, Jari; Viitasalo, Jukka; Paajanen, Minna;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2010
    • Page count: 102
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-22-8
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU päivitti strategiansa vuoden 2008 aikana.
      Prosessin aikana nousi esiin tarve valtakunnallisen tutkimus- ja kehittämisohjelman
      rakentamiseksi alalle. KIHUn hallitus esitti, että opetusministeriö käynnistäisi prosessin,
      jonka lopputuloksena Suomeen syntyy kilpa- ja huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämisohjelma.
      Opetusministeriö antoi kesäkuussa 2009 KIHUlle tehtävän laatia selvitys
      suomalaisen huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan (T&K -toiminnan) tilasta.
      Selvitys on osa opetusministeriön asettaman huippu-urheilun strategiatyöryhmän työtä.
      (Opetusministeriö 2009.)

      Kilpa- ja huippu-urheiluun liittyvät T&K -toiminnan kartoitus kattoi maamme yliopistoissa,
      ammattikorkeakouluissa, urheiluopistoissa ja liikuntalääketieteenkeskuksissa sekä
      tutkimus- ja kehityskeskuksissa (KIHU, Snowpolis, Verve, Seinäjoen teknologiakeskus)
      tehtävän T&K -toiminnan. Kartoitus aloitettiin internet-hakuina ja täydennettiin haastatteluilla.
      Selvityksen alussa määriteltiin varsin väljästi kilpa- ja huippu-urheilun tutkimus- ja kehitystoimintaa.
      Valinta oli tietoinen, vaikka sen tiedettiin aiheuttavan haasteita aineiston
      keräämiselle. Toisaalta tärkeää oli saada esiin seikka, että kilpa- ja huippu-urheilun
      T&K -toiminta ymmärretään eri tavalla eri yksiköissä. Tärkeää olisikin luoda yhtenäisempi
      määritelmä kilpa- ja huippu-urheilun T&K -toiminnalle.

      Lopputuloksena oli, että liikuntatieteellistä tutkimusta tehdään Suomessa runsaasti, mutta
      kilpa- ja huippu-urheiluun liittyvä T&K -toiminta on varsin vähäistä ja se on levittäytynyt
      laajasti ympäri Suomea. Muutamista tutkimuskeskittymistä huolimatta T&K -toiminta
      on kansallisesti vailla selkeää koordinointia ja lepää yksittäisten henkilöiden ja heidän
      omien intressiensä varassa. Toisena merkittävänä puutteena voidaan pitää rahoitusta.
      Liikuntatieteelliseen T&K -toimintaan suunnataan rahoitusta, mutta kilpa- ja huippuurheilun
      osuus on melko pieni ja rahoituksen saaminen on haastavaa. Haasteista huolimatta
      monet haastatelluista näkivät tulevaisuudessa kilpa- ja huippu-urheilun T&K -
      toiminnan osana yksiköiden työtä.

      Kilpa- ja huippu-urheilun T&K -toiminnan ongelmana ei ole tutkimustiedon puute tai laatu.
      Tutkimustietoa ei sen sijaan usein tuoteta kilpa- ja huippu-urheilun lähtökohdista ja
      lisäksi tutkimustyötä tekevien ja kehitystyöhön keskittyvien yksiköiden välinen etäisyys
      on usein suuri ja tutkimuksen ja kehitystyön tekijöiden välinen vuorovaikutus saattaa
      olla vähäistä.

    MIES- JA POIKALENTOPALLOILIJOIDEN HYPPYSYÖTÖN BIOMEKAANINEN ANALYYSI

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Mikko Häyrinen, Tuomas Mikkola, Minna Blomqvist, Pekka Lahtinen, Pertti Honkanen, Antti Paananen ;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2010
    • Page count: 34
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-20-4
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Aloitussyötön merkitys huippumieslentopallossa on suuri. Joukkueen on erittäin vaikeaa menestyä ilman tehokasta aloitussyöttöä. (mm. Fröhner & Zimmermann 1996; Häyrinen ym. 2000; Häyrinen ym. 2004; Palao ym. 2004; Zetou ym. 2006). Lisäksi aloitussyötön teholla havaittiin vuonna 2007 KIHUlla tehdyssä tutkimuksessa olevan selkeä yhteys pallon voittamiseen. 61 % syötöistä miesten huippulentopallossa oli kovia hyppysyöttöjä, joiden teho riippui suuresti syötön nopeudesta. (Häyrinen ym. 2008.)

      Hyppysyötön biomekaniikkaa on tutkittu mm. Iso-Britannian maajoukkuepelaajilta (Coleman 1997),
      Taiwanin ja Venezuelan maajoukkuepelaajilta vuonna 2002 (Huang & Hu 2007) ja MM-kisoissa 2006
      neljältä pelaajalta (Masamura ym. 2007). Colemanin (2007) ja Huangin & Hun (2007) tutkimuksissa
      syöttöjen nopeudet olivat matalampia (85,3±7,6 km/h ja 91,4±18,4 km/h) kuin vuonna 2007 miesten
      huippujoukkueilta mitatut nopeudet (95,3±12,6 km/h) (Häyrinen ym. 2008). Masamuran ym. (2007)
      tutkimuksessa pallon nopeutta ei ilmoitettu, mutta muita muuttujia esitettiin. Nuorten pelaajien (n. 18 v) hyppysyöttöön liittyviä tutkimuksia ei kirjallisuudesta löydy.

      Tämän projektin tarkoitus oli selvittää liikeanalyysin avulla hyppysyötön nopeuteen vaikuttavia tekijöitä miesten huippulentopallossa ja verrata niitä 17–19-vuotiaiden poikien hyppysyöttöihin.

    MIESTEN LENTOPALLON LAJIANALYYSI KOLMELLA ERI TASOLLA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Häyrinen, Mikko; Lehto, Henri; Mikkola, Tuomas; Honkanen, Pertti; Paananen Antti; Lahtinen, Pekka; Blomqvist, Minna;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2010
    • Page count: 29
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978-952-5676-24-2
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Miesten huippumaajoukkuelentopallosta on tehty lajianalyysi KIHUlla vuonna 1999 (Häyrinen
      ym. 2000a ja 2000b) ja kaksi aloitussyöttöön liittyvää tutkimusta (Häyrinen ym. 2008; Häyrinen
      ym. 2009a; Häyrinen ym. 2009b). Maailmalla on tehty myös viimeisen kymmenen vuoden
      aikana useita tutkimuksia, joissa on käsitelty huippulentopalloa eri näkökulmista; pelianalyysi
      (Häyrinen ym. 2004; Laios ym. 2004; Palao ym. 2004; Papadimitriou ym. 2004;
      Afonso ym. 2005; Gubellini ym. 2005; Laios & Kontouris 2005; Palao ym. 2007; Araujo ym.
      2009; Bergeles 2009; Monteiro ym. 2009), syöttötapa- ja nopeusanalyysi (Moras ym. 2008),
      aika-analyysi (Tompos 2003; Kountouris 2005) sekä hyppy- ja suoritusmääräanalyysi (Vilamitjana
      ym. 2008; Sheppard ym. 2009) Nuorten huippulentopallosta edellisten kaltaisia tutkimuksia
      on julkaistu hyvin vähän (Joao ym. 2009a; Joao ym. 2009b), ja SM-liigan peleistä
      analyysejä ei ole tehty.

      Edellisen KIHUlla tehdyn lajianalyysin jälkeen lentopallon sääntöihin on tullut joitakin muutoksia,
      mm. virallinen pallo on muuttunut, ja lisäksi peli on kehittynyt entistä nopeammaksi pelaajien
      fyysisten ja teknisten ominaisuuksien kehittyessä. Tästä syystä oli tarpeen päivittää huippulentopallon
      lajianalyysiä ja laajentaa se koskemaan myös nuorten maajoukkueita ja SMliigajoukkueita.
      Näiden analyysien avulla pyritään löytämään ydinkohtia niin miesten maajoukkueen,
      nuorten maajoukkueen kuin SM-liigajoukkueidenkin harjoittelun ja pelaamisen kehittämiseksi.

    SUOMALAISTEN VAMMAISHUIPPU-URHEILIJOIDEN KOKEMUKSIA URHEILIJAN ARKIPÄIVÄSTÄ

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Mononen, Kaisu; Konttinen, Niilo;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2010
    • Page count: 42
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: vammaishuippu-urheilu, paralympiaurheilu, kyselytutkimus, kokemukset
    • ISBN: 978-952-5676-31-0
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Vammaishuippu-urheilulla tarkoitetaan aikuisten ja tapauskohtaisesti 16-18 vuotiaista alkaen myös nuorten sitoutunutta, määrätietoista, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista maajoukkuetasoista toimintaa. Päämääränä on vammaisurheilijoiden menestyminen kansainvälisissä arvokilpai luissa, ennen kaikkea paralympialaisissa ja maailmanmestaruuskilpailuissa.

      Tämän kartoituksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten vammaishuippu-urheilijoiden näkemyksiä ja kokemuksia urheilijan arkipäivästä: taustatekijöistä, harjoittelusta, kilpailutoiminasta sekä valmennuksen tukitoimista. Selvitys on tehty yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa ja on lajissaan ensimmäinen Suomessa toteutettu kartoitus.

      Kartoitus toteutettiin postikyselynä vuosina 2006-2007. Kyseessä oli poikittaistutkimus, jossa kohderyhmänä olivat kaikki vuonna 2005 maajoukkuetoiminnassa mukana olleet vammaisurheilijat (n=204), joista miehiä oli 163 ja naisia 41. Kyselyn vastausprosentti oli 57,8 %. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista piti harjoitteluolosuhteitaan melko hyvinä tai sitä parempina. Yleisimmin vastaajat harjoittelivat 2-3 kertaa viikossa ja harjoitteluun käytetty kokonaisaika viikossa oli 5-7 tuntia. Kyselyyn vastanneet urheilijat olivat erityisen tyytyväisiä maajoukkuetoimintaan, etenkin leirityspaikkoihin ja joukkuehenkeen.

      Tapaamiset valmentajien kanssa vaihtelivat päivittäisistä tapaamisista satunnaisiin, muutaman kerran vuodessa tapahtuviin tapaamisiin. 46 % vastaajista tapasi henkilökohtaista valmentajaansa kerran viikossa tai useammin, kun taas laji- tai päävalmentajaa tavattiin harvemmin. Noin 70 % vastaajista arvioi saavansa valmennusta ja ohjausta vähintään yhtä paljon tai enemmän kuin suomalaiset kilpakumppaninsa. Hieman alle puolet vastaajista arvioi saavansa saman verran tai enemmän valmennusta verrattuna kansainvälisiin kilpakumppaneihinsa.

      Lähes 90 % vastaajista piti yleistä terveydentilaa, taloudellista tukea ja hyviä harjoitteluolosuhteita keskeisinä menestyksen avaintekijöinä. Sairastumiset ja loukkaantumiset, taloudelliset vaikeudet sekä perheeseen liittyvät asiat vastaavasti heikensivät halukkuutta harrastaa kilpaurheilua.

      Yli kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi saamansa taloudellisen tuen määrän vähäiseksi tai ei läheskään riittäväksi. Taloudellista tukea toivottiinkin sekä paralympiakomitean, vammaisurheilujärjestöjen että lajiliiton taholta.

    TECHNICAL AND TACTICAL GAME ANALYSIS OF ELITE BASKETBALL IN THREE DIFFERENT LEVELS

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Lehto, Henri; Häyrinen, Mikko; Fay, Tristan; Tammivaara, Ari; Dettmann, Henrik; ;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2010
    • Page count: 53
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: ISBN 978-952-5676-29-7
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • In recent years basketball has changed as a sport due to recent changes in the rules and development of the game and the players. The game has changed in to faster and more physical direction. Numerous physical performance analyses have been carried out in basketball throughout the years. However, there is a lack of recent knowledge about technical and tactical aspects of modern basketball. Thus, the purpose of this study was to analyze the technical and tactical aspects of basketball in three different levels: Finnish League, national team and Olympic level. The purpose was also to gain information of the games played by national team of Finland and Finnish club teams in order to develop the Finnish basketball.

    URHEILUN RAKENTEET JA TUKI SUOMESSA, RUOTSISSA JA NORJASSA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Jarmo Mäkinen;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2010
    • Page count: 167
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • ISBN: 978‐952‐5676‐26-6
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Käsillä oleva raportti juontaa juurensa Kilpa‐ ja huippu‐urheilun tutkimuskeskuksessa (KIHU) vuonna 2008 aloitettuun benchmarking‐projektiin. Projektin tavoitteeksi asetettiin suomalaisen huippu‐urheilun rahoituksen ja rakenteiden nykytilan selvittäminen suhteessa muihin maihin. Meilläkin on huomattu, että useat länsimaat ovat lisänneet panostustaan huippu‐urheiluun merkittävästi. Ne ovat keskittäneet rakenteita ja hakeneet yhä tehokkaampia toimintamalleja. Projektissa halutaan selvittää, mihin kohtaan Suomen huippu‐urheiluresurssit
      asettuvat kansainvälisessä mittapuussa. Vertailumaiden joukko valittiin urheiluun ja huippu‐urheilujärjestelmään liittyvin perustein taloudellisesti ja väestöllisesti suurin piirtein Suomen kokoluokkaa olevista maista. Vertailumaiksi valikoituvat Suomen ohella Norja, Ruotsi, Hollanti, Uusi‐Seelanti ja Itävalta. Ajallisesti
      tarkastelut rajoittuvat pääasiallisesti 2000‐luvulle. Vertailuaineisto ajoittuu suurelta osin vuosiin 2004‐2007.

      Pohjoismaisia maita eli Suomea, Norjaa ja Ruotsia koskevasta selvityksestä päätettiin tehdä perusteellisempi kuin muista maista. Näissä maissa omaa liikunta‐ ja urheilukulttuurin mallia luonnehditaan usein pohjoismaiseksi. Mallin piirteenä pidetään kansalaistoimintaan nojaavaa ja sen pohjalta organisoituvaa urheiluliikettä, jonka eturyhmät ovat saavuttaneet suhteellisen vahvan neuvotteluaseman valtion kanssa liikuntaelämää koskevassa päätöksenteossa. Tämä ja monet muut maiden väliset samankaltaisuudet sekä urheilussa että muussa yhteiskuntaelämässä mahdollistavat hedelmälliset vertailut. Sen lisäksi maiden
      samankaltaisuus mahdollistaa saatujen oppien adaptaatiota eli omaksumista toimivaksi osaksi suomalaista urheilujärjestelmää.

      Raportin aihepiiri ei rajoitu ainoastaan huippu‐urheiluun. Siinä vallitsevaa näkökulmaa voisi luonnehtia holistiseksi eli kokonaisvaltaiseksi. Taustalla on oletus siitä, ettei huippu‐urheilua voi täysin eristää muista urheilua ja liikuntaa koskevista rakenteista etenkään pohjoismaissa. Totaalisesti huippu‐urheilun vaatimusten mukaisesti viritetty norjalaisten Olympiatoppenkin toimii yhtenäisen urheiluliikkeen ytimessä demokraattisen vallankäytön alaisena. Ruotsin valtion urheilumäärärahojen jaossa ei tunnisteta huippu‐urheilu‐nimistä osaaluetta. Tämänkaltaisista syistä johtuen selvitys alkaa urheilun ja liikunnan perusrakenteista ja ‐rahoituksesta päätyen huippu‐urheilua lähempänä oleviin aiheisiin.

      Holistisesta näkökulmasta huolimatta tarkoitus ei ole kiistää liikuntakulttuurin eriytymiskehitystä (Heinilä 1974, 263; Itkonen 1996, 1996, 231‐250). Liikunta kuten muukin kulttuuri synnyttää jatkuvasti uusia ilmiöitä, joista osa vakiintuu ja synnyttää pysyvämpiä rakenteita. Esimerkiksi jaottelu huippuurheiluun, lasten ja nuorten liikuntaan sekä aikuis‐ tai massaliikuntaan näyttää löytäneen tiensä lähes kaikkien suomalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten lajiliittojen toimialueiden jaotukseen. Suomessa nämä toimialueet ovat kuitenkin eriytyneet organisatorisesti pidemmälle kuin Ruotsissa ja Norjassa. Jaotteluiden omaksuminen osoittaa sen, että tuskin norjalaiset ja ruotsalaisetkaan kiistävät näiden toimialueiden eriytymistä liikuntakulttuurin käytännöissä. Heistä ilmeinen enemmistö kuitenkin vastustaa niiden hallinnollista ja organisatorista eriyttämistä järjestöpoliittisista tai muista syistä. Tästä johtuen näissä maissa toimialueiden autonomia ei ole täysin toteutunut. Liikunnan hallinnollinen ja organisatorinen eriytyminen ei ole täydellistä Suomessakaan.

      Myös huippu‐urheilun käytännöt ovat eriytyneet (Itkonen 2004; Lindfelt 2007). Tässä eriytymisessä taloudelliset selviytymismahdollisuudet näyttelevät keskeistä roolia. Selvityksessä ei ole näitä analyyttisia mahdollisuuksia hyödynnetty, koska taloudelliset tarkastelut ovat rajoittuneet pääasiassa julkiseen tukeen. Lajiliittoja koskevat organisaatiokohtaiset tarkastelut osoittavat kuitenkin niiden toisistaan poikkeavat taloudelliset lähtökohdat. Huippu‐urheilun eriytymistä koskevat jaot tarjoavat hyvän analyyttisen työkalun mikäli eri lajien sponsori‐,
      media‐ ja yleisötuloja halutaan analysoida jatkossa tarkemmin.

      Selvityksessä käytetään melko paljon taulukoita ja kuvioita. Yksi vaikea päätös oli se, käytettäisiinkö absoluuttisia vai väestöön tai talouteen suhteutettuja
      lukuja. Absoluuttisiin lukuihin päädyttiin koska suhteelliset luvut olisivat tarvinneet kuitenkin rinnalleen alkuperäiset muuntamattomat luvut. Tämä olisi kasvattanut erilaisten, eri pohjilta esitettyjen lukujen määrän suureksi lukijan kannalta. Tästä johtuen luvut esitetään absoluuttisina mutta tulkinnoissa maiden väliset mittakaavaerot nostetaan esille silloin kun niillä ilmeinen yhteys tarkasteltaviin asioihin. Merkittävin maiden välinen mittakaavaero on Ruotsin noin kaksinkertainen väestö Suomeen ja Norjaan verrattuna. Lisäksi Norjan BKT henkeä kohden on valtion omistamasta öljyteollisuudesta johtuen huomattavasti suurempi kuin Ruotsissa ja Suomessa. Ostovoimapariteetilla ilmaistuna se on noin kolmanneksen suurempi kuin Ruotsissa ja Suomessa. Taulukoiden ja kuvioiden luvut esitetään inflaatio‐ ja valuuttakorjattuina vuoden 2007 euroissa.

      Tarkastelu alkaa urheiluliikkeiden nykytilan tarkasteluilla. Se esittelee keskeiset organisaatiot, joiden nimet ja lyhenteet esiintyvät jatkossa tiheästi. Valtion rahoituksen yhteydessä (luku 2) paneudutaan melko perusteellisesti rahapelien voittovaroihin, koska maiden urheilumäärärahat nojaavat niihin. Kolmannessa luvussa tarkastellaan valtion tukia yksityiskohtaisemmin ja seurataan, miten urheiluliike jakaa varat edelleen jäsenorganisaatioilleen erityisesti Ruotsissa ja Norjassa. Luvussa neljä tarkastellaan kuntien liikuntamenoja, seuraavustuksia
      ja liikuntainvestointeja pääpiirteittäin. Huippu‐urheilun puolelle siirrytään luvussa viisi, jossa analysoidaan lajiliittojen rakennetta, valtion tukea ja kokonaistaloutta. Kuudennessa luvussa tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka johtivat Norjan Olympiatoppenin ja Ruotsin olympiakomitean nykyisen huippuurheiluohjelman
      syntyyn. Pääasiallinen huomio kohdistuu Norjaan sen pitkälle kehittyneen huippu‐urheilujärjestelmän johdosta. Seitsemännessä luvussa palataan rahoituksen pariin ja analysoidaan maiden huippu‐urheilurahoitusta yksityiskohtaisesti. Jokaisen luvun lopussa on numeroitu yhteenveto, minkä lisäksi kahdeksannessa luvussa kootaan yhteen tutkimuksen tärkeimmät tulokset urheiluliikettä, huippu‐urheilua ja rahoitusta koskien.

    VOK-HANKKEEN VAIKUTTAVUUS: VALMENTAJA- JA OHJAAJAKOULUTUKSEN KEHITTÄMISHANKKEEN ARVIOINTI 2010

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Aarresola, Outi;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2010
    • Page count: 74
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: arviointi, vaikuttavuus, valmentajakoulutus, ohjaajakoulutus
    • ISBN: 978-952-5676-35-8
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Kansallinen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke (VOK-hanke) on Nuoren Suomen,
      Olympiakomitean, Suomen Liikunta ja Urheilun, Kuntoliikuntaliiton ja Suomen Valmentajien
      yhteishanke. Se ajoittuu vuosille 2005–2010. Hankkeen tarkoituksena on kehittää lajiliittojen
      tasojen 1–3 koulutusta. Hanketta ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö sekä hankkeen
      taustatahot. Tässä raportissa arvioidaan VOK-hankkeen vaikuttavuutta.

      Vaikuttavuuden arvioinnissa selvitetään, mitkä ovat hankkeen vaikutukset ja miten ne ovat syntyneet.
      Tarkoituksena on siten kuvata syy-seuraussuhteita. Arvioinnin viitekehyksenä toimii
      hankkeen toimintalogiikka, joka on teoreettinen kuvaus hankkeen toiminnasta. Arvioinnin aineisto
      koostuu koulutustoimijoiden kyselystä, koulutusvastaavien ja toiminnanjohtajien haastatteluista,
      erilaisista hankkeen dokumenteista, havainnoinnista sekä katsauksesta koulutuksen
      tunnuslukuihin. Työ ajoittuu ajalle syyskuu 2009–lokakuu 2010.

      VOK-hankkeen tärkeimmät vaikuttimet lajiliittojen koulutuksen kehitystyössä ovat olleet lajiliittohankkeiden
      tukeminen, VOK-perusteiden luominen ja koulutuksen kehittämisverkoston synnyttäminen.
      Lajiliittohankkeilla tuettiin erityisesti lajiliittojen tarpeista lähtevää kehitystyötä, mutta
      valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen yhtenäistämisessä se ei ole ollut tehokas. Hanketuki on lisännyt
      merkittävästi lajiliittojen talous- ja osin myös henkilöresursseja. Näiden vaikutusten pysyvyys
      on kuitenkin heikko. VOK-perusteet on asiantuntijavoimin luotu koulutussuunnittelijan
      työkalu. Sen pedagoginen ote on edesauttanut laadukkaan koulutuksen suunnittelua. Samalla
      se on väline lajiliittojen koulutuksen yhdenmukaisuuden kehittämiseen. Työkalu ei ole kuitenkaan
      vielä optimaalisesti koulutuskentän käytössä. VOK-perusteiden jalkauttaminen ja jatkokehitys
      ovat olennaisia tekijöitä koko hankkeen vaikuttavuuden rakentumisessa. Koulutuksen kehittämisverkoston
      synnyttämistä puolestaan voidaan pitää hankkeen ansiona ja onnistumisena.
      Tulevaisuuden työssä tulee kiinnittää huomiota verkoston konkreettisempaan hyödyntämiseen,
      jotta hyvät käytänteet voisivat levitä tehokkaammin.

      VOK-hankkeen toimenpiteet ovat olleet tarkoituksenmukaisia. Joitakin jo aiemmin koulutuskentällä
      tunnistettuja haasteita on kuitenkin jäänyt ratkomatta. Koulutustarjonta on pirstaleista, eikä
      selkää työnjakoa toimijoiden kesken ole. Koulutuksen laadunvarmistukseen ei ole vielä löydetty
      toimintamallia. Osallistujamäärien kasvattamisessa työ on vielä kesken. Yhteisessä kouluttajakoulutuksessa
      on otettu ensi askeleet, mutta tärkeydessään se vaatii vielä suurempia ponnisteluita.
      Kehitysnäkyminä tulevaisuudessa ovat kohderyhmälähtöisyyden ja ammatti- sekä harrastekouluttautumisen
      yhteensovittamisen haasteet.

    HAULIPARVEN JA KIEKON LENTORATOJEN KOHTAAMINEN HAULIKKOAMMUNNASSA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Talkkari, Jani; Valleala, Riku; Kapustamäki, Harri; Salonen, Matti; Viitasalo, Jukka; Rintakoski, Erkki; Paavolainen, Leena; Siltavirta, Lauri; Laasanen, Heikki;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2008
    • Page count: 42
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: haulikkoammunta, hauliparvi, kiekko, lentorata, patruuna
    • ISBN: 978-952-5676-12-9
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Haulikkolajien valmennuksessa on tärkeää saada tietoa hauliparven ja kiekon koh-
      taamisesta. Aiemmin ei ole kyetty havainnoimaan särkyykö kiekko reunahauleilla vai
      osuuko hauliparven keskiosa kiekkoon. Tarpeena on ollut myös selvittää millaisen hau-
      liparven erilaiset panokset ja aseet muodostavat. Aiemmilla mittauslaitteistoilla ja me-
      netelmillä havainnointi ei ole ollut mahdollista. Tähän ongelmaan haettiin ratkaisua
      Kihun uudella suurnopeuskameralaitteistolla. Tämän projektin tavoitteena oli tukea hau-
      likkovalmennusta kehittämällä menetelmä haulien ja kiekon lentoradan havainnointiin.
      Tavoitteena oli myös luoda menetelmä haulikonpanoksien testaamiseksi ja valitsemi-
      seksi. Lisäksi tarkoituksena oli antaa välitöntä ja havainnollista palautetta ampujalle ja
      valmentajalle uudella sekä jo aikaisemmin haulikkolajeille kehitetyillä mittausjärjestel-
      millä.
      Tutkimusprojektin toteutus jakautui esitutkimuksen jälkeen kolmeen osaan: hauliparven
      kuvausmenetelmän, hauliparven ja kiekon kohtaamisen kuvausmenetelmän sekä ase- ja
      patruunatestimenetelmän kehittämiseen. Tutkimus toteutettiin kevään 2007 aikana Kes-
      ki-Suomen ampujien radalla ja Jyväskylän Hipposhallissa. Kakkien kolmen osa-alueen
      asetelmat olivat samankaltaiset. Kuvaukset tehtiin kahdella NAC Memerecam fx K4
      suurnopeus -kameralla. Kamerat asetettiin kuvaamaan hauliparvea kalibroidulla kuva-
      alueella kahdesta suunnasta: lentoradan alta sekä lentoradan suuntaisesti takaa. Poik-
      keuksena patruunatesteissä alakameran sijaan käytettiin sivulla olevaa kameraa. Taka-
      kamera sijoitettiin ampujan viereen kun taas alakamera sijoitettiin asetelmasta riippuen
      15 - 20 metrin päähän ampujasta. Kameroihin taltioitiin 1000 kuvaa sekunnissa
      1/2000 - 1/200000 sekunnin suljinnopeuksilla. Patruuna- ja asetestien yhteydessä
      kehitettiin myös analyysiohjelma, jolla hauliparven mittoja ja jakaumaa tarkasteltiin
      erikseen taka- ja sivukuvista 2D-analyysinä.
      Tutkimuksen tuloksena järjestelmä sopii hauliparven kuvaamiseen ja valmennuskäyt-
      töön. Kehitetyillä asetelmilla pystytään sen rajoitteet huomioimalla kuvaamaan ja ha-
      vainnoimaan hauliparven ja kiekon kohtaaminen sekä selvittää eri aseiden- ja patruu-
      noiden vaikutusta parven malliin. Asetelma on herkkä keliolosuhteille ja paras tausta
      kuvaamiseen on tasainen pilvitaivas. Patruuna- ja asetestit pystytään toteuttamaan va-
      kioidummin sisätiloissa. Kuvanopeutena 1000 kuvaa sekunnissa on riittävä hauliparvi-
      en havainnointiin. Kuvausasetelmassa toimiva alakameran etäisyys hauliparven lento-
      radasta on 3,5 - 5,0 metriä suljinnopeudella 1/50000 s. Toimiva takakameran paikka
      on puolestaan suoraan ampumalinjassa 15,0 -17,5 metrin ampujaetäisyydellä suljin-
      nopeudella 1/2000 - 1/5000 s.
      Tulevaisuuden kehitystyössä tulisi painottaa kuvaamisen luotettavuutta parantavia teki-
      jöitä ja apukeinoja. Jatkotutkimusten tehtäväksi jää myös valmennustilanteessa annet-
      tavan nopean kuvapalautteen kehittäminen sekä aiemmin Kihulla kehitettyjen mittaus-
      menetelmien yhdistäminen uuteen järjestelmään. Tulevaisuudessa lisäarvoa antaisi
      parvessa olevien aukkojen laskennallinen hahmotus sekä parven 3D-malli. Tätä ennen
      tutkimustyössä tulisi selvittää ja arvioida tarkemmin asetelman mittaustarkkuus, johon
      analyyseillä keskimäärin pystytään. Jatkossa asetelmaa tulee edelleen kehittää tausto-
      jen, valaistuksen ja kameroiden asettelun osalta.

    INTERVALLIHARJOITTELUN KUORMITUSSEURANTA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Nummela Ari; Ekblom Tommy; Finni Jarkko; Jouste Petteri; Kemppainen Jorma; Mikkola Jussi; Vänttinen Sirpa;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2008
    • Page count: 33
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: intervalli, harjoitus, kuormittavuus, harjoituskuormitus, kuormitusseuranta
    • ISBN: 978-952-5676-17-4
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Harjoituskuormitus sekä rasituksen ja levon suhde on keskeinen tekijä harjoitteluvaikutuksen syntymisessä, joten näiden tekijöiden luotettava määrittäminen on erittäin tärkeä apu
      valmentajille harjoittelun suunnittelussa ja seurannassa. Harjoitusten kuormittavuuteen on kehitetty erilaisia sydämen sykkeeseen tai urheilijan rasitustuntemukseen perustuvia me-
      netelmiä. Nämä menetelmät näyttävät toimivan kuitenkin parhaiten kestävyysharjoituksissa, jotka ovat luonteeltaan aerobisia. Intervalliharjoitukset poikkeavat tasavauhtisesta harjoituksesta oleellisesti niiden suuren tehon, lyhyen keston ja intervalliluonteen vuoksi. Intervalliharjoitusten kuormittavuuden määrittämiseen ei voi käyttää samoja menetelmiä
      kuin tasavauhtisissa kestävyysharjoituksissa, koska intervalliharjoituksissa energiankulutus vaihtelee paljon koko harjoituksen ajan.

      Tämän projektin tavoitteena oli kehittää juoksuharjoitteluun objektiivinen menetelmä tai malli, jonka avulla intervalliharjoitusten kuormittavuus voidaan määrittää, ja minkä pe-
      rusteella erilaisten intervalliharjoitusten kuormittavuutta voidaan verrata toisiinsa. Toimiva menetelmä pitäisi olla luotettava, yksinkertainen ja edullinen, jota voitaisiin käyttää intervalliharjoittelun suunnittelussa ja kuormituksen seurannassa.

      Projektin aikana mitattiin yhteensä lähes 300 intervalliharjoitusta pikajuoksijoilta, ottelijoilta ja kestävyysjuoksijoilta. Sen lisäksi yhden urheilijan intervalliharjoittelua seurattiin tarkasti kahden kahdeksan viikon harjoittelujakson ajan. Harjoituksista kirjattiin vetomatkat, vetoajat ja palautusten pituudet, kyseltiin urheilijan rasitustuntemusta sekä mitattiin sydämen syke ja veren laktaattipitoisuus. Jokaiselle vedolle määritettiin suhteellinen juoksunopeus (% vetomatkan maksimista) ja jokaisen harjoituksen sykekäyrästä määritettiin vetojen aikainen maksimisyke ja vetojen jälkeinen palautumissyke. Sen lisäksi jokaiseen harjoitukseen määritettiin sykekäyrästä TRIMP (training impulse) ja EPOC (excess post-exercise oxygen consumption).

      Harjoitusten kuormittavuuden arvioimiseen käytettiin jokaisen urheilijan omaa arviota harjoituksen rasittavuudesta. Urheilijan omaa tuntemusta harjoituksen rasittavuudesta
      verrattiin projektissa mitattuihin fysiologisiin muuttujiin. Parhaiten harjoitusten kuormittavuutta kuvasivat veren laktaattipitoisuus ja sydämen palautumissyke. Harjoituksen sisältötekijöistä eniten em. kuormittavuusmuuttujiin vaikutti vetojen suhteellinen teho. Sen lisäksi havaittiin, että urheilijan taustatekijöillä kuten harjoitustaustalla, ominaisuusprofiililla ja sukupuolella on vaikutusta harjoituksen kuormittavuuteen.

      Intervalliharjoituksen kuormittavuusmallin rakentamisessa pyrittiin noudattamaan urheilijan rasitustuntemuksen, veren laktaattipitoisuuden ja palautumissykkeen käyttäytymismallia erilaisissa intervalliharjoituksissa. Kehitetty malli korreloi hyvin veren laktaattipitoisuuden (R2 = 0,38) ja urheilijan rasitustuntemuksen (R2 = 0,26) kanssa. Kuormittavuusmallin mukaan määritetty intervalliharjoituksen kuormittavuusindeksi määritettiin harjoituksen tietojen (vetomatkat, -ajat ja palautukset) sekä urheilijan taustatietojen (harjoittelutausta, ennätysprofiili sekä sukupuoli) perusteella, jotta kuormittavuusindeksin määrittäminen harjoituksiin olisi mahdollista ilman erillisiä mittalaitteita kellon lisäksi. Projektin tuloksena syntynyt kuormittavuusindeksi on käyttökelpoinen menetelmä erilaisten intervalliharjoitusten kuormittavuuden vertaamiseen harjoittelun suunnitteluvaiheessa.

      Kuormittavuusindeksi toimivuutta intervalliharjoittelun seurannassa testattiin vertaamalla kahta 8-viikon harjoitusjaksoa toisiinsa. Toisen harjoitusjakson jälkeen urheilija saavutti ennätystasonsa, mutta toinen harjoittelujakso johti yliharjoittelutilaan. Harjoitusjaksojen keskiarvotiedot eivät selittäneet, miksi toinen harjoitusjakso oli kehittävä ja toinen kuormittava. Verrattaessa urheilijan kaikkien intervalliharjoitusten rasitustuntemusta ja kuormittavuusindeksiä eri harjoitusjaksojen välillä löydettiin selitys urheilijan ylikuormittumiseen toisen harjoitusjakson aikana. Intervalliharjoitusten kuormittavuusvaihtelu oli huomattavasti pienempi ylikuormittumiseen johtaneen harjoitusjakson aikana, minkä vuoksi urheilija ajautui ylikuormitustilanteeseen. Harjoittelun vähäinen vaihtelu, suuri teho ja harjoittelun suuri määrä ovat yhdistelmänä suuri riski ylikuormittumiselle. Harjoittelun vähäinen kuormittavuusvaihtelu ei kuitenkaan voi tulla esille harjoittelun seurannassa mitenkään muulla tavoin kuin määrittämällä kuormittavuusindeksi harjoituksiin tai kyselemällä jokaisen harjoituksen yhteydessä harjoituksen rasittavuutta urheilijalta. Tämän projektin johtopäätöksenä voidaan todeta, että intervalliharjoituksiin voidaan
      määrittää kuormittavuusindeksi harjoitustietojen ja urheilijan taustatietojen perusteella. Kuormittavuusindeksin avulla voidaan pikajuoksijoiden erilaisia intervalliharjoituksia
      verrata toisiinsa, jolloin se soveltuu myös intervalliharjoittelun kokonaiskuormittavuuden seurantaan. Kestävyysjuoksijoiden osalta tarvitaan lisätutkimusta maileriharjoittelun ja
      pitkien ratamatkojen harjoittelun vaikutuksesta intervalliharjoitusten kuormittavuusindeksiin.

      Tässä projektissa kehitetty laskentamalli harjoittelun kuormittavuuden määrittämiseksi intervalliharjoituksissa on ensimmäinen versio, joka on vielä puutteellinen päivittäisval
      mennuksen apuvälineeksi. Sen vuoksi itse laskentamallia ja sen taustalla olevaa ideaa ei tässä yhteydessä julkaista, vaan laskentamallin kehittäminen toimivaksi valmentajan apuvälineeksi tarvitsee tuekseen lisää tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

    KOLMEN ERI KESTÄVYYSLAJIN URHEILIJOIDEN KESTÄVYYSSUORITUSKYKY JA SEN KEHITTYMINEN

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Nummela, Ari; Keränen, Tapani; Tummavuori, Margareetta; Soanjärvi, Merja; Mikkelsson, Lasse; Kähäri, Petteri; Ekblom, Tommy; Linja, Tero; Väisänen, Katja; Haverinen, Marko; Vänttinen, Sirpa; Salonen, Matti;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2008
    • Page count: 40
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: kestävyys, suorituskyky, kestävyyslaji, triathlon, suunnistus, seuranta
    • ISBN: 978-952-5676-10-5
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tämän raportin tulokset ovat vuosille 2004 - 2006 ajoittuneesta projektista, jonka tarkoituksena oli tutkia juoksun taloudellisuuteen liittyviä tekijöitä ja kehittää seurantajärjestelmä juoksun taloudellisuuden mittaamiseen. Projektin erityisenä tavoitteena oli sen lisäksi keskittyä tutkitun tiedon siirtämiseen nopeasti tutkijoilta tiedon käyttäjille eli valmentajille ja urheilijoille. Projekti oli Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU), Liikuntakeskus Pajulahden ja kolmen kestävyyslajin (kestävyysjuoksu, suunnistus ja triathlon) yhteishanke, jota kolmen vuoden aikana rahoitti yhteistyötahojen lisäksi Suomen olympiakomitea, opetusministeriö ja Urheiluopistosäätiö.

      Kestävyyslajien vastuuvalmentajat ilmoittivat seurantaprojektiin yhteensä 30 nuorta (17 -21 v) urheilijaa, joista 12 oli kestävyysjuoksijaa, kymmenen suunnistajaa ja kahdeksan
      triathlonistia. Urheilijat testattiin KIHUssa syys-marraskuussa vuosina 2004 - 2006. Testit sisälsivät lantion seudun liikkuvuuden ja lihastasapainokartoituksen, isometriset vartalon lihasvoimatestit, juoksuaskelanalyysit eri juoksunopeuksilla sekä kestävyysominaisuuksien mittaamisen 5 - 6 x 1000 m:n tasotestillä. Projektissa mukana ollut OMT fysioterapeutti ohjelmoi urheilijoille yksilölliset keskivartalon lihashallintaharjoitukset, joita urheilijoiden piti toteuttaa säännöllisesti 1 - 2 kertaa viikossa. Lihashallintaharjoitusten opettelu tapahtui kaksi kertaa vuodessa Liikuntakeskus Pajulahdessa järjestettyjen viikonloppuleirien aikana. Toisen vuoden lihashallintaharjoittelua tehostettiin Medical ball’n avulla. Projektin tulokset esitettiin vuosittain marras-joulukuussa Liikuntakeskus Pajulahden Kestävyysseminaarissa. Seminaari oli tarkoitettu projektin urheilijoiden ja valmentajien lisäksi muille kestävyyslajien valmentajille. Sen lisäksi projektin tuloksia esiteltiin viikonloppuleireillä, joissa valmentajilla oli mahdollisuus saada tarkempaa tietoa urheilijansa testituloksista, sekä vuosittain lajiliittojen valmennusjulkaisuissa (Huippu-Urheilu-Uutiset, Suunnistaja ja Triathlonliiton nettisivut). Projektin tulosten laadusta ja uuden tiedon tuottamisesta kertoo projektin aikana valmistunut kansainvälinen peer review -tutkimusartikkeli (Nummela, Keränen & Mikkelsson, 2007).

      Urheilijat pitivät myös harjoituspäiväkirjaa ja esittivät yhteenvedon harjoittelustaan vuosittain. Projektin kaikkiin kolmeen testikertaan osallistui 17 urheilijaa (viisi kestävyysjuoksijaa, viisi suunnistajaa ja seitsemän triathlonistia). Yhteensä 13 projektin keskeyttäneestä urheilijasta seitsemän (23 %) keskeytti projektin vammojen ja sairauksien vuoksi ja loput kuusi (20 %) keskeytti projektin kiinnostuksen loppumisen vuoksi. Projektin loppuun asti suorittaneista urheilijoista lähes kaikki paransivat 1000 m:n aikaansa seurantajakson aikana, mutta kehittyminen oli kuitenkin keskimäärin vain 3,8 s (1,9 %) vuodessa. Parhaiten kehittyivät triathlonistit, joiden lähtötasokin oli kaikkein heikoin. Juoksijoiden lähtötaso oli paras ja kehittyminen heikointa seurannan aikana (1,3 s vuodessa). Suorituskyvyn kehittyminen johtui suurimmalla osalla urheilijoista maksimaalisen hapenottokyvyn kehittymisestä (53 % urheilijoista), noin 41 %:lla urheilijoista kehittyminen johtui juoksun taloudellisuuden kehittymisestä ja 29 %:lla kehittymiseen vaikutti voima-
      nopeusominaisuuksien kehittyminen. Merkittävä havainto tässä projektissa olikin, että 19 v jälkeen nuorten kestävyysurheilijoiden kehittyminen saavuttaa tasanteen ja suurimmalta
      osalta kansainvälinen taso jää saavuttamatta. Projektin tulokset eivät kuitenkaan anna vastausta miksi näin käy. Onko kyse lahjattomuudesta, urheilijoiden ja valmentajien
      huipulle tähtäävän asenteen puuttumisesta, valmennusvirheistä vai harjoittelun estävistä vammautumisista? Tuskin yhtä yksittäistä tekijää on edes olemassa, vaan vastaus löytyyem. tekijöiden yhdistelmistä.

      Projektin harjoituksellisena päätarkoituksena oli etsiä juoksun taloudellisuuden kehittämiseen uusia keinoja ja seurantamenetelmiä. Tässä projektissa käytössä olleet fysiotera-
      peutin liikkuvuus- ja lihastasapainokartoitukset, juoksuaskeleen analyysimenetelmät ja tasotesti muodostivat toimivan kokonaisuuden kestävyysurheilijan eri ominaisuuksien
      (maksimaalinen hapenottokyky, pitkäaikainen kestävyys, juoksun taloudellisuus ja hermolihasjärjestelmän voimantuottokyky) ja juoksun taloudellisuuteen vaikuttavien tekijöiden
      seuraamiseen. Tuloksista saatiin myös ennen julkaisemattomia havaintoja juoksuaskeleesta, kestävyysominaisuuksista ja juoksun taloudellisuudesta sekä niiden keskinäisistä
      suhteista. Yksityiskohtaiset tulokset on julkaista tässä raportissa sekä em. projektin tuloksista tehdyissä julkaisuissa.

    VALMENTAJIEN MENTOROINTI -PROJEKTIN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Aarresola, Outi;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2008
    • Page count: 33
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: mentorointi, valmentajat, ammatillinen kehitys, vertaistuki
    • ISBN: 978-952-5676-14-3
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Mentoroinnilla tarkoitetaan vuorovaikutussuhdetta, jossa kokenut mentori ohjaa ja auttaa kokemattomampaa aktoria kehittymään sekä työ- että henkilökohtaisessa elämässä. Mentoroinnissa toimitaan aktorin tavoitteiden suuntaisesti, mutta myös organisaatio hyötyy hiljaisen tiedon siirtymisestä vanhemmilta nuorille. Mentorointi on Suomessa yleistymässä toisaalta eläköitymisen myötä mutta myös opiskelijatyössä. Suomen Valmentajat ry käynnisti Valmentajien mentorointi -projektin vuonna 2006. Projektin tarkoituksena on valmentajan työssä kehittyminen ja elämäntilanteen helpottaminen. Toiminta on tarkoitettu muutosta ja kehittymistä hakeville valmentajille, joiden ammattitaso voi olla hyvin vaihteleva. Valmentajista muodostetaan mentorointiryhmiä, jotka toimivat yhden vuoden ajan kokoontuen 8–10 kertaa. Tässä arvioinnissa keskitytään mentorointitoiminnan vaikutusten arviointiin valmentajan näkökulmasta. Arvioinnin lähtökohta on, että valmentajien itsensä hyödyksi nimeämillä asioilla on positiivinen merkitys valmentajien kehittymisen kannalta. Arviointia varten haastateltiin yhdeksää valmentajaa neljästä eri mentorointiryhmästä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina, jotka olivat kestoltaan 30–50 minuuttia. Puolet haastatteluista tehtiin puhelinhaastatteluina. Haastateltaviksi valittiin sekä koneita että verraten kokemattomia valmentajia, miehiä ja naisia sekä yksilö- ja joukkuelajien valmentajia. Haastattelut litteroitiin ja vastaukset teemoiteltiin tulosten analyysia varten.

      Arvioinnin tulosten mukaan valmentajat kokivat mentoroinnilla olleen monia erilaisia hyötyjä. Valmentajien näkemykset laajentuivat keskusteluissa mentorin ja muiden valmentajien kanssa. Valmentajat saivat sekä konkreettisia vinkkejä valmennukseen ja omaan ajankäyttönsä että ratkaisumalleja ristiriitatilanteiden hoitamiseksi. Valmentajien itsereflektointitaidot kehitttyivät. Henkisinä hyötyinä ilmeni muun muassa vertaistuen saaminen, kun valmentajat kuulivat muiden kohtaavan samankaltaisia ongelmia. Lisäksi joillakin valmentajilla itsevarmuus ja itsetuntemus lisääntyivät. Osalla mentorointi lisäsi motivaatiota itsensä kehittämiseen tai valmentajan työn tekemiseen. Moni valmentaja koki voimaantuneensa jollakin tasolla mentoroinnin seurauksena. Valmentajien mentorointi -projekti sai valmentajilta lähes ainoastaan positiivista palautetta. Arvioinnin pohjalta valmentajien mentorointitoiminnan kehittämisessä ratkaisevia kysymyksiä ovat muun muassa toiminnan tavoitteet tulevaisuudessa, mentorointiryhmien kokoonpano sekä mentoroinnin sisällön suunnittelu ja eriyttäminen erilaisten valmentajien tarpeisiin.

    ECOMOMIC IMPACTS OF THE HELSINKI 2005 WORLD CHAMPIONSHIPS IN ATHLETICS

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Loikkanen, Heikki A.; Laakso, Seppo; Kilpeläinen, Päivi; Kostiainen, Eeva; Susiluoto, Ilkka;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2007
    • Page count: 66
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: economic, impact, athletics, Helsinki
    • ISBN: 978-952-5676-03-7
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • This report is originally based on the study carried out by the authors on the economic
      impacts of the Helsinki 2005 World Championship in athletics. The project was financed
      by the Ministry of Education and the report (Laakso et al., 2006) was published in Finnish
      by KIHU – Research Institute for Olympic Sports.
      The principal author of this English report is Heikki A. Loikkanen, who was nominated by
      the Minister of Education to act as an advisor of the initial project. This report is mainly a
      shorter version of the original report, but the argumentation especially in section 3 has
      been somewhat revised. The main conclusions are the same as before, but here more at-
      tention is paid to the evaluation of WC2005 from the view-point of its profitability for the
      private sector.
      We are grateful to KIHU – Research Institute for Olympic Sports for publishing this report
      in their series of publications in internet.

    KUORMITTUMISEN JA PALAUTUMISEN SEURANTAJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN LENTO- JA JALKAPALLOSSA

    LAJINOMAISEN AMMUNTASUORITUKSEN JA FYYSISEN KUNNON SEURANTAJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN AMPUMAHIIHDOSSA 2004 - 2005

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Nummela Ari; Mononen Kaisu; Hynynen Esa; Karinkanta Jari; Kuutti Tomi; Laaksonen Marko; Mikkola Jussi; Nuutinen Asko; Roponen Toni; Salonen Matti; Talkkari Jani; Tummavuori Margareetta; Valleala Riku; Vänttinen Sirpa;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2007
    • Page count: 27
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: ampumahiihto, ammuntasuoritus, fyysinen kunto, seurantajärjestelmä, suorituskyky, sykevaihtelu
    • ISBN: 952-99049-2-4
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tämän projektin tarkoituksena oli: 1) Kehittää ampumahiihtoon lajinomainen menetelmä ammuntasuorituksen analysoimiseksi; 2) Kehittää testijärjestelmä ampumahiihtäjien fyysisen kunnon osatekijöiden seuraamiseksi; 3) Kehittää ampumahiihtäjien kuormittumisen ja palautumisen seurantajärjestelmää. Projektiin osallistui yhteensä 17 ampumahiihtäjää vuosina 2004 ja 2005. Fyysisten omaisuuksien testit ja simuloitu ampumahiihtokilpailu tehtiin Jyväskylän Hipposhallissa elo- ja lokakuussa vuonna 2004, ja kesä- ja elokuussa vuonna 2005. Sen lisäksi ampumahiihtäjien maksimaalinen hapenottokyky testattiin Kolin vaaralla lokakuussa 2005 ja sykeseuranta toteutettiin Levin leirillä loka-marraskuussa 2005.

      Simuloidussa kilpailussa jokaisen hiihto-osuuden jälkeen urheilija ampui viisi laukausta pystyasennosta. Ammuntasuorituksen aikana ampumahiihtäjiltä mitattiin tähtäyskuvio,
      ampumatulos, sydämen syke, rintakehän liike, liipaisinvoima ja kehon tasapaino. Lisäksi ampujaa kuvattiin edestä ja sivulta ammunnan aikana. Kaikista mitatuista muuttujista koostettiin urheilijoille ja valmentajille CD-palaute, jota he hyödynsivät ammunta suorituksen kehittämisessä. Kokemusten perusteella käytetty mittausjärjestelmä on käyttökelpoinen ampumahiihtäjien ammuntasuorituksen kehittämiseksi. Tulevaisuudessa testaaminen ammuntasuorituksen testaaminen pitäisi olla kolmivaiheinen: perusammuntasuorituksen testaaminen leposyketasolla, lajinomaisen ammunnan testaaminen leposyketasolla ja lajinomaisen ammunnan testaaminen rasituksessa.

      Fyysisten ominaisuuksien testeiksi valittiin maksimaalinen anaerobinen rullahiihtotesti (MAST) ja 2 x 2000 m:n tasatyöntötesti rullasuksilla radalla. Projektin tulokset osoittivat, että testit mittaavat hermo-lihasjärjestelmän suorituskykyisyyttä (MAST), taloudellisuutta ja maksimaalista hapenottokykyä (tasatyöntötesti). Ainoa merkittävä kestävyys-suorituskykyyn vaikuttava ominaisuus, joka jää näillä testeillä määrittämättä on kynnysominaisuudet. Projektista saatujen kokemusten perusteella suositellaan testausta kesäkuussa peruskuntokaudella ja elokuussa ennen lumi- ja korkean paikan harjoitteluleirejä sekä marras-joulukuulla, jolloin kaikkien ominaisuuksien pitäisi olla parhaalla mahdollisella tasolla.

      Kuormittumisen ja palautumisen seuranta tehtiin sydämen sykevälitiedoista, jotka kerättiin sekä harjoituksista että yölevosta Suunnon t6 rannetietokoneilla. Syketiedostot analysoitiin Firstbeatin Hyvinvointianalyysiohjelmalla. Harjoitusten kuormittavuus määritettiin EPOC:in avulla ja stressiä sekä palautumista kuvattiin stressi- ja palautumisindekseillä. Uusilla menetelmillä pystytään yösykkeestä määrittämään kuinka kuormittavan harjoituksen urheilija on tehnyt edeltävän päivän aikana. Tätä menetelmää suositellaan urheilijoille kuormittumis- ja palautumistilan seurantaan.

    NAISMAILERIPROJEKTI 2004 – 2005

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Mikkola, Jussi; Keränen, Tapani; Kykyri, Jouni; Nummela, Ari; Salonen, Matti; Vänttinen, Sirpa;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2007
    • Page count: 26
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: maileri, naisjuoksija, taloudellisuus, askel, suorituskyky
    • ISBN: 978-952-5676-08-2
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Keskimatkojen juoksijan on omattava riittävä aerobinen kapasiteetti, tehokas anaerobinen kapasiteetti sekä suorituskykyinen hermo-lihasjärjestelmä, jotta juoksijalla on nopeusreserviä suhteessa kilpailuvauhteihinsa. Lisäksi taloudellinen juoksija pystyy säästämään voimiaan loppukiritaisteluihin. Projektin tarkoituksena oli kartoittaa edellä mainittuja lajisuoritukseen ja askeleeseen vaikuttavia tekijöitä SUL:n valmennusryhmiin kuuluvilta naismailereilla ja seurata miten nämä tekijät muuttuvat 2 - 3 vuoden jakson aikana. Askelmuuttujien avulla pyrittiin myös selvittämään miten kilpailun aikainen väsyminen vaikuttaa juoksun taloudellisuuteen. Lisäksi pyrittiin löytämään valmennuksellisia keinoja edellä mainittujen tekijöiden kehittämiseen ja sitä kautta parantamaan lajisuoritusta.

      Varsinaisesti tämä projekti toteutettiin vuosina 2004 - 2005, mutta jo vuonna 2003 tehtiin osittain samalla juoksijaryhmällä samankaltaisia mittauksia ja myös näitä mittaustuloksia käsitellään tässä raportissa. Urheilijat testattiin projektin aikana noin puolen vuoden välein keväisin ja syksyisin. Kaikki testit tehtiin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä. Testit olivat yksipäiväiset ja vuonna 2004 testit sisälsivät askelmuuttuja- ja nopeustestin, simuloidun 1000 m kisan ja aerobisen kapasiteetin testin juoksumatolla. Vuonna 2005 aerobisen kapasiteetin testi jätettiin pois ja sen tilalle otettiin alaraajojen voimantuottotehon testi sekä vartalovoimatestit. Vuoden 2003 aikana oli jo käytössä 1000 m:n simuloitu kisa. Tämän lisäksi mailereilta testattiin juoksun taloudellisuutta 3 x 1000 m:n tasotestillä ja anaerobista suorituskykyä maksimaalisella anaerobisella juoksutestillä (MART). Tässä projektissa havaittiin, että naisjuoksijoiden lajinomaisessa hermolihasjärjestelmän suorituskyvyssä on heikkouksia, mikä näkyi mm. alhaisena maksiminopeutena (reservi kilpailuvauhteihin liian pieni). Lajivoima-ominaisuuksien heikkoudet näkyivät myös kilpailuvauhtisen juoksun askelmuuttujissa verrattuna maailman huippujuoksijoihin eli juoksijoidemme askelpituudet olivat kilpailuvauhdeissa lyhyemmät kuin huippujuoksijoilla. Tämä johtui todennäköisesti heikommasta voimantuotosta askelkontaktin aikana, joka johti lyhyeen lentoaikaan ja sitä kautta myös lyhyeen askelpituuteen. Simuloidun kilpailun aikana juoksijoiden nopeus, askelpituus ja askeltiheys muuttuivat väsymisen takia. Urheilijat, joiden askelmuuttujissa ei tapahtunut suuria muutoksia, säilyttivät juoksunopeutensa parhaiten. Väsymisen seurauksena askelkontakti hidastui, mikä oli seurausta voimantuoton hidastumisesta ja huippuvoimien myöhästymisestä. Näiden seurauksena suorituskyky laski. Projektin korrelaatioanalyysit 1000 m:n juoksusuorituskykyyn vahvistivat osaltaan Paavolaisen (1999) teoriaa siitä, että hermolihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksilla on tärkeä merkitys keskimatkoilla aerobisen ja anaerobisen kapasiteetin lisäksi. Vaikka tässä projektissa painotettiinkin hermo-lihasjärjestelmän merkitystä keskimatkoilla, niin on muistettava aerobisten perusominaisuuksien (aerobinen ja anaerobinen kynnysvauhti), aerobisen ja anaerobisen kapasiteetin sekä huoltoharjoittelun tärkeys. Mailerin harjoittelussa on siis löydettävä tasapaino aineenvaihdunnallisten ja hermo-lihasjärjestelmän ominaisuuksien kehittämisen ohjelmoinnissa.

    JALKAPALLON, YLEISURHEILUN TEHOLAJIEN JA KIVÄÄRIAMMUNNAN KUORMITUS- JA PALAUTUMISKONSEPTIEN KEHITTÄMINEN

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Nummela, Ari; Vänttinen, Tomi; Hynynen, Esa; Finni, Jarkko; Jouste, Petteri; Keränen, Tapani; Luhtanen, Pekka; Mets, Toni; Mononen, Kaisu; Mäkelä, Ilkka; Norvapalo, Kare; Rusko, Heikki; Salonen, Matti; Toivonen, Risto; Tummavuori, Margareetta;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2006
    • Page count: 58
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: jalkapallo, yleisurheilu, ammunta, sykevaihtelu, kuormittuminen, palautuminen
    • ISBN: 952-5676-01-3
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Urheiluvalmennuksessa harjoittelun kuormittavuuden määrittäminen perustuu pääasiassa valmentajien ja urheilijoiden aikaisempaan kokemukseen erilaisten harjoitusten ja harjoitusjaksojen kuormittavuudesta ja harjoituksista palautumisesta. Harjoittelun kuormittavuuteen ja harjoitusvaikutuksen syntymiseen vaikuttavat kuitenkin itse harjoittelun
      lisäksi myös monet muut tekijät. Urheilijan oma tuntemuskaan ei aina anna riittävää informaatiota valmentajalle urheilijan kuormittumisesta ja palautumisesta. Sen vuoksi on ollut tarve kehittää objektiivinen mittari, jonka avulla harjoittelun kuormittavuutta ja elimistön palautumista voitaisiin seurata. Tämän projektin tarkoituksena oli selvittää voiko sydämen sykevaihteluun perustuvia menetelmiä käyttää harjoittelun kuormittavuuden ja urheilijoiden palautumisen määrittämisessä jalkapallossa, yleisurheilun teholajeissa ja ammunnassa. Tarkoituksena oli kehittää em. lajeihin käytännön mallit, joiden avulla sykevaihteluun perustuvia menetelmiä voitaisiin käyttää kuormittumisen ja palautumisen seurannassa.

      Kaikissa mukana olleissa lajeissa kerättiin sykevaihtelutietoja harjoituksista ja yön aikana palautumisesta, jolloin päästiin vertailemaan erilaisia harjoituksia toisiinsa mita
      tuilla ja lasketuilla sykevaihteluun perustuvilla muuttujilla. Sen lisäksi tehtiin pitempiaikaisia seurantoja harjoitusjaksojen ja leirien aikana. Sykeseurannan tuloksia verrattiin
      urheilijoiden omiin tuntemuksiin harjoitusten kuormittavuudesta ja seuraavan aamun palautuneisuudesta.

      Tämän projektin tulosten mukaan sykemittauksilla päästään arvioimaan jalkapallon harjoitus- ja ottelutapahtuminen kuormittavuutta. Sykevaihtelumittausten suurin etu jalkapallossa on mitata yksilölliset erot harjoitusten ja otteluiden kuormittavuudessa ja niistä palautumisessa ja saada niiden avulla yksilöllisyyttä harjoitusohjelmiin. Harjoitusten sykevaihtelusta tehtävät analyysit antavat valmentajille mahdollisuuden seurata harjoitusten, otteluiden ja harjoitusjaksojen kuormittavuutta sekä joukkue- että yksilötasolla, mikä antaa valmentajille lisätietoa erilaisten harjoitusten sekä eri pelaajien ja pelipaikkojen kuormittavuudesta.

      Yleisurheilun teholajeissa ja ammunnassa sykevaihtelutietojen hyväksikäyttö harjoitusten kuormittavuuden seurannassa ei ole yhtä perusteltua kuin jalkapallossa, sillä ammuntaharjoittelussa fyysisen rasituksen osuus on pieni ja yleisurheilun teholajeissa harjoittelu tapahtuu pääosin tehoalueilla, joissa syke ei kerro harjoittelun kuormittavuudes-
      ta riittävästi. Sen sijaan kaikissa tässä projektissa mukana olleissa lajeissa yön aikaista sykevaihteluanalyysiä voidaan käyttää harjoittelun kuormittavuuden ja palautumisen
      seurannassa. Hyvinvointianalyysiohjelmalla tehdyn analyysin tuloksia voidaan käyttää harjoittelun seurannassa arvioimaan yksittäisten harjoitusten, harjoitusjaksojen ja urheilijaan kohdistuvan ulkopuolisen stressin aiheuttamaa kokonaiskuormitusta elimistölle. Yösykevaihteluanalyysejä kannattaa tehdä kovien harjoitusjaksojen aikana kasautuvan rasituksen, kevyiden harjoitusjaksojen aikaisen palautumisen ja kilpailuihin valmistautumisen seurannassa. Tällä tavoin valmentaja saa urheilijan oman subjektiivisen tuntemuksen lisäksi objektiivista tietoa urheilijan kuormittuneisuudesta ja palautumisesta.

    KUORMITTUMINEN JA PALAUTUMINEN YKSITTÄISISSÄ HARJOITUKSISSA SEKÄ KAHDEKSAN VIIKON HARJOITTELUJAKSON AIKANA HARJOITTELEMATTOMILLA

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Kaikkonen, Piia; Nummela, Ari; Hynynen, Esa; Merikari, Jaakko; Rusko, Heikki; Teljo, Marjoona; Vänttinen, Sirpa;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2006
    • Page count: 71
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: harjoittelujakso, kuormittuminen, palautuminen, sykevaihtelu, harjoittelemattomat
    • ISBN: 952-99049-9-1
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Harjoitusvaikutus syntyy, kun fyysinen harjoitus järkyttää elimistön homeostaasia. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että tähän elimistön homeostaasin järkkymiseen vaikuttavat sekä harjoituksen kesto, intensiteetti että harjoitustiheys. Harjoituksen kuormittavuutta on perinteisesti seurattu sydämen sykkeen, laktaatin ja hapenkulutuksen avulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka hyvin EPOC ja uudet sykevaihteluun perustuvat menetelmät (Hyvinvointianalyysi, Firstbeat Technologies Oy) kuvaavat kestävyysharjoitusten kuormittavuutta ja voidaanko niitä käyttää harjoittelun seurannassa kokonaiskuormituksen ja harjoitusvaikutuksen arvioinnissa.
      Tutkimuksen ensimmäisessä osassa verrattiin viiden eritehoisen ja -kestoisen tasavauhtisen harjoituksen kuormittavuutta harjoittelemattomilla henkilöillä. Tutkimuksen tulosten mukaan harjoituksen intensiteetti oli harjoituksen kestoa merkittävämpi tekijä harjoituksen kuormittavuutta määritettäessä. Tulosten perusteella perinteiset harjoituksen intensi-
      teettiä kuvaavat mittarit kuten sydämen syke, veren laktaattipitoisuus, henkilön oma rasituksen tunne sekä EPOC ovat käyttökelpoisimmat harjoituksen kuormittavuutta kuvaavat mittarit. Myös sykevaihtelua ja siihen perustuvia menetelmiä (mm. Hyvinvointianalyysin stressi- ja palautumisindeksi) voidaan käyttää harjoituksen kuormittavuuden arviointiin välittömän palautumisen tai harjoitusta seuraavan yön aikana.

      Tutkimuksen toisen osan tarkoituksena oli selvittää, miten erilaiset kestävyysharjoitusjaksot ja voima-nopeusharjoittelu kuormittavat elimistöä ja miten ne vaikuttavat fyysisten ominaisuuksien kehittymiseen liikuntaa harrastamattomilla henkilöillä. Tarkoitus oli myös selvittää, miten sykevälitietoihin perustuvat uudet laskentamenetelmät kuten
      EPOC, stressi- ja palautumisindeksi soveltuvat harjoittelun kuormittavuuden seurantaan. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan terveiden aikaisemmin harjoittelemattomien aikuis-
      ten kestävyysominaisuudet kehittyvät ACSM:n suositusten mukaisella harjoittelulla, mutta suurempia parannuksia saadaan aikaiseksi lisäämällä harjoittelun intensiteettiä. Sen vuoksi harjoittelun intensiteettiä parhaiten kuvaavat muuttujat kuten harjoituksen keskisyke, harjoituksen korkein syke, maksimikestävyysharjoittelun osuus kokonaisharjoitusajasta, henkilön oma tuntemus ja EPOCHVA ovat hyviä ennusteita kestävyysominaisuuksia kehittävän harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi. Tässä tutkimuksessa käytetyistä uusista harjoittelun kuormittavuutta kuvaavista muuttujista käyttökelpoisimmaksi osoittautuivat yön aikana mitatut sykevaihtelumuuttujat kuten stressi- ja palautumisindeksi sekä HFP.

      Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että kestävyyskuntoilua harrastavien henkilöiden kannattaa käyttää sykeanalyysejä harjoitusten kuormittavuuden ja kestävyyskunnon kehittymisen seurantaan. Kovatehoisilla harjoituksilla voidaan nopeammin kehittää kestävyysominaisuuksia, mutta kovatehoiseen harjoitteluun liittyy aina ylikuormitusriski, minkä vuoksi harjoittelun kuormittavuuden ja kehittävyyden lisäksi kestävyyskuntoilua harrastavan henkilön pitäisi seurata myös harjoituksista palautumista. Hyvinvointianalyysilla tehdyn yösykevaihteluanalyysin tuloksia voidaan käyttää harjoittelun seurannassa arvioimaan yksittäisten harjoitusten, harjoitusjaksojen ja henkilöön kohdistuvan ulkopuolisen stressin aiheuttamaa kokonaiskuormitusta elimistölle.

    MAASTOHIIHDON KUORMITUSSEURANNAN KEHITTÄMISPROJEKTI VUOTEEN 2006 / TORINO

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Hynynen, Esa; Hämäläinen, Ismo; Jylhä, Reijo; Liukkonen, Jarmo; Nummela Ari; Rusko, Heikki;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2006
    • Page count: 31
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: maastohiihto, kuormittuminen, palautuminen, seurantajärjestelmä
    • ISBN: 952-99049-4-0
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tämän projektin tarkoituksena oli maastohiihdon kuormittumisen, palautumisen sekä fyysisten ominaisuuksien seurantajärjestelmän kehittäminen. Projektiin osallistuivat maastohiihdon a-maajoukkueen sekä osin SkiCats ryhmän urheilijat. Fyysisten ominaisuuksien osalta mittaukset tapahtuivat Jyväskylässä Kihussa vuosien 2004 ja 2005 heinä-elokuussa sekä lokakuussa. Suunnitelmassa olleet kilpailukauden mittaukset jäivät kahteen urheilijaan vuonna 2004 ja vuoden 2005 mittaukset siirrettiin marraskuun lumileirille, missä olosuhteet olivat mittaamiselle huonot; lumipula ja lämmin, erittäin kostea ilma. Kuormittumisen ja palautumisen seurantamenetelmää käytettiin molempina vuosina kahdella kotimaan ja kahdella vuoristoleirillä. Näissä seurannoissa keskityttiin sykekeräysten perusteella tehtyyn nopeaan palautteeseen yön aikaisesta autonomisesta säätelystä. Koettua palautuneisuutta selvitettiin aamuisella palautuneisuuskyselyllä. Yösykekeräysten lisäksi harjoituksista tehtiin sykekeräykset ja määritettiin mm. EPOC sekä kysyttiin koettua kuormittuneisuutta.

      Kihussa tehdyt suorituskykytestit koettiin hyväksi kokonaisuudeksi. Kihussa kehitetyt rullahiihtotestit täydentävät hyvin perinteistä maksimihapenoton testiä kynnysmäärityksin.
      Oikeiden testiajankohtien hakeminen on optimaalisen hyödyn saamisen edellytys. Parhaat ajankohdat tämän projektin kokemusten perusteella ovat kesäkuu ja elo-syyskuu. Testeihin pitää voida osallistua saadakseen niistä hyötyä ja niistä saatu anti on pystyttävä tulkitsemaan ilman pohdiskelua esim. testejä edeltävän vuoristoleirin olosuhdeadaptaation merkityksestä.

      Leireillä toteutetut kuormittumisen ja palautumisen seurannat otettiin uutena asiana varsin onnistuneesti käyttöön. Projektin jälkimmäisenä vuonna rutiinina oli kerätä n. joka
      toinen yö sekä kaikki harjoitukset sykeanalyyseihin. Yhteistyö urheilijoiden, valmentajien, Kihun ja yrityskumppanien välillä toimi erinomaisesti. Tämä mahdollisti kehitystyön
      etenemisen jo projektin aikana ja kerätyt kokemukset ovat luoneet mallin myös muiden lajien kanssa tehtyyn tutkimusyhteistyöhön. Suurin hyöty on projektin aikana koettu tu-
      levan palautumisen seurannasta. Käytetty sykevaihteluun perustuva autonomisen hermoston analyysi on käyttökelpoinen menetelmä mitata palautumiseen liittyvää fysiologiaa. Analyysin nopeus mahdollistaa nopean reagoinnin tilanteissa, joissa herkästi ajaudutaan liialliseen kuormitukseen. Sykeseurantaa tulee tehdä säännöllisesti sekä harjoituksista että palautumisesta yöunen aikana. EPOC on parhaimmillaan kontrolliharjoitusten arvioinnissa, sekä kovatehoisten ja matalatehoisten harjoitusten arvioinnissa. Palautumisen seurannassa alkuyön tunnit ovat parhaat sekä keräyksen onnistumisen että fysiologisen tulkinnan kannalta. Yksinkertainen, aamulla kyselty koettu palautuneisuus (esim. skaalalla 0-10) antaa myös hyvän seurantamittarin sykeseurantojen tueksi.

    YLEISURHEILUN MM2005-KISOJEN ALUETALOUDELLISET VAIKUTUKSET

    • Open full article: File on our server  Add to shelf
    • Writer(s): Laakso, Seppo; Kilpeläinen, Päivi; Kostiainen, Eeva; Susiluoto, Ilkka;
    • Publisher: Research Institute for Olympic Sports
    • Published: 2006
    • Page count: 129
    • Type: Applied research reports
    • Research method: Experimental
    • Keywords: talous, urheilu, suurtapahtuma, yleisurheilu, rahoitus
    • ISBN: 952-99049-6-7
    • Belong to collections: Kihun julkaisusarja
    • Tämä tutkimus on tehty opetusministeriön toimeksiannosta ja rahoituksella, osana laajempaa suurtapahtumien yhteiskunnallista vaikuttavuutta selvittävää tutkimuskokonaisuutta.
      Tutkimuksen valvonnasta ja koordinoinnista on vastannut Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Toimeksiantajien odotuksena on ollut saada vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

      - Minkälaisten mekanismien kautta urheilun suurtapahtumien taloudelliset vaikutukset syntyvät?
      - Kuinka suuria taloudellisia vaikutuksia Helsingin vuoden 2005 yleisurheilun MM-kisat aiheuttivat ja miten vaikutukset kohdentuivat eri osapuolille?
      - Miten MM2005-kisojen taloudellisista vaikutuksista saatavaa tietoa voidaan hyödyntää tulevien suurtapahtumien järjestämisessä ja rahoittamisessa?

      Tutkimuksen tekijöiden kannalta projekti on ollut äärimmäisen kiinnostava ja haastava. Esitämme lämpimät kiitokset opetusministeriölle sekä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskukselle viisaasta panostamisesta ajankohtaiseen ja tärkeään tutkimusteemaan. Erityisesti kiitämme tutkimuskokonaisuuden koordinaatioryhmän puheenjohtajaa, opetusministeriön ylijohtaja Harri Syväsalmea, liikuntaneuvos Seppo Paavolaa sekä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtajaa Jukka Viitasaloa edellytysten järjestämisestä tutkimuksen tekemiselle ja julkaisemiselle. Kiitämme professori Heikki A. Loikkasta hyvistä neuvoista ja kommenteista sekä kaikkia koordinaatioryhmän ja tutkimuksen ohjausryhmän jäseniä antoisista keskusteluista ja positiivisesta palautteesta tutkimuksen kuluessa. Tutkimuksen tekeminen ei olisi ollut mahdollista ilman monipuolisia aineistoja kisoihin liittyvästä toiminnasta, taloudesta ja kisavieraista. Kiitämme kisaorganisaatiota, erityisesti talousjohtaja Arto Kuusistoa, raporteista, aineistoista ja vastauksista kysymyksiimme koskien kisojen järjestämistä ja taloutta. Kiitämme Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien, Stadion-säätiön, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan sekä lukuisten muiden kisojen sidosryhmien edustajia raporteista ja aineistoista sekä haastatteluilla saaduista arvokkaista tiedoista. Kiitämme haastattelututkimuksiin osallistuneita kisojen yhteistyöyrityksiä ja matkailua palvelevia yrityksiä positiivisesta suhtautumisesta tutkimukseen sekä haastatteluilla saaduista arvokkaista tiedoista. Kiitämme myös Laurea ammattikorkeakoulun lehtori Anu Eteläahoa ja opiskelijoita kisavieraiden haastatteluista sekä Tietoykkönen Oy:tä hyvin toteutetuista yrityshaastatteluista. Kiitämme Tilastokeskuksen asiakaskohtaista suhdannepalvelua toimialakohtaisista liiketoimintakuvaajista, jotka ovat kansainvälisesti verrattuna ainutlaatuisia tämäntyyppisissä tutkimuksissa.