Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (137)

KÄSIPALLON LAJIANALYYSI

• Open full article:   
• Writer(s): Häyrinen, Mikko;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2013
• Page count: 59
• Type: Applied research reports
• Research method: Literature review
• Keywords: käsipallo, lajianalyysi, tekniikka, taktiikka, fyysiset ominaisuudet
• ISBN: 978-952-5676-65-5
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja

TECHNICAL AND TACTICAL ANALYSIS OF WOMEN’S FOOTBALL IN THREE DIFFERENT LEVELS

• Open full article:   
• Writer(s): Lehto, Henri; Vänttinen, Tomi; Jeglertz, Andrée; Miettinen, Marianne; Saloranta, Marko;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2013
• Page count: 136
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• ISBN: 978-952-5676-63-1
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Written in cooperation with these organizations: Suomen Palloliitto
• Abstract:

  Jalkapallo kehittyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa pelaajien taitotason, taktisen osaamisen ja fyysisten ominaisuuksien parantuessa uusien valmennusmenetelmien ansiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen jalkapallon toimintatapojen tulisi kehittyä kilpailijamaita nopeammin, jotta pelaajiemme tekninen ja taktinen osaaminen tulevaisuudessa vastaisi kansainvälistä huipputasoa. Tässä kilpailussa analyyttisen tiedon hakeminen, tuottaminen ja päivittäminen ovat tärkeässä osassa, mutta vielä tärkeämpää on osata suodattaa valtavasta määrästä tietoa oleellinen ja soveltaa se käytäntöön.

  Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida naisten jalkapallon teknisiä ja taktisia ominaispiirteitä kolmella eri tasolla. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään millainen on suomalaisen naisjalkapallon taso suhteessa kansainväliseen huipputasoon ja tunnistaa niitä kehityskohteita, joihin suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa on erityisesti syytä kiinnittää huomiota. Samalla pyrittiin selvittämään, kuinka kansallisen tason ottelut eroavat teknis-taktisten ominaisuuksien suhteen kansainvälisen tason otteluista. Raportti itsessään on tehty englanniksi, mutta tähän tiivistelmään on pyritty nostamaan muutamia tärkeimpiä löydöksiä tutkimuksesta.

  Analyysiin valittiin kolme ottelua naisten jalkapallon MM-kisoista 2011, kolme Suomen naisten A-maajoukkueen ottelua vuosilta 2011 ja 2012 sekä kolme kärkijoukkueiden välistä ottelua Naisten Liigasta kaudelta 2011. Analyysissa käytettiin kahta erilaista pelianalyysimallia. Teknisessä pelianalyysissa koodattiin kaikki pelaajien otteluissa tekemät tekniset puolustus- ja hyökkäyssuoritukset. Pelin teknisen puolen analyysiä syvennettiin lisäksi taktisella maalitilanneanalyysillä. Maalitilanneanalyysissä analysoitiin hyökkäystilanteet, jotka johtivat maalintekotilanteeseen tai sellaiseen murtautumiseen hyökkäyskolmannekselle, jossa maalitilanne olisi syntynyt mikäli viimeinen syöttö tai ratkaisu olisi onnistunut ("hukattu maalintekotilanne"). Näiden lisäksi jälkimmäinen analyysi sisälsi myös hyökkäyserikoistilanteet.

  Tuloksista voidaan nostaa esiin muutamia mielenkiintoisia löydöksiä. Ensinnäkin havaittiin, että sekä naisten A-maajoukkueen, että Naisten Liigan pelaajat käyttivät pallollisiin suorituksiinsa enemmän aikaa verrattuna kansainvälisen huipputason pelaajiin. Ero pallonkäsittelynopeudessa oli havaittavissa jo kahden kosketuksen suorituksessa ja kasvoi edelleen, kun pelaajat käyttivät useamman kosketuksen pallollisen suorituksensa aikana. Lisäksi havaittiin, että syöttöjen kovuudessa suomalaispelaajat jäävät jälkeen kansainväliseen huipputasoon verrattuna. Mitä kovempi taso, sitä kovempia olivat myös pelaajien syötöt.

  Tulosten perusteella onkin selvää, että naispelaajiemme taitoa ja pelikäsitystä tulee kehittää niin, että he kykenevät toimimaan tarvittaessa pallon kanssa nopeasti ja ovat siten valmiita suoriutumaan kansainvälisten otteluiden tempossa. On toki syytä muistaa, että vaikka nopeus pallollisessa suorituksessa ei sinällään ole aina itseisarvo, pelaajan tulee omata riittävät valmiudet toimia pallon kanssa tarvittaessa nopeasti ja tehokkaasti. Pelaajien syöttötaitoa, taktista osaamista ja pelikäsitystä etenkin ahtaassa tilassa ja prässin alaisena pelattaessa olisi syytä kehittää nousujohteisesti lapsesta alkaen, jotta he kykenevät toimimaan jatkossa paremmin kansainvälisten otteluiden pelitempossa.

  Naisten Liigassa pelaajien syötöt suuntautuivat muita tasoja useammin eteenpäin, epäonnistuivat useammin, pallonhallintajaksojen pituus/joukkue oli lyhyempi ja yhden pallonhallintajakson aikana annettiin vähemmän syöttöjä kahteen muuhun analysoituun tasoon verrattuna. Lisäksi Naisten Liigassa suurempi osuus syötöistä suunnattiin hyökkäyskolmannekselle ja vähemmän syötöistä pelattiin keskialueella. Lisäksi keskialueelle pelatut syötöt epäonnistuivat Naisten liigassa muita tasoja useammin.

  Tulokset antavat viitteitä siitä, että Naisten Liigassa (ainakin analysoidut) joukkueet pelaavat/joutuvat pelaamaan suoraviivaisemmin ja kykenevät harvoin pidempiin pallonhallintajaksoihin. Koska myös naisten jalkapallossa pallonhallinnan ja syöttötaidon osuus on tällä hetkellä korostuneessa asemassa kansainvälisellä tasolla, voidaan ilmoille heittää kysymys siitä, kehittääkö kotimaisen sarjamme suoraviivainen pelityyli naispelaajiemme teknistä osaamista ja antaako tämä riittävästi valmiuksia pelaajien kehittymiselle vastaamaan kansainvälisten otteluiden asettamiin haasteisiin.

  Naisten maajoukkue hallitsi palloa vastustajaansa enemmän kahdessa heikompaa vastustajaa vastaan pelatussa maaottelussa (Valko-Venäjä ja Skotlanti). Huomattavaa on kuitenkin, että suurin osa tästä hallinnasta tapahtui syvällä omalla kenttäpuoliskolla tai keskialueella eikä niinkään hyökkäyskolmanneksella. Etenkin Suomen puolustajien syöttömäärät olivat analysoiduissa maaotteluissa suuria vastustajiin ja muihin tasoihin verrattuna. Pallonhallinnan voittaminen sinällään on hyvä tulos, mutta heikompia vastustajia vastaan palloa tulisi hallita myös syvemmällä vastustajan kenttäpuoliskolla ja toisaalta pallonhallinnalla tulisi päästä myös nykyistä tehokkaammin murtautumis- ja viimeistelyvaiheeseen. Toisaalta taas ottelussa parempaa vastustajaa (Englanti) vastaan, Suomen pallonhallintaosuus oli pienempi ja syötöt onnistuivat huonommin vastustajaan verrattuna. Onkin selvää, että pelaajien taitotasoa tulee entisestään kehittää ja A-maajoukkuepelaajat tarvitsevat jatkuvasti kansainvälisesti tasokkaita otteluita, jotta tekniset ja taktiset suoritukset onnistuvat paremmin myös otteluissa kovempia vastustajia vastaan. Naisten maajoukkueen pelaajilla syöttöjen, haltuunottojen, kuljetusten ja syötönkatkojen määrässä tapahtui selvä pudotus ottelun toisella puoliajalla. Vastustajalla vastaavaa ja yhtä suurta pudotusta suoritusten lukumäärässä ei havaittu. Yleensä palloa enemmän hallitseva joukkue(kuten Suomi 2/3 maaottelusta) ei joudu otteluissa fyysisesti niin kovalle rasitukselle ja täten suoritusten lukumäärän olisi voinut odottaa putoavan enemmän vastustajajoukkueen pelaajilla. Suomen pelaajien fyysisiä ominaisuuksia tulisikin entisestään kehittää, jotta pelisuorituksessa
  tapahtuvaa laskua voitaisiin vähentää ottelun toisen puoliajan aikana.

  Viimeaikoina julkaistut uutiset testitulosten paranemisista antavat tosin viitteitä siitä, että kehitystä tällä saralla on tapahtunut. Sekä naisten A-maajoukkueen, että Naisten Liigan joukkueiden pääsääntöinen murtautumistapa analysoiduissa otteluissa oli keskitykset laidoilta, kun taas MM-kisojen otteluissa murtauduttiin enemmän myös kentän keskisektoreilta lyhyemmillä murtavilla syötöillä. Naisten Amaajoukkueen ja Naisten liigan otteluissa myös suurempi osuus viimeisistä syötöistä lähti kentän laita-alueilta ja pienempi osuus viimeisistä syötöistä kentän keskeltä, ns. ”parhaalta sektorilta” verrattuna A-maajoukkueen vastustajiin ja MM-kisojen otteluihin. Selvää on, että joukkueiden tulisi omata kyky murtautua hyökkäystilanteisiin eri tavoin ja edelleen suomalaispelaajien taitoa ja joukkueiden pelitapaa tulisi nousujohteisesti kehittää, jotta nykyjalkapallolle tyypilliset murtautumiset keskeltä onnistuisivat myös entistä paremmin.

  Kaikkinensa tulokset antavat viitteitä siitä, että Suomi onnistui A-maajoukkuetasolla kohtuullisesti heikompia vastustajia vastaan, mutta pelaajien teknisiä ominaisuuksia ja taktisia seikkoja pitää edelleen kehittää, jotta ero kansainväliseen huipputasoon kaventuisi. Naisten liigan kärjessäkin olevat joukkueet ovat puolestaan analysoitujen teknisten ja taktisten muuttujien osalta jäljessä maaotteluiden ja kansainvälisen tason vaatimuksista ja tällä saralla vaaditaan edelleen kovaa työtä, jotta Naisten liigasta kehittyisi jatkossa entistä enemmän ja entistä paremmin kansainvälisten otteluiden vaatimuksiin soveltuvia pelaajia ja Naisten Liiga itsessään myös kehittyisi.

  --- --- ---

  Finland women’s national team has gained a delightful success in the past few years in football and will play in Women’s Euro-tournament for the third time in a row in Sweden in 2013. It is obvious, that in order to achieve this high level in European football, things have to be and have been done in a correct way in Finnish women’s football in the past years.

  However, as the game constantly evolves and develops and the technical, tactical and physical requirements placed on players change, it is important to get and update relevant information about the requirements of the game and the level of Finnish football in order to develop the level of the game in Finland and the Finnish players.

  Thus, the purpose of this study was to examine the technical and tactical aspects of women’s football in three different levels. World Cup matches were analyzed to get information about the absolute top level in women’s football. Furthermore, national team matches played by Finnish women’s national team as well as Finnish league matches were analyzed in order to clarify the technical and tactical aspects of women’s football in Finland. Also, one of the main purposes was to create an objective review about the level of Finnish football and to point out some key aspects which should be improved and to which coaches and players could concentrate on during training sessions.

14–15-VUOTIAIDEN JOUKKUEURHEILIJOIDEN HARJOITTELU, URHEILUPOLUT JA MIKROYMPÄRISTÖ

• Open full article:   
• Writer(s): Aarresola, Outi; Konttinen, Niilo;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 41
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• Keywords: nuoret, joukkueurheilu, kilpaurheilu, sosiaalistuminen, harjoittelu
• ISBN: 978-952-5676-50-1
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Abstract:

  Nuoriin urheilijoihin kohdistunut monitieteinen tutkimushanke käynnistyi Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa vuonna 2010. Tutkimushanke tarkastelee retrospektiivisesti nuorten urheilijoiden kehityspolkuja motivaation ja urheiluun sosiaalistumisen näkökulmista. Myös nuorten harjoittelua selvitetään. Tutkimushanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

  Tutkimushankkeen ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin postikysely nuorille urheilijoille. Kyselyyn vastasivat vuonna 1995 syntyneet lisenssiurheilijat jalkapallosta, jääkiekosta, koripallosta, yleisurheilusta, maastohiihdosta, taitoluistelusta ja telinevoimistelusta. Vastaajia oli yhteensä 2522 ja vastausprosentti oli 21. Kysely koostui seuraavista aihekokonaisuuksista: taustatiedot, urheiluharrastaminen, sosiaalinen ja fyysinen ympäristö sekä psykologiset itsearvioinnit. Raportissa käsitellään kyselyn tuloksia, pois lukien viimeinen aihekokonaisuus. Tämä raportti keskittyy pääasiassa joukkuelajien tuloksiin, yksilölajeista on oma vastaava julkaisunsa.

  Nuorten urheiluharrastamisen polkuja tutkittiin Côtén DMSP-mallin (Developmental Model of Sport Participation) avulla (ks.Côté, Baker & Abernethy 2007). Tarkoituksena on jäsentää nuorten urheilijoiden erilaisia harrastuspolkuja erityisesti lajivalinnan sekä kilpailemisen ja omatoimisen harjoittelun suhteen. Tarkasteltavia vaiheita oli kolme: varhaislapsuus, alakouluikä ja yläkouluikä. Tutkimuksen joukkuelajien urheilijoista 95 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajien urheilijoista 81,5 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajeissa lisenssiurheilijat eroavat kuitenkin selvästi toisistaan eri lajeissa: 13–15-vuotiaista taitoluistelijoista vain 11 % ja telinevoimistelijoista 17 % kilpaili päälajinsa lisäksi jossain muussa lajissa, tai oli vasta valinnut/valitsemassa päälajiaan. Hiihtäjistä samassa tilanteessa oli 65 % ja yleisurheilijoista 70 %. Kaikkiaan aineistossa muodostui lukuisia erilaisia polkuja, mikä on tärkeä huomio lasten ja nuorten liikuntaharrastusta koskevien toimenpiteiden kannalta. Joukkuelajien urheilijat harjoittelivat kokonaisuudessaan (omaa lajiaan ohjatusti tai omatoimisesti sekä muita lajeja) keskimäärin 9–10 tuntia viikossa ja 6–9 kertaa viikossa. Yksilölajeissa yleisurheilijat ja hiihtäjät harjoittelivat keskimäärin 8–9,5 tuntia ja 6–7 kertaa viikossa, taitoluistelijat ja telinevoimistelijat 12,5–16 tuntia ja 8,5–11 kertaa viikossa. Tutkimukseen osallistuneet urheilijat eivät kokeneet suuria esteitä harrastamisessaan. Joka kymmenes uskoi lopettavansa harrastuksen ennen täysi-ikäiseksi tuloa. Urheiluharrastukseen liittyvistä tuloksista ilmenee, että joukkuelajien tulokset ovat pitkälti samansuuntaisia, mutta yksilölajeissa erottuvat nk. varhaisen erikoistumisen lajit ja myöhäisen erikoistumisen lajit toisistaan.

  Nuorten sosiaalisessa ympäristössä vanhemmat ovat odotetusti merkittävä tekijä urheiluharrastuksen
  kannalta. Vanhemmat osallistuvat pääasiassa harjoituksiin ja kisoihin tai peleihin kuljettamiseen sekä
  kotikisojen ja pelien seuraamiseen. Nuoret myös itse listaavat vanhemmat tärkeäksi vaikuttajaksi, vaikka nuoruusiässä kaverit koetaankin hieman tärkeämmäksi. Lisäksi monen urheilijan vanhemmalla on kilpaurheilutausta, isillä useammin kuin äideillä, ja lähes puolet vastaajista ilmoitti sisaruksen harrastavan samaa lajia kuin he itse. Fyysisen ympäristön tarkastelussa ilmeni, että liikuntapaikoista eniten käytettiin kouluiässä ulkoliikuntapaikkoja ja lähiliikuntapaikat ovat tärkeitä. Harjoituksiin kulkemisessa autokyyti oli kaikkein yleisin yksittäinen kulkutapa.

14–15-VUOTIAIDEN YKSILÖURHEILIJOIDEN HARJOITTELU, URHEILUPOLUT JA MIKROYMPÄRISTÖ

• Open full article:   
• Writer(s): Aarresola, Outi; Konttinen, Niilo;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 40
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• Keywords: nuoret, yksilöurheilu, kilpaurheilu, sosiaalistuminen, harjoittelu
• ISBN: 978-952-5676-48-8
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Abstract:

  Nuoriin urheilijoihin kohdistunut monitieteinen tutkimushanke käynnistyi Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa vuonna 2010. Tutkimushanke tarkastelee retrospektiivisesti nuorten urheilijoiden kehityspolkuja motivaation ja urheiluun sosiaalistumisen näkökulmista. Myös nuorten harjoittelua selvitetään. Tutkimushanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

  Tutkimushankkeen ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin postikysely nuorille urheilijoille. Kyselyyn vastasivat vuonna 1995 syntyneet lisenssiurheilijat jalkapallosta, jääkiekosta, koripallosta, yleisurheilusta,maastohiihdosta, taitoluistelusta ja telinevoimistelusta. Vastaajia oli yhteensä 2522 ja vastausprosentti oli 21. Kysely koostui seuraavista aihekokonaisuuksista: taustatiedot, urheiluharrastaminen, sosiaalinen ja fyysinen ympäristö sekä psykologiset itsearvioinnit. Raportissa käsitellään kyselyn tuloksia, pois lukien viimeinen aihekokonaisuus. Tämä raportti keskittyy pääasiassa yksilölajien tuloksiin, joukkuelajeista on oma vastaava julkaisunsa.

  Nuorten urheiluharrastamisen polkuja tutkittiin Côtén DMSP-mallin (Developmental Model of Sport Participation) avulla (ks.Côté, Baker & Abernethy 2007). Tarkoituksena on jäsentää nuorten urheilijoiden erilaisia harrastuspolkuja erityisesti lajivalinnan sekä kilpailemisen ja omatoimisen harjoittelun suhteen. Tarkasteltavia vaiheita oli kolme: varhaislapsuus, alakouluikä ja yläkouluikä. Tutkimuksen joukkuelajien urheilijoista 95 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajien urheilijoista 81,5 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajeissa lisenssiurheilijat eroavat kuitenkin selvästi toisistaan eri lajeissa: 13–15-vuotiaista taitoluistelijoista vain 11 % ja telinevoimistelijoista 17 % kilpaili päälajinsa lisäksi jossain muussa lajissa, tai oli vasta valinnut/valitsemassa päälajiaan. Hiihtäjistä samassa tilanteessa oli 65 % ja yleisurheilijoista 70 %. Kaikkiaan aineistossa muodostui lukuisia erilaisia polkuja, mikä on tärkeä huomio lasten ja nuorten liikuntaharrastusta koskevien toimenpiteiden kannalta.

  Joukkuelajien urheilijat harjoittelivat kokonaisuudessaan (omaa lajiaan ohjatusti tai omatoimisesti sekä
  muita lajeja) keskimäärin 9–10 tuntia viikossa ja 6–9 kertaa viikossa. Yksilölajeissa yleisurheilijat ja hiihtäjät harjoittelivat keskimäärin 8–9,5 tuntia ja 6–7 kertaa viikossa, taitoluistelijat ja telinevoimistelijat 12,5–16 tuntia ja 8,5–11 kertaa viikossa. Tutkimukseen osallistuneet urheilijat eivät kokeneet suuria esteitä harrastamisessaan. Joka kymmenes uskoi lopettavansa harrastuksen ennen täysi-ikäiseksi tuloa. Urheiluharrastukseen liittyvistä tuloksista ilmenee, että joukkuelajien tulokset ovat pitkälti samansuuntaisia, mutta yksilölajeissa erottuvat nk. varhaisen erikoistumisen lajit ja myöhäisen erikoistumisen lajit toisistaan.

  Nuorten sosiaalisessa ympäristössä vanhemmat ovat odotetusti merkittävä tekijä urheiluharrastuksen
  kannalta. Vanhemmat osallistuvat pääasiassa harjoituksiin ja kisoihin tai peleihin kuljettamiseen sekä
  kotikisojen ja pelien seuraamiseen. Nuoret myös itse listaavat vanhemmat tärkeäksi vaikuttajaksi, vaikka nuoruusiässä kaverit koetaankin hieman tärkeämmäksi. Lisäksi monen urheilijan vanhemmalla on kilpaurheilutausta, isillä useammin kuin äideillä, ja lähes puolet vastaajista ilmoitti sisaruksen harrastavan samaa lajia kuin he itse. Fyysisen ympäristön tarkastelussa ilmeni, että liikuntapaikoista eniten käytettiin kouluiässä ulkoliikuntapaikkoja ja lähiliikuntapaikat ovat tärkeitä. Harjoituksiin kulkemisessa autokyyti oli kaikkein yleisin yksittäinen kulkutapa.
  

AN INVESTIGATION INTO THE COACHING APPROACH OF A SUCCESSFUL WORLD CLASS SOCCER COACH: ANSON DORRANCE. A COMMENTARY.

• Open full article:   
• Writer(s): Hanin, J.;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Type: Research reports (peer-reviewed)
• Please note that you may need separate access rights to read the linked website
• Published in: International Journal of Sports Science & Coaching, Vol. 7 (2), pp. 455-457.
• Research method: Experimental

CRESSWELL A RECRUITMENT OF THE PLANTAR INTRINSIC FOOT MUSCLES WITH INCREASING POSTURAL DEMAND

• Open full article:   
• Writer(s): Kelly L; Kuitunen S; Racinais S;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Type: Research reports (peer-reviewed)
• Please note that you may need separate access rights to read the linked website
• Published in: Clin Biomech (Bristol, Avon). 2012 Jan;27(1):46-51
• Research method: Experimental

HEART RATE VARIABILITY IS RELATED TO TRAINING LOAD VARIABLES IN INTERVAL RUNNING EXERCISES

• Open full article:   
• Writer(s): Kaikkonen P., Hynynen E., Mann T., Rusko H., Nummela A.;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Type: Research reports (peer-reviewed)
• Please note that you may need separate access rights to read the linked website
• Published in: Eur. J. Appl. Physiol. 112:829–838, 2012.
• Research method: Experimental
• Written in cooperation with these organizations: Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitos, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, UKK-instituutti

KEIHÄSOLYMPIADI - YKSILÖLAJIN RYHMÄVALMENNUSTA KOKONAISVALTAISELLA VALMENNUSOTTEELLA

• Open full article:   
• Writer(s): Kujanpää, Ville;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 69
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• Keywords: selvitys, keihäänheitto, valmennus, harjoittelu
• ISBN: 978-952-5676-60-0
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Abstract:

  Keihäsolympiadi on Pajulahden urheiluopistolla vuonna 2004 käynnistetty opetus- ja kulttuuriministeriöntukema nuorisovalmennushanke, jossa isoa ryhmää nuoria keihäänheittäjiä useastaeri ikäluokasta on valmennettu ryhmävalmennuksen keinoin kokonaisvaltaisella valmennusotteella. Projekti on ”pilottihanke”, jonka toimintakonseptia tullaan mahdollisesti hyödyntämään muissa lajeissa. Tämä raportti on selvitys Keihäsolympiadi -projektista. Raportti sisältää myös arviointia projektista.

  Selvitys toimii myös kirjallisena dokumenttina Keihäsolympiadista, sillä projektista on vähän kirjallista materiaalia tarjolla. Raportin aineisto koostuu Keihäsolympiadin rehtorin Leo Pusan sekä urheilijoiden haastatteluista, urheilijakyselyistä, erilaisista hankkeen dokumenteista, osallistuvasta havainnoinnista sekä rakennetusta keihäänheiton tietokannasta. Aineisto on kerätty vuosina 2008–2012 ja raportti kirjoitettu vuoden 2012 aikana.

  Keihäsolympiadin tavoitteet ovat olleet kahdenlaiset. Toisaalta on tavoiteltu nuorten kokonaisvaltaista henkistä ja sosiaalista kasvua, toisaalta urheilullista menestystä. Näitä tavoitteita ei projektin aikana kuitenkaan priorisoitu. Keihäsolympiadin keskeisimpiä valmennusratkaisuja ovat olleet kokonaisvaltainen valmennus ja ryhmävalmennus yksilölajissa. Kokonaisvaltaisella valmennusotteella on pyritty painottamaan urheilijoille, miten kaikki heidän elämäänsä vaikuttavat tekijät, myös urheilun ulkopuoliset, vaikuttavat myös urheilu-uraan. Ryhmävalmennus yksilölajissa
  on uudenlainen valmennusmetodi, jonka urheilijat ovat kokeneet erittäin hedelmälliseksi. Projektilla on ollut paljon positiivisia vaikutuksia paitsi osallistujien urheilu-uraan, myös urheilun ulkopuoliseen elämään.

  Projektiin osallistuneet urheilijat ovat menestyneet mainiosti junioritasolla saavuttaen vuosina 2004–2012 yhteensä 58 SM-mitalia ja kolme MM-mitalia. Siirtyminen nuorisourheilusta aikuisurheiluun ei kuitenkaan ole onnistunut kivuttomasti, sillä saldona aikuisten sarjoista on vasta yksi SM-mitali. Yhdeksi syyksi tähän voidaan katsoa urheilijoiden kärsimät lukuisat loukkaantumiset.

  Jos Keihäsolympiadin toimintakonseptia lähdetään toteuttamaan muissa lajeissa, on tiettyihin seikkoihin kiinnitettävä erityisesti huomiota. Ehdottomana edellytyksenä projektin onnistumiselle on sopiva valmennustiimi, joka on sataprosenttisen sitoutunut projektiin. Myös urheilijoiden tulee sitoutua projektiin, jotta syntyy valmentajien ja urheilijoiden tiivis ydinryhmä, joka takaa projektin jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden. Projektille tulee luoda selkeät priorisoidut tavoitteet alusta saakka. Lisäksi urheilijoiden päivittäisvalmennukseen pitää pystyä vaikuttamaan riittävästi. Viimeksi mainittuun kohtaan ei Keihäsolympiadissa löydetty täysin toimivaa ratkaisua.

NEUROMUSCULAR AND CARDIOVASCULAR ADAPTATIONS DURING CONCURRENT STRENGTH AND ENDURANCE TRAINING IN UNTRAINED MEN

• Open full article:   
• Writer(s): Mikkola J., Rusko H., Izquerdo M., Gorostiaga E.M. & Häkkinen K.;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Type: Research reports (peer-reviewed)
• Please note that you may need separate access rights to read the linked website
• Published in: International Journal of sports medicine, Jun 15, epub ahead of print
• Research method: Experimental

SPLISS II - URHEILUJÄRJESTELMÄT SUOMEN KANSALLINEN VÄLIRAPORTTI

• Open full article:   
• Writer(s): Kärmeniemi, M; Mäkinen, J; Lämsä, J ;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 65
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• Keywords: huippu-urheilu, politiikka, kilpailukyky
• ISBN: 978-952-5676-62-4
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Abstract:

  Suomi osallistuu kansainväliseen huippu-urheilujärjestelmien SPLISS II -vertailututkimukseen, johon Suomen lisäksi ottaa osaa 15 muuta valtiota. Tutkimusta johtaa ja koordinoi SPLISSkonsortio, jossa on edustajat Belgiasta, Alankomaista ja Iso-Britanniasta. Kansainvälisen vertailuraportin on määrä valmistua vuoden 2013 loppupuolella. Vasta sen pohjalta on mahdollista vetää johtopäätöksiä kansallisten huippu-urheilun toimintapolitiikkojen kilpailukyvystä. Tässä kansallisessa väliraportissa käydään läpi projektissa suomalaisille huippu-urheilijoille, valmentajille ja lajiliittojen huippu-urheilujohtajille suunnattujen kyselyiden tuloksia.

  Kyselyiden kohdejoukkoon kuuluvat olympialajien urheilijat (lukuun ottamatta vammaishuippuurheilijoita), jotka on sijoitettu lajinsa 16:sta parhaan joukkoon maailmassa tai 12:sta parhaan joukkoon Euroopassa. Näiden lisäksi kysely suunnattiin urheilijoille, jotka saavat suoraa taloudellista tukea menestyäkseen aikuisten kansainvälisissä arvokilpailuissa. Valmentajista kohdejoukkoon kuuluvat edellä mainittujen huippu-urheilijoiden henkilökohtaiset valmentajat, nuorten olympiavalmentajat ja joukkuelajeista maajoukkuevalmentajat. Lajiliitoista kyselyyn pyydettiin vastaamaan huippu-urheilusta vastaavaa henkilöä eli käytännössä joko huippu-urheilujohtajaa tai toiminnanjohtajaa. Kyselyiden vastausprosenteiksi muodostui urheilijoiden osalta 46 % (N=170), valmentajien osalta 56 % (N=126) ja huippu-urheilujohtajien osalta 49 % (N=35).

  Kyselyt käsittelevät yhdeksää osa-aluetta, jotka on tunnistettu olennaisiksi tekijöiksi tehokkaan huippu-urheilujärjestelmän rakentamisessa. Nämä osa-alueet ovat taloudellinen tuki, urheiluohjelmien rakenne ja organisointi, urheiluun osallistuminen, lahjakkuuksien identifiointi ja kehittäminen, urheilijan tukipalvelut uralla ja uran jälkeen, harjoitteluolosuhteet, valmennus- ja valmennuksen kehittäminen, kansallinen ja kansainvälinen kilpailutoiminta ja tieteellinen tutkimus.

  Taloudellinen tuki sekä valmennus ja valmennuksen kehittäminen nousivat kyselyissä esiin sidosryhmien mielestä keskeisimpinä osa-alueina huippu-urheilumenestyksen kannalta, mutta myös osa-alueina, jotka kaipaavat Suomessa eniten parantamista. Näiden lisäksi lahjakkuuksien identifioimista ja kehittämistä, harjoitteluolosuhteita ja urheiluun osallistumista pidettiin keskimääräistä tärkeämpinä osa-alueina. Huippu-urheilun julkinen taloudellinen tuki on Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna pieni. Urheilijat, valmentajat ja lajiliittojen huippu-urheilujohtajat kokevat, että se ei nykyisellä tasollaan mahdollista huippu-urheilun kehittymistä. Valmennuksen osalta urheilijat ovat pääosin tyytyväisiä valmentajien ammattitaitoon, mutta valmentajat kokevat ammattinsa arvostuksessa paljon parantamisen varaa. Lahjakkuuden tunnistamiseen ja kehittämiseen ei ole yhtenäisiä käytäntöjä eikä riittävästi ammattitaitoisia valmentajia. Harjoitteluolosuhteiden laatu ja saavutettavuus arvioidaan sidosryhmien toimesta keskimäärin riittäviksi.

STRIVING FOR EXCELLENCE: A MULTIPLE-ACTION PLAN INTERVENTION MODEL FOR SHOOTERS.

• Open full article:   
• Writer(s): Bortoli, L., Bertollo, M., Hanin, Y., & Robazza, C.;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Type: Research reports (peer-reviewed)
• Please note that you may need separate access rights to read the linked website
• Published in: Psychology of Sport & Exercise, 13, pp. 693-701.
• Research method: Experimental

SUOMALAISEN JALKAPALLON LAJIANALYYSI

• Open full article:   
• Writer(s): Vänttinen, Tomi; Lehto, Henri, Kalema, Rudy ;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 129
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• ISBN: 978-952-5676-57-0
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Written in cooperation with these organizations: Sami Hyypiä Akatemia, Suomen Palloliitto
• Abstract:

  Suomen Palloliiton liittokokous asetti vuonna 2009 julkaisemassaan toimintastrategiassa kunnianhimoisen vision (”unelman”) olla vuonna 2020 jokaisella toiminnan osa-alueella Euroopan 10 parhaan jalkapallomaan joukossa. Uuden strategian seurauksena liiton painopistealueiksi nostettiin mm. osaamisen kehittäminen ja huippujalkapallo. Vuonna 2010 Palloliitto aloittikin huippu-urheilujärjestelmänsä kehittämisen yhteistyössä Suomen Olympiakomitean kanssa. Tätä kehitysprosessia varten muodostetun prosessiryhmän keskusteluissa nähtiin tarpeelliseksi päivittää viimeksi 1990-luvulla tehty jalkapallon lajianalyysi vastaamaan nykytilannetta pelin fyysisten ja teknisten ominaisuuksien osalta. Päivitetyn lajianalyysin ensimmäinen osa "Fysiologia ja tekniset suoritukset" – kirjallisuuskatsaus valmistui Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen koostamana vuonna 2010.

  Tässä lajianalyysityön toisessa osassa selvitettiin puolestaan pelianalyysien avulla miten Suomen maajoukkueet suoriutuvat vastustajiinsa verrattuna ja eroavatko kansallisen tason ottelut teknis-taktisten ominaisuuksien suhteen kansainvälisen tason otteluista miehissä ja U-17 -ikäryhmässä. Raportin tulokset perustuvat pelianalyyseihin, jotka tehtiin neljästä miesten A-maajoukkueen EURO2012-karsintaottelusta, neljästä Veikkausliigaottelusta, kolmesta nuorten U-17-maajoukkueen EM-karsintaottelusta ja kolmesta B-nuorten SM-sarjaottelusta. Näiden analyysien perusteella suomalaisen jalkapallon tasosta pyrittiin muodostamaan objektiivinen kuva, jonka avulla on mahdollista tunnistaa niitä kehityskohteita, joihin suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa on erityisesti syytä kiinnittää huomiota.

  Palloliiton 2012 julkaisemassa valmennusfilosofiaa: yhtenäisessä valmennuslinjassa korostetaan yksilökeskeistä ”Yksilökeskeisessä valmennusfilosofiassa pelaajien henkilökohtaiset kehitystarpeet ja osaamisalueet ohjaavat joukkueen valmentamista. Pelaajalähtöinen valmentaminen edellyttää yksilön erityisosaamisen ja kehitystarpeiden huomioimista sekä päivittäisessä valmennuksessa, pelaajavalinnoissa että joukkueen pelaamisessa.” ”Laadukkaampi pelaajakehitys edellyttää, että yksilön ominaisuudet tunnistetaan. Pelaajalähtöinen, yksilöllinen valmennus ja pelin ymmärrys nousevat valmennustyön ydinasioiksi kaikessa pelaajakehitystyössä.” Tämä raportti pyrkii tukemaan yksilökeskeistä valmennusfilosofiaa tuomalla esiin millaisia teknisiä ja taktisia suorituksia tehdään eri pelipaikoilla kansainvälisen tason otteluissa. Näiden suoritusten ja pelipaikkojen asettamien vaatimusten huomioiminen pelipaikkakohtaisessa harjoittelussa on ensiarvoisen tärkeää kehitettäessä suomalaista jalkapalloa.

  Jalkapallo on maailman suosituin urheilumuoto, minkä vuoksi kansainvälinen menestyminen lajissa on erityisen vaikeaa. On hyvä pitää mielessä, että jalkapallo kehittyy jatkuvasti kaikkialla maailmassa pelaajien taitotason, taktisen osaamisen ja fyysisten ominaisuuksien parantuessa uusien valmennusmenetelmien ansiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen jalkapallon toimintatapojen tulisi kehittyä kilpailijamaita nopeammin, jotta pelaajiemme tekninen ja taktinen osaaminen tulevaisuudessa vastaisi kansainvälistä huipputasoa. Tässä kilpailussa tiedon hakeminen, tuottaminen ja päivittäminen ovat tärkeässä osassa, mutta vielä tärkeämpää on osata suodattaa valtavasta määrästä tietoa oleellinen ja soveltaa se käytäntöön.
  

SUORITUSKYKYYN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT JA VÄSYMINEN SPRINTTIHIIHDOSSA

• Open full article:   
• Writer(s): Mikkola, Jussi; Hynynen, Esa; Linnamo, Vesa; Nummela, Ari; Talkkari, Jani; Vesterinen, Ville;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 38
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• Keywords: maastohiihto, hiihtoharjoittelu, kunto-ominaisuudet, voimantuotto
• ISBN: ISBN 978-952-5676-55-6
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Written in cooperation with these organizations: Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitos
• Abstract:

  Sprinttihiihto on ollut maastohiihdon kilpailukalenterissa noin kymmenen vuotta. Sprinttihiihto poikkeaa normaalimatkoista lyhyemmän kilpailumatkan (800–1800 m) ja intervalliluonteisen kilpailumuodon (finaaleihin pääsevät urheilijat hiihtävät 2–3 tunnin aikana neljä erää) perusteella. Tämän projektin tarkoituksena oli selvittää sprinttihiihdon lajisuoritukseen vaikuttavia tekijöitä ja tutkia sprinttihiihdossa tapahtuvaa väsymistä. Lisäksi tutkittiin sprinttihiihdossa paljon käytetyn tasatyönnön biomekaniikkaa, sen muutoksia kilpailun aikana sekä näiden biomekaanisten tekijöiden vaikutusta hiihtonopeuteen.

  Projektin päämittaukset tehtiin 2006 Hipposhallissa Jyväskylässä ja 2007 Vuokatin hiihtotunnelissa. Molemmissa tehtiin sprinttihiihtokilpailusimulointi (4 x 850–1150 m / 20 min). Jyväskylässä testattiin lisäksi hiihtäjien kestävyys-, voima- ja nopeusominaisuuksia. Vuokatissa mitattiin kilpailun aikaisia tasatyönnön sauva- ja suksivoimia. Lisäksi projektiin sisältyi mittauksia ja kuvauksia syksyn 2006 lumileirillä ja tammikuun 2007 SM-kisoissa. Hipposhallin mittauksissa väsyminen kumuloitui simuloidun rullahiihtosprinttikilpailun aikana vähän eli 20 minuutin aikana erien välillä palauduttiin hyvin. Toisaalta Vuokatissa sprinttereiden keskinopeus hidastui selvästi simuloinnin edetessä eli väsyminen kumuloitui. Väsymisessä oli kuitenkin suurta yksilöiden välistä vaihtelua. Hipposhallin mittausten mukaan hyvät aerobiset ominaisuudet estävät väsymistä sprinttikilpailun aikana eli hyvät aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä pystyy säilyttämään erien keskinopeuden paremmin kuin huonommat aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä.

  Sprinttihiihtosuorituskyky rullasuksilla oli vahvasti yhteydessä lajinomaiseen ylävartalon kestävyyssuorituskykyyn ja hiihtosuorituksen ”anaerobiseen” taloudellisuuteen. Vuokatissa lumella tehty havainto ylävartalon osalta oli samansuuntainen, eli keskinopeudeltaan parhaat hiihtäjät pystyivät säilyttämään tasatyöntövoimat loppukirissä parhaiten. Hipposhallin tulokset myös osoittivat, että lajinomainen anaerobinen suorituskyky ja aineenvaihdunnallinen anaerobinen kapasiteetti ovat merkittäviä erityisesti sprinttikilpailun alussa (aika-ajo) ja aerobisten ominaisuuksien merkitys kasvaa kilpailun edetessä pidemmälle. Yleisistä voima- ja nopeusominaisuuksista ainoastaan penkkipunnerruksen suhteellinen voima oli yhteydessä sprinttihiihtosimuloinnin keskinopeuteen. On kuitenkin huomattava, että tutkimustilanteesta puuttuivat usein lopputuloksen ratkaisevat hiihtäjä-hiihtäjää vastaan käydyt kirikamppailut. Näissä kiri- ja rytminvaihtotilanteissa nopeilla voimantuotto-ominaisuuksilla on ratkaiseva merkitys. Toisaalta hyvä aerobinen kestävyys varmistaa, että näitä nopeus- ja voimaominaisuuksia voidaan ylipäätään käyttää loppukirikamppailuissa. Sprinttihiihtäjän harjoittelussa on siis löydettävä tasapaino aineenvaihdunnallisten kestävyysominaisuuksien ja hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksien kehittämisessä.

TECHNICAL AND TACTICAL GAME ANALYSIS OF ELITE FEMALE BEACH VOLLEYBALL

• Open full article:   
• Writer(s): Häyrinen, Mikko; Tampouratzis, Kostas;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 45
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• Keywords: beach volleyball, match analysis, female, winning
• ISBN: 978-952-5676-59-4
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Written in cooperation with these organizations: Finnish Volleyball Association
• Abstract:

  The purpose of this study was to make an update on the technical and tactical game analysis of top-level female beach volleyball to set a reliable view of game. Another goal was to analyse different technical skills as possible determinants on winning in international top-level female beach volleyball.

  A temporal analysis concerning the duration of the rallies, breaks and sets was made. For the technical and tactical analysis 1174 rallies from 31 sets and 16 different matches played in World Tour 2010 and 2011 and European Championships 2011 between world top female beach volleyball teams were analysed. All ball contacts were analysed using a coding system developed for this study using Data Volley 3.4.8 -match analysis software.

  The rally duration in female elite beach volleyball was 6.9 seconds, the real playing time in one set 4 min 26 s, the duration of a set 18 min 10 s and the duration of a break 24 s. 61 % of the points were scored by attacking, 24 % from the opponent’s errors, 9 % by serving and 5 % by blocking. 39 % of the points were scored in break point situation and 61 % in side out situation. The start of the set proved to be very important, because 87 % of the sets were won by the teams which were ahead at the technical time-out.

  Attacking was the most used skill followed closely by setting and serving. Blocking was the least used skill; still a lot of blocking attempts without ball contact were made. The attacks were divided equally to spikes and shots whereas majority of the attacks were executed in side out situation. Jump float serve was the most used serving technique and so the most used reception type was jump float receiving.

  Jump float and float serves were found to be as effective and jump serve the least effective serve technique. Especially the error percentage in jump serving was high. The efficiency of spikes in side out attack situations was little lower than shots. In counter attack situations the efficiency of shots was higher. The success percentage in side out attack situation was higher than in counter attack situation and error percentage little higher, respectively. More block touches were achieved after opponent’s spike attacks when compared to shot attacks and also more kill blocks were similarly achieved after spike attacks. The digs were performed almost as often after opponent’s spike and shot attacks, but the players were more successful in defending opponent’s shot attacks than spike attacks.

  The set winners were clearly better in side out attacking and blocking and also in counter attacking, receiving and serving. In side out attacking the winners and losers were especially differentiated by succeeding in spiking. In blocking the winners were clearly better in blocking against spikes.

  In conclusion it can be said that the loading of a female beach volleyball match has decreased slightly. The results suggest that attacking and blocking were the most decisive skills concerning winning a set in top-level female beach volleyball. Especially the side out attacking considered being a very important skill.

TYÖNANTAJIEN KOKEMUKSIA NUORTEN OLYMPIAVALMENTAJAHANKKEESTA

• Open full article:   
• Writer(s): Manninen, Timo; Lämsä, Jari; Härkönen, Asko;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 52
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• Keywords: kumppani, Suomen Olympiakomitea, työnantajat, valmentajat
• ISBN: 978-952-5676-58-7
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Written in cooperation with these organizations: Suomen Olympiakomitea
• Abstract:

  Suomen Olympiakomitea aloitti nuorten olympiavalmentajapalkkauksen vuonna 2006. Nuorten olympiavalmennushankkeen tavoitteena on mahdollistaa eri lajien lahjakkaille nuorille urheilijoille laadukas päivittäisvalmennus päätoimisten valmentajien toimesta. Nuorten olympiavalmentajien (NOV) työnantajina toimivat lajiliitot, urheiluseurat, urheiluopistot, urheiluakatemiat sekä kaupungit/kunnat. Valtaosa työnantajista on lajiliittoja. Työnantaja ja Olympiakomitea tekevät keskenään yhteistyösopimuksen valmentajan palkkauksesta. Olympiakomitea osallistuu valmentajan palkkaukseen keskimäärin 15 000 euron vuosiosuudella, joka on noin kolmannes valmentajan palkkakuluista. Työnantajan ja Olympiakomitean lisäksi hankkeessa on usein kolmas palkanmaksajataho. Palkkauksen liittyen sovitaan valmentajan toimenkuvasta, valmennusryhmään kuuluvista urheilijoista, toimintaympäristöstä, kouluttautumisesta ja raportointivastuusta. Nuorten olympiavalmentajamäärät ovat kasvaneet vuosittain ja 60 valmentajan tavoitteeseen päästiin vuonna 2011, vuoden alkuperäisestä tavoitteesta myöhässä.

  Nuorten olympiavalmentajaselvityksen tarkoituksena oli työnantajan näkökulmasta arvioida hankkeen toteutumista ja sen kehittämistä. Koska kesälajien NOV:ien palkkausta koskevat yhteistyösopimukset ovat katkolla 31.12.2012, selvityksessä keskityttiin pelkästään kesälajien valmentajien työnantajiin. Tutkittavia teemoja olivat työnantajan oma toiminta, kumppaneiden toiminta, valmentajan toiminta sekä nuorten olympiavalmennushankkeen kehittäminen. Arviointia varten haastateltiin 22 työnantajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina puhelinhaastatteluina, jotka kestivät 30–50 minuuttia. Haastatteluiden aikana tehtiin muistiinpanot, jotka kirjoitettiin puhtaaksi välittömästi saman päivän aikana.

  Hanke vastasi erittäin hyvin työantajien tarpeita. Sen avulla saatiin lisättyä pätevien päätoimisten valmentajien määriä ja näin vahvistettua nuorten urheilijoiden valmennusta. Lisäksi tavoiteltiin urheilijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä ja menestymistä. Työnantajat olivat hoitaneet Olympiakomitean asettamat velvoitteet. Yhteispalkkausjärjestelmä koettiin hyväksi toimintamalliksi ja sen myötä pystyttiin lähtemään mukaan hankkeeseen. Yleisin palkkausmuoto oli yksi kolmasosa per osapuoli (työnantaja, Olympiakomitea ja kolmas kumppani). Yleensä yhteistyössä toimijoiden välillä ei ollut ongelmia, mutta muutamassa tapauksessa urheiluseurakumppani aiheutti ylimääräisiä haasteita. Valmentajien toimenkuvat vastasivat Olympiakomitean kanssa sovittua. Valmentajat olivat myös suoriutuneet työstään hyvin. Työantajat nostivat valmentajien työn haastavuuden esille ja muun muassa työnohjaukseen kaivattiin tukea. Muita kehityskohteita olivat työnantajan ja Olympiakomitean välisen yhteydenpidon lisääminen, valmentajien verkostoituminen ja lajien välinen yhteistyö.

  Työnantajat arvioivat hanketta positiivisesti. Jatkossa selvitetään nuorten olympiavalmentajien kokemuksia aiheesta ja verrataan niitä työnantajien kokemuksiin hankkeen toimivuudesta. Huippu-urheilun muutosryhmän tavoitteena on lisätä nuorten olympiavalmentajamäärää (200 valmentajaa vuoden 2015 lopulla) merkittävästi. On tärkeää pohtia, miten tämä toteutetaan järkevästi. Mistä saadaan resursseja tavoitteen toteuttamiseen unohtamatta nykyisten toimintaympäristöjen tärkeyttä? Suurin osa työantajista suhtautui myönteisesti akatemiakehitykseen ja se voisikin olla järkevin tapa kehittää myös nuorten olympiavalmennusta. Se mahdollistaisi muun muassa työnantajien korostaman valmentajien verkostoitumisen ja lajien välisen yhteistyön kehittämisen.

VALMENNUSKESKUSARVIOINTI

• Open full article:   
• Writer(s): Lämsä, Jari; Nummela, Ari;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 100
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• Keywords: valmennuskeskus, arviointi, resurssit, osaaminen, kumppanuus
• ISBN: 978-952-5676-54-9
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Abstract:

  Valmennuskeskusarviointihanke toteutettiin Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta vuoden 2011 jälkimmäisellä puoliskolla. Arvioinnin tarkoituksena oli tuottaa tietoa suomalaisten liikunnan koulutuskeskusten yhteydessä toimivista valmennuskeskuksista päätöksenteon tueksi. Arvioinnin tavoitteena oli aluksi määritellä huippu-urheilun valmennuskeskustoiminnan kriteerit ja sen jälkeen kerätä tietoa valmennuskeskustoiminnasta sekä asettaa opistot järjestykseen valmennuskeskustoiminnassa.

  Suomalainen valmennuskeskustoiminta on viime vuosikymmeninä kehittynyt lähinnä paikallisten ja alueellisten toimijoiden omien strategioiden, tavoitteiden ja päätösten perusteella. Keskusten tehtäviä on linjattu myös yhteistyössä opetusministeriön ja olympiakomitean kanssa. Tämä kehitystyö ei kuitenkaan ole johtanut keskusten virallistamiseen, eikä valmennuskeskustoiminnalle näin ollen ole luotu toimintaa etukäteen määrittäviä kriteerejä. Valmennuskeskusten arvioinnissa hyödynnettiin panos-tuotos mallia keskusten toiminnan kuvaajana, painottaen panosten ja prosessien arviointia. Arvioinnissa kysyttiin seuraavia kysymyksiä: Miten valmennuskeskus on organisoitu ja millaisia resursseja sillä on käytössään? Millaista huippu-urheiluvalmennuksen osaamista opistoilla on ja miten osaaminen kohtaa käytännön tarpeen? sekä Millä tavoin yhteistoiminta valmennuskeskusten ja lajiliittojen välillä rakentuu, toimii ja kehittyy?
  Arviointiin osallistuivat kaikki 14 urheilu- ja liikuntaopistoa. Arviointiaineisto koottiin valmennuskeskuksille ja valmennuskeskushenkilöstölle suunnatuilla kyselyillä, lajiliittojen toiminnanjohtajien ja huippu-urheilujohtajien haastatteluilla sekä arviointikäynnillä opistoilla. Arvioinnin kohteita oli yhteensä 22 ja ne jakautuivat eri osa-alueisiin seuraavasti: huippu-urheilun rakenteet ja resurssit (6), olosuhteet (3), valmennuksen asiantuntemus ja osaaminen (5), lajikumppanuudet (3) sekä leiri- ja päivittäisharjoittelu (5). Arvioinnissa jokainen osa-alue pisteytettiin ja lopulta opistoille laskettiin kokonaispistemäärä, jonka mukaisesti ne voitiin asettaa paremmuusjärjestykseen.

  Arvioinnin tulosten perusteella Kuortaneen ja Pajulahden valmennuskeskustoiminta osoittautui vahvimmaksi ja monipuolisimmaksi. Suomen urheiluopiston vahvuutena olivat laajat kumppanuudet sekä valmentajakoulutus. Vuokatin ja Lapin urheiluopistojen aktiivinen panostus hiihtolajeihin nosti opistot korkealle arvioinnissa. Eerikkilän, Kisakallion ja Varalan opistoissa on jokaisessa tehty merkittäviä muutoksia valmennuskeskustoiminnassa. Eerikkilän ja Palloliiton uudelleen löytynyt yhteistyö täyttää strategisen kumppanuuden kriteerit, Kisakallio on perustanut valmennuskeskuksen ja herättänyt mielenkiintoa useissa lajeissa, kun taas Varalassa urheiluakatemiatoiminta on korvaamassa aiempaa valmennuskeskustoimintaa. Muissa opistoissa valmennuskeskustoimintaa oltiin joko käynnistämässä tai toiminta pohjautui vahvasti terveys- ja harrasteliikunnan varaan.

  Arvioinnin johtopäätöksissä tehdään ehdotus valmennuskeskusten toiminnan ja tehtävien määrittämisestä yhteistyössä opistojen, opetus- ja kulttuuriministeriön, Olympiakomitean sekä muiden sidosryhmien kesken, jotta valmennuskeskusten toiminnan kehittäminen ja myös arviointi osana suomalaista huippu-urheilua paranisi.
  

VALMENTAJAKYSELY - KUVAUS SUOMALAISTEN VALMENTAJIEN TAUSTOISTA JA VALMENTAJAURAN AIKAISISTA OPPIMISTILANTEISTA

• Open full article:   
• Writer(s): Blomqvist, Minna, Häyrinen, Mikko; Hämäläinen, Kirsi;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 60
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• ISBN: 978-952-5676-52-5
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Written in cooperation with these organizations: HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
• Abstract:

  Tämä julkaisu esittelee laajan suomalaisvalmentajille suunnatun kyselyn tuloksia. Raportissa muodostetaan yleiskuva suomalaisesta valmentajakunnasta sekä esitetään, mitä oppimistilanteita valmentajat ovat valmentajauransa aikana käyttäneet ja kuinka tärkeäksi he ovat nämä oppimistilanteet kokeneet oman valmentajana oppimisen ja kehittymisensä kannalta. Vaikka valmentajan osaamisen kehittymistä on kansainvälisesti tutkittu jo jonkin verran, ei vastaavaa kartoitusta valmentajien oppimistilanteista ja lähteistä ole Suomessa tehty.

  Kyselylomake lähetettiin kesällä 2009 nettikyselynä kahden eri jakelukanavan kautta 5 064 vastaanottajalle. Vastauksia palautui määräaikaan mennessä yhteensä 2 476 (kokonaisvastausprosentti 49 %). Tähän raporttiin on valittu kaikkien vastaajien joukosta mukaan vastaajat, jotka kyselyä edeltäneen 12 kuukauden aikana olivat aktiivisesti toimineet valmentajina tai ohjaajina (n=2213).

  Valtaosa kyselyyn vastanneista valmentajista oli miehiä (70 %), kaksi kolmasosaa sijoittui ikä-luokkaan 30—49 vuotta ja asui joko yli 50 000 asukkaan kunnissa tai pääkaupunkiseudulla. Valmentajakoulutusta oli 93 %:lla vastaajista ja korkeimpana valmentajakoulutuksena noin puolella oli lajiliiton I-tason koulutus, neljäsosalla II- tai III-tason koulutus ja korkea-asteen valmentajakoulutus oli noin joka viidennellä vastaajalla. Omaa kilpaurheilukokemusta oli 84 %:lla vastanneista, ja valmennustoiminnan aloittamisen yleisimpiä syitä olivat oma lajiharrastustausta tai oman lapsen lajiharrastus. Valmentajakokemusta oli vastaajille kertynyt keskimäärin 10 vuotta, ja kyselyntekohetkellä valtaosa (65 %) toimi valmennustehtävässään vapaaehtoispohjalta. Valmennuskertoja kertyi viikossa keskimäärin neljä, ja aikaa valmentamiseen käytettiin noin 10 tuntia viikossa.

  Useimmin toteutuneet ja myös tärkeimmiksi koetut oppimistilanteet suomalaisvalmentajilla olivat arkivalmennuksen kautta saatava kokemus ja tieto, oman lajin valmentajilta oppiminen ja omat kokemukset urheilijana. Myös oman valmennustoiminnan arviointi ja pohdinta sekä yhteistyö valmentajakollegoiden kanssa olivat tärkeiksi koettuja ja lähes kaikki valmentajat olivat lisäksi hakeneet valmennukseen liittyvää tietoa kirjoista, lehdistä ja internetistä. Kahdeksan kymmenestä valmentajasta oli osallistunut lajiliiton tasokoulutukseen ja noin puolet vastaajista koki sen erittäin tärkeäksi valmentajana oppimisen ja kehittymisen kannalta. Tärkeimmiksi arvioiduissa oppimistilanteissa havaittiin myös pieniä eroja vastaajien koulutuksesta, kokemuksesta ja urheilutaustasta riippuen. Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan valmentajana oppimista ja kehittymistä tapahtuu suuremmassa määrin kokemuksen kuin koulutuksen kautta hyvin monenlaisissa tilanteissa ja yhteyksissä. Valmentajakoulutuksen sekä muiden valmentajille kohdistettavien tukimuotojen kehittämisessä tulisi ottaa huomioon, että yhtä ainoaa ja oikeaa kehityspolkua valmentajaksi on vaikea määritellä. Tehokkaaseen oppimistulokseen pääseminen näyttäisi lisäksi edellyttävän monien erilaisten oppimistilanteiden yhdistämistä.

VALMENTAMINEN AMMATTINA SUOMESSA 2012

• Open full article:   
• Writer(s): Kärmeniemi, Mikko;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 43
• Type: Applied research reports
• Research method: Experimental
• Keywords: valmentajat, ammattilaiset, ammatillistuminen
• ISBN: 978-952-5676-56-3
• Belong to collections: Kihun julkaisusarja
• Abstract:

  Tämä selvitys on jatkoa Suomen Valmentajat ry:n toteuttamalle selvitykselle Valmentaminen ammattina Suomessa 2002. Raportin tarkoituksena on kartoittaa Suomessa toimivien ammattivalmentajien lukumäärä ja työnantajat sekä hahmottaa laadullisia tekijöitä valmentajien työolosuhteissa. Tämän lisäksi tarkastellaan sitä, miten edellä mainitut tekijät ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiedot on kerätty kyselylomakkeilla niin eri organisaatioilta (lajiliitot, urheiluopistot, urheiluoppilaitokset ja Puolustusvoimat) kuin itse valmentajilta, minkä lisäksi puhelin- ja sähköpostihaastatteluita on käytetty vaadittavien tietojen kartoittamiseksi. Valmentajakysely (N=2956) lähetettiin kaikille Suomen Valmentajat ry:n jäsenille ja vastauksia saatiin kaikkiaan 462, lopulliseksi vastausprosentiksi muodostui näin ollen 16 %. 56 prosenttia vastaajista edustaa yksilölajeja ja naisia vastaajista on puolestaan neljäsosa.

  Selvityksen tuloksena havaittiin, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana valmentajakunnassa on havaittavissa ammattimaistumista. Ammattivalmentajien määrä on kasvanut reilulla 400 valmentajalla, mutta vieläkin keskeisempi muutos on päätoimisten valmentajien määrän kehitys eri organisaatioissa. Toteutetut kehittämistoimenpiteet ovat voineet vaikuttaa näihin muutoksiin positiivisesti. Urheiluseurat toimivat edelleen ammattivalmentajien pääasiallisena työllistäjänä ja niiden osuus on suhteellisesti arkasteltuna kasvanut sitten vuoden 2002. Lajiliitoissa valmentajamäärät ovat puolestaan vähentyneet eniten, mutta myös ne ovat onnistuneet lisäämään päätoimisten lukumääriä. Lajikohtainen tarkastelu osoittaa, että monessa lajissa on myös tehty ansiokasta työtä valmentamisen ammattimaistumisen suhteen. Eniten ammatti valmentajien lukumäärä on kasvanut jääkiekon, jalkapallon, tenniksen, taitoluistelun ja uinnin parissa. Pudotusta taas on tapahtunut koripallossa, voimistelussa, yleisurheilussa ja suunnistuksessa.

  Ammattivalmentajakunnan laadullisia muutoksia tarkasteltaessa havaitaan, että viimeisen kymmenen vuoden aikana valmentajien keski-ikä on noussut. Se kertoo toisaalta siitä, että työpaikoista on muodostunut pysyviä, mutta myös siitä, että nuorille ei ole löytynyt päätoimisia paikkoja. Koulutuksen osalta valmentajan ammattitutkinto ja valmentajan erikoisammattitutkinto ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman tavoiteltuna koulutusmuotona. Tuloissa kehitys on puolestaan kaiken kaikkiaan ollut positiivista, mitä voidaan pitää luonnollisena kehityspiirteenä ottaen huomioon päätoimisten valmentajien määrän kasvu. Lisäksi kirjalliset työsopimukset ovat yleistyneet, mutta niiden sisällöt ovat edelleen kirjavia.
  

VANHEMMAT MONI-ILMEINEN VAIKUTTAJA KILPAURHEILUUN SOSIAALISTUMISESSA

• Open full article:   
• Writer(s): Aarresola, O. & Konttinen, N.;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2012
• Page count: 7
• Type: Research reports (peer-reviewed)
• Please note that you may need separate access rights to read the linked website
• Published in: Liikunta & Tiede 49 (6), 29-35.
• Research method: Experimental

A RECRUITMENT OF THE PLANTAR INTRINSIC FOOT MUSCLES WITH INCREASING POSTURAL DEMAND.

• Open full article:   
• Writer(s): Kelly L, Kuitunen S, Racinais S, Cresswell;
• Publisher: Research Institute for Olympic Sports
• Published: 2011
• Type: Research reports (peer-reviewed)
• Please note that you may need separate access rights to read the linked website
• Published in: Clin Biomech 2011 Aug 22
• Research method: Experimental